Napalm Death
20.2.2019
Nosturi, Helsinki
Napalm Death esiintyi eilen Helsingin Nosturilla. Brittiyhtye jatkaa Suomen-kiertuettaan tänään, huomenna ja ylihuomenna. Katso tarkemmat osoitteet jutun hänniltä. Tässä on eilisen perusteella viisi syytä mennä katsomaan Napalm Death.
1. Scum
Napalm Deathin esikoislevy Scum (1987) on grindcoren pioneeriteos. Siinä ei mennä soittotaidon rajamailla, vaan rajat julkeasti ylittäen, kirkasotsainen julistus ja teinimäisen puhdas aggressio kättä nivelet rusahdellen paiskaten. Yhtyeen seuraajat ovat vuosien saatossa soittaneet a) nopeammin, b) aggressiivisemmin, c) poliittisemmin, d) attribuutein, jotka eivät minua kiinnosta tässä kontekstissa vittuakaan, eli teknisemmin ja raskaammin, ja e) kaikki edellä mainitut kohdat yhdistellen. Aivan sama, sillä Scum edustaa grindcorea puhtaimmillaan. Aution saaren albumeita, johon yhtyekään ei onneksi ole kyllästynyt: Helsingissä kuultiin eilen illalla Multinational Corporations, Scum, Life?, Deceiver, The Kill ja You Suffer.
2. Ei vanhene koskaan
Murhan lisäksi näemmä… Napalm Death! Edellisestä livekohtaamisestani yhtyeen kanssa on vierähtänyt 12 vuotta (Tavastia, 2007). Vaikka väliin mahtuu muutama albumi ja Mitch Harrisin livekokoonpanosta syrjään astuminen, mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Barney Greenway on yhä sama normcore-mielipuoli, Shane Embury extreme- ja underground-musiikkia hengittävä halinalle ja Danny Herrera työn sankari. Ja Napalm Death on lavalla murhaavan kovassa iskussa, myös niitä uudempia kappaleita myllyttäessään.
3. Nazi Punks Fuck Off
”Ystävyyden ja solidaarisuuden nimissä, laulakaa mukana rinta rottingilla: Nazi Punks Fuck Off!”, Barney alusti Dead Kennedys -lainakappaleen. Se on Napalm Death -keikkojen vakiokalustoa ja saanee railakkaan vastaanoton missä päin maailmaa tahansa. Toimiipa se myös faktatsekkauksena jossain vaiheessa Napalm Deathin arvoista toiseen suuntaan luisuneille: jos tätä ei enää teekään mieli laulaa ”loud and proud”, niin onkohan sitä oikealla keikalla.
4. Barney
Murinat, huudot ja kirkumiset lähtevät yhä ihanasti, ja Barneyn yllä mainittu habitus on räikeässä ristiriidassa grindcoren riivaamana sätkivän ja hiuksiaan repivän nokkamiehen roolin kanssa. Sen lisäksi välispiikit voisivat toimia jo itsessään syynä käydä Napalm Deathin keikalla. Niissä on oikeassa suhteessa kuivakkaa brittihuumoria, haudanvakavaa maailmankuvan maalailua ja lämminhenkistä vuorovaikutusta (”What song did you request? I didn’t catch it, sorry, please say it again. Still not. Nope. Yeah, your death metal growl really helps.”).
5. Tunti turpaan
Keikka oli osoitus brittiyhtyeen ekonomisuudesta. Tismalleen aikataulussa alkanut setti kesti tunnin, sisälsi suunnilleen 25 biisiä välispiikkeineen. Ajoissa nukkumaan, aamulla ylös ja virkeänä grindaamaan omaan oravanpyörään!
Napalm Death tänään 21.2. Tampereen Klubilla, 22.2. Jyväskylän Lutakossa ja 23.2. Seinäjoen Rytmikorjaamolla.