Teksti: Jukka Hätinen, kuvat: Amanda Micklin
On keikkoja, jotka olisivat olleet hyviä. Sellaisia, jotka kuitenkin jonkun hankalasti paikannettavan syyn johdosta nousevat legendaariselle tasolle, jonne karismaattinen ja vakuuttava esiintyjä ei hyvälläkään biisimateriaalilla olisi muuten noussut.
Viime perjantaina, tai oikeastaan lauantaina, Tavastialla nähtiin tällainen.
Ja se vaikeasti paikannettava syy oli 1.30.
Kun soittoaikoja alettiin aikaistaa, Tavastia etunenässä, harva marmatti vastaan. Arkikeikkojen osalta oli vaikea keksiä syitä miksi soiton pitäisi alkaa vasta puoliltaöin tai jopa myöhemmin. Nuorempana sitä jaksoi toki kammeta aamuksi kouluun tai töihin muutaman tunnin unilla, mutta kun lyhyeksi jäänyt yö ja pari tuoppia muistuttavat aamulla päänsäryllä ja silmäpusseilla, jäisi ainakin kuriositeettitapahtumat käymättä.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että keikkoja on aikaistettu niin paljon, että Maj Karman keikka alkaa perjantaina afterwork-tuoppien ollessa suurin piirtein puolillaan. Herra Ylpön vielä kiitellessä, yleisöä aletaan ohjata narikan kautta Urho Kekkosen kadulle.
Tämä mahdollistaa toisen täyden Tavastiallisen saman illan aikana. On siis selvää, että Tavastialle ei enää tulla viettämään iltaa ystävien ja musiikin seurassa, vaan katsomaan konsertti – kuin elokuvateatteriin elokuva.
Vaihtoehtorockväen tuskaillessa, että mihin tästä nyt oikein tulisi jatkaa matkaa, grimefanien kollektiivisen odotuksen saattoi alkaa aistia Kampissa.
Skeptan passisekoilu oli vielä tuoreessa muistissa, joten keikan järjestäjä otti asiakseen tiedottaa sosiaalisessa mediassa Stormzyn liikkeistä. Puhelimiin piipanneet ilmoitukset, että ensimmäistä kertaa Suomeen saapuva, grimen puhutuimpiin ja kuumimpiin nimiin lukeutuva Stormzy todella oli Helsingissä, olivat omiaan nostamaan tunnelmaa.
Päällipuolisesti saattoi näyttää, että Tavastialla oltiin viihtymässä ystävien seurassa, olut kädessä ja pää räpin tahtiin nyökkyen. Jostain syvältä kumpuava jännittynyt odotus oli kuitenkin pysäyttänyt ilman, kuin elokuvassa ennen ratkaisevaa juonenkäännettä.
Palataanpa tuohon aiemmin mainittuun numeroon 1.30. Se oli aika, jota lähestyessä testosteronin, adrenaliinin ja varmasti kaikkien muidenkin mahdollisten hormonien eritys kasvoi kasvamistaan. Ihmismassa velloi Tavastian salissa kuin saaliin esiintuloa odottava zombilauma. Enää ei vaihdettu kuulumisia, ei vilkuiltu puhelimia.
Jotain tulisi tapahtumaan. Sitä ei voinut olla aistimatta.
Mikäli Stormzy olisi esiintynyt 21.30, olisi yleisö saanut hyvän keikan. Aivan varmasti.
Koska Stormzyn showtime oli 1.30, yleisö oli ehtinyt miettiä keikkaa rauhassa etkoillen ja kukin tahoillaan omia odotuksiaan kasvattaen. Kenties freestylevideoita fiilistellen, kenties mallasjuomia nauttien, kenties suosikkibiiseistään ystäviensä kanssa jauhaen.
Odotus purkautui 1.30, kun Stormzy nousi lavalle ja nappasi mikrofonin suureen käteensä. Täysi Tavastia mylvi, tanssi, ja useita kymmeniä faneja ryntäsi lavalle grimetähteä kaulailemaan.
Kunnioitusta herättävillä raameilla siunattu verbaalisen tulen sylkijä sai syliinsä räjähtäneen tilanteen. Hän osoitti kylmiä hermoja, joita monelta 22-vuotiaalta ei löydy, ja otti askeleen taaksepäin. Tultuaan sinuiksi tilanteen kanssa, hän heittäytyi sen vietäväksi.
Loppu on historiaa, joka tuskin toistuu Flow’ssa Stormzyn palatessa Helsinkiin.