Ruisrock
Turku
9.7.2023
Suomen suurin festivaali Ruisrock oli jälleen loppuunmyyty 105 000 juhlijalla. Kuin uisi Tiktok-meressä, minkä lisäksi nähtiin Sanna Marinin popularisoimaa lookia nahkatakeilla, sortseilla ja maihareilla. Oli myös polttareille sopivaa garmetia, Pikachu-kommandopipoja, kuvioituja mekkoja ja kauluspaitoja, 70-lukua larppaavaa nuorisoa, ilmavia housuja ja perinteisiä bändipaitoja. Yleisöstä päätellen kyseessä oli astetta rennompi ja pilailupuotimaisempi Flow-festari, jonne tullaan pitämään hauskaa. Valtaisalla alueella oli runsaasti tilaa liikkua ja kuudella lavalla (Niitty, Ranta, Teltta, Sateenkaari, Miniranta, Takapiha), jokaiselle oli jotakin.
Maustetytöt esiintyi Ranta-lavan auringossa minimalistisesti sinisissä. Lavan takaseinässä heijastettiin maaliskuussa julkaistun Maailman onnellisin kansa -albumin kansikuva, jonka mallina on ollut Eero Järnefeltin öljymaalaus Raatajat rahanalaiset eli Kaski. Kansikuvaan on lisätty kaskenpolttajiksi bändin siskokset, kitaristi Anna Karjalainen ja kosketinsoittaja Kaisa Karjalainen. Duo viittasi välipuheissaan ahkerasti myös vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin Suomessa, johon Kaisa sanoi Välimeren pakolaisista, että he “pakenee henkensä edestä kotoa. Tollaselle risteilylle ei varmaan lähdetä ihan huvin vuoksi”. Sanoma toimi alustuksena uuden levyn biisille Pidä hyvänäs multasi kotimaa. Ilmassa leijui koko keikan klimppeinä voikukkien valkoisia haiventupsuja, mikä muistutti tuhkasadetta Kaskella tai Natsi-Saksassa.
“Siirrytäänpäs kevyempiin aiheisiin” eli unettomuuteen kappaleella En saa unta varmaan haudassakaan. Kaisa totesi, että kyllä joskus pärjää ilman unta. Artistielämästä avauduttiin, että alamäki alkaa, mihin ylämäki johtaa. Se oli inspiraationa uuden levyn biisille Lyijyä ja puuta. Kaksikolle ominaiset aidot puheet jatkuivat läpi rallattelut. Suomalaisen melankolian ytimeen osuvat sävellykset keräsi iltapäivän yleisöä rantaviivoille asti. Yhteislaulantaa oli myös peremmällä hiekalla istuvien osalta, vaikka genrelle ominaisesti yleisöheiluminen pysyi pienenä.
Festarialueita oli rajattu K18-ikärajallisiksi baarialueiksi. Bar metsässä oli värikkäitä riippumattoja, kuvauspiste, juomamyyntiä ja istumapaikkoina Käärijän popularisoimia päällekkäin asetettuja puisia kuormalavoja. Baarialueilla oli ravintoloita, kuten kaikkialla festareilla. Festaritorilla ilmaisina hupeina heitettiin koripalloa koriin, noudettiin YleX:n kesäkumeja ja väripuhallettiin sapluunoilla vartalomaalia, kuten viiksikuvio tai “kiss me” -teksti. Festariostarilta sai hankittua artistituotteita, kuten Eevil Stöön inspiroimat kommandopipot tai aurinkolaseja, jos asusteina torin glitterit, ihotimantit ja kukkaseppeleet eivät tuntuneet luontevilta.
