Vappuaatto PMMP:n seurassa – Nahkasaappaita, lentoemo-asuja ja Sukkula Venukseen -cover

Loppuunmyyty Nosturi juhli vappunaamarit päällä – tai ainakin vappunaamat.

Teksti: Tommi Saarikoski, kuva: Susanna Majuri

Vappu, tuo härmäläinen vastine Rio de Janeiron sambakarnevaalille! Juhla, jolloin tylsän arki-ilmeen saa luvan kanssa vaihtaa punoittavaan nenään. Harvassa ovat ne päivät, jolloin harmainkin toimistoniilo voi hullutella, vetää päivälärvit ja kruunata itsensä pahvisella mäyräkoiralla oman elämänsä kuninkaaksi ilman huolta kasvojen menetyksestä. Vappuna kuitenkin kaikki on mahdollista! Laitetaan päälle vielä lätkän MM-kisat, lähestyvä kesäkiima ja hassut naamarit. Huh huh! Saa naattia!

Naattimaan yleisö oli myös tullut PMMP:n vappuaaton keikalle. Loppuunmyyty Nosturi pullisteli iloisessa simassa olevaa juhlaväkeä. Pettyä tarvitsi tuskin kenenkään, sillä vastaanottavaisella tuulella ollut yleisö ja takuuvarma livebändi on yhdistelmä, joka menee harvoin vikaan.

Illan kuitenkin aloitti tämän vuoden Idols-kilvan kesken jättänyt 17-vuotias Martta Hakala. Paineen alla ohjelmassa murtunut Hakala ei näyttänyt Nosturin lavalla liiemmin hermoilevan, vaan lyhyt covereista koostunut setti kulki ihan mallikkaasti. Taustalauluista vastanneen kitaristin ja ujosti cajonia läpsytelleen lyömäsoittajan tuella Hakalan ääni nousi etualalle.

Martta laulaa kieltämättä komeasti, mutta persoonallisuuden ja taiteellisen vaikuttavuuden kanssa on vielä hieman niin ja näin. Pelkästään Levoton tuhkimo-, Hetken tie on kevyt- ja My Happy Ending -tulkinnat eivät riitä lunastamaan paikkaa tuhatpäisen yleisön edessä. Mutta onnea ja menestystä jatkoon!

PMMP:n ei sen sijaan tarvinne enää vakuutella ketään. Lähes vuoden keikkatauolta kahdeksi päiväksi Nosturin lavalle palanneet Mira ja Paula mainioine taustayhtyeineen eivät ole kadottaneet taikaansa. Las Palmas -henkisesti pukeutuneet soittajat sekä kapteeni-Paula ja lentoemo-Mira luotsasivat hittialuksen takuuvarmasti satamaan.

Aivan aluksi ei kuitenkaan lähtenyt. Pikkuveli, Henkilökohtaisesti ja muutamat muut biisit kulkivat hieman rutiininomaisesti, mutta hiljalleen vauhti alkoi kasvaa. Jo Merimiehen vaimo ja Irwin-potpuri Las Palmas / Ei tippa tapa kuumensivat tunnelmaa, mutta varsinaiset vappulöylyt koettiin vasta biisikaksikon Kesäkaverit / Päät soittaa aikana. Erityisesti ensin mainittu ansaitsee modernin klassikon statuksen. Hurmokselliseen kesänodotustunnelmaan parempaa kappaletta on vaikea keksiä.

Tämän jälkeen oli helppo lasketella euforian aalloilla loppukeikan ajan. PMMP:llä on kadehdittavan runsas arsenaali iskukykyisiä kappaleita, joista maaliin osuivat vielä esimerkiksi Matkalaulu, Pariterapiaa ja Joku raja. Myös erikoisempaa osastoa kuultiin, kun Mira tulkitsi antaumuksella Kikan hitin Sukkula Venukseen.

Encoren aluksi kuultu Päiväkoti antoi suunvuoron yleisölle, jota ei liiemmin tarvinnut houkutella yhteislauluun. Vappuaatolla saattoi olla osuus asiaan, sillä lauluinnokkuuden kannalta optimaalisempaa päivää tuskin onkaan. Rusketusraidat ja Kumivirsi ovat Jori Sjöroosin sävellyksistä heikoimpia, mutta se ei yleisöä tuntunut haittaavan. Se vaikenee joka pelkää kruunasi illan komealla kaarellaan.

Aamuyöllä kotimatkalla tuli mietiskeltyä, että milloinkohan PMMP floppaa oikein kunnolla? Yhtyeen onnistumisprosentti on viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana ollut niin huikealla tasolla, että alamäen luulisi olevan vääjäämättä edessä jossain vaiheessa. Jos Nosturin-keikkaa pitää jonain mittarina, ei syöksylaskun aika ole ainakaan vielä.

Toinen asia, joka aamuöisessä Helsingissä mietitytti, oli se, kuinka hiljaiselta kaupunki tuntui. Mannerheimintie ei näyttänytkään Raatteen tieltä, jossa taistelussa kaatuneita on siellä täällä, vaan kylmä ilma oli ilmeisesti vetänyt ahkerimmatkin soturit sisätiloihin. Vain Kolmen sepän patsaan ympäristöä putsannut lakaisukone huusi ”uuuuuuuuuuu” niin kovaa, että Eduskuntatalollakin asti kaikui varmasti. Mitähän Teuvo Hakkarainen tähän sanoisi?

Lisää amatöörivideokuvaa keikasta täällä.