Sideways: Young Fathers
8.6.2018
Nordis, Helsinki
Niin se vaan kuulkaas on. Sidewaysin paras keikka nähtiin jo festarin ensimmäisenä päivänä perjantaina. Kaksi sanaa: Young Fathers. Perään sata huutomerkkiä. Keikasta jäänyt euforia riitti hymyilyttämään vielä sunnuntaina.
Siinä missä Sidewaysin päälava oli