Juhlijoiden perustarpeista ja virikkeistä huolehti bajamajojen lisäksi vesipiste, ravintola-alueet, reivikontti ja taidekuja. Paikalla oli myös ensiapupäivystys, jonka vierestä löytyi Mieli ry:n huolituoli, jonne sai mennä juttelemaan, hengähtämään tai rauhoittumaan. Lisäksi lavojen edustat olivat tupakointivapaita alueita. Sääntöä ei tietenkään noudatettu, eikä etenkään Machine Gun Kelly, joka sytytti keikallaan itsekäärityn sätkänsä.
Niittylavalla eli päälavalla soi Anna Abreun Kylmästä lämpimään -kappale, jonka shakiramainen lantioiden heilutus suurista näytöistä sai eksyneet paikalle. ”Tuodaa vähän seksiä tänne,” Anna julisti minihameessaan. Latinalaisen kesäyön kitarat ja rytmit säesti kappaletta Yhen elämän juttu, jonka viimeisiksi sanoiksi Anna kääntää mikin yleisöön, joka laulaa viimeiset sanat “sun piti olla yhen illan tuttu, mut tää vois olla yhen elämän juttu”. Lavalla nähtiin läpi keikan energisoivia tanssijoita. Poikkeuksellisen nuorella laulavalla yleisöllä oli keskimäärin enemmän glitteriä, kukkia ja tanssimista.
Anna kertoi olevansa 33-vuotias ja nosti kuoharilasinsa ilmaan: “Eikö niin, että vanhenen kuin viini.” Hän kertoo pitkästä urastaan, joka alkoi 16 vuotta sitten Idols-laulukilpailussa, minkä jälkeen veti ensimmäisen, nimikkolevynsä kappaleen Ivory Tower. Nostalgisesta edistyksestä juolahti väistämättä myös muutama vuosi aikaisemmin urallaan aloittanut Idols-tähti Antti Tuisku, jonka lauantain esitys Ruisrockissa oli hänen viimeisensä.
Mustiin pukeutunut elektronista poppia soittava Ruusut lumosi Teltta-lavalla runon kaltaisilla lyriikoilla ja kokeellisella otteellaan. Pitkän linjan muusikoista koostuva bändi aloitti vuonna 2018 ja singahti tummalla ja hypnoottisella tykittelyllään suurille lavoille. Yleisö on keskimääräistä vanhempaa, näkyi tatuointeja, pitkätukkamiehiä ja Apulanta-paitaa. Pimeällä ja savuisella lavalla vedettiin 4321-kappaletta haalean verenpunaisissa savuissa, jota leikellään valkoisella valolla. Yleisöä aktivoitiin nostamaan kädet pystyyn ja taputtamaan alustuksena kappaleelle Toyota Celica. Grimes-viboista nauttivaa yleisöä skannattiin paikoin ylhäältä alas kovilla spottivaloilla ja stroboilla. Kappaleen <3 <3 aikana osa tanssi kuin reiveissä. Viimeinen kappale oli tänä vuonna tulleelta Melankolia 1 -levyltä: Lasinsiruja alkoi paljaalla valottomalla lavalla solisti Ringa Mannerin herkällä laululla. Esitys kasvoi asteittain soittimilla, lisävokaaleilla, kovilla valoilla ja kaikkialle heijastetuilla tulipyörteillä. Kaikin puolin freesi kokemus, vaikka encoren aikana olikin lähdettävä turvaamaan paikkoja Niitty-lavalle.
Apulanta veti hittejään putkeen ja vasta Mitä kuuluu -biisin kohdalla puhutteli yleisöä: ”Ruissi, mitä kuuluu!” Taas mustiin pukeutunut yleisö taputtaa ja pomppii, ilmaan lentää kaljatölkkejä ja hevikädet moshaa yleisön etupäässä. Lavalle ilmestyi ilmapumpatun torahampaisen snaggletooth-maskotin lisäksi Viisaus ei asu meissä -kappaleen aikana iso viininpunainen kontrabasso, jonka selkäpuolella oli isolla bändin valkoinen A-merkki. Myös paidattomaan yleisönosaan oli tussilla kuvitettu bändin merkki olkapäihin ja selkään. Yleisö, kuten varmaan puolet Suomestakin, osaa useamman kappaleen sanat, kuten esitetyistä Jumala ja Teit meistä kauniin. Yhteislaulantaa oli läpi keikan, jonne myös vanhemmat toivat lapsiaan.
Solisti Toni Wirtanen otti Ruisrockista tilaisuuden kommentoida poliittista ilmapiiriä: “Meillä on herranjumala pääministeri [Petteri Orpo] täällä paikan päällä. Haluan vedota, että hoitakaa resurssit mielenterveyteen”. Seuraavaksi päälle ponkaistaan jälleen yksi kansan hitti Hiekka.
Välillä oli virkistäydyttävä ja maisteltava ruokatarjontaa. Baarialueella lämmitti Yhdysvalloista tulleen kokeellisen räpin ilmiö Yeat huikealla meiningillään Rannalla. Heti sen perään lämmitti Suomessa nousevan Stoned Statuesin pogo-pitti Minirannalla. Toisella baarialueella taas pystyi olemaan kiinni Teltta-lavassa, missä esiintyi Suomen ainoa Paperi T. Artistin tänä vuonna julkaistu Joka päivä jotain katoaa -levy jatkaa uskollisesti artistin ominaista angstista älymystötyyliä. Basilikanlehtiä-kappaleessa feattasi hienosti myös Ruusujen solisti Ringa Manner. Kunnon encorea ei kuitenkaan tullut. Oli katsottava pääpahiksen emoilut Niitty-lavalla.
Amerikkalainen biisintekijä, räppäri ja lukuisia muita titteleitä omaava Machine Gun Kellyn (MGK) avasi verkkopaidassaan keikan Papercuts-biisillä. Kannabis haisi yleisössä, jonka päällä pomppii rantapallo ja joka heittää lippiksiään ilmaan. Lavan pyroshow’t pyöräytettiin heti käyntiin. Biisin lopuksi solisti heitti suoraan sähkökitaransa ilmateitse lavan sivuun. Räppikädet heilui, kun styrkkarit blastaa “whats’s my motherfucking name!” Vaikka laskeva aurinko häikäisi silmiin, sen voi nähdä symboliikkana erosta kertovalle Let you go -kappaleelle. Muusikko heitti aitoa, huonoksi varoittavaansa läppää: “Why did the finnish girl dump the American boy? Because he couldn’t finnish.” Vastapainoksi artisti palkitsi hyväksi kehumallaan kappaleella Drunk face, jonka aikana hän käveli suuren lavan molemmille puolille eri yleisöjoukkojen eteen.
Nothing inside -kappaleen kohdalla kiipeiltiin lavan rakennustelineessä, Emo Girl -biisiä riehuttiin ehkä eniten, jonka aikana artisti sytytti tupakan ja soitti efektejä biisissä Candy. MGK pyysi yleisöä nousemaan toistensa hartioille ja jengihän nousi kavereidensa hartioille. Suurin osa tuli heti biisin jälkeen alas. Artisti tuli lopulta lavan edessä kuvaajille varatulle alueelle moikkaamaan ja koskettamaan tatuoitua yleisöä läheltä. Yleisö taputtaa sen aikana “em djii khej” ja sitten suomeksi “äm gee koo!”
Pian olikin lähdettävä kuuntelemaan koko Suomen laulaja-lauluntekijä Vesalaa, joka on kertonut jäävänsä pitkälle tauolle kesän jälkeen. Tänä vuonna ilmestynyt henkevä, nostalgiaa herättävä ja liikkeelle pistävä Näkemiin, melankolia -levy on Vesalan kolmas studioalbumi. Visuaalisesti vaikuttavaa show’ta pääsi kivasti seurailemaan viereisestä rantabaarista. Samalla oli hyvä ladata akkuja päivän räjäyttävimpään pläjäykseen. Tuosta keikasta lisää täällä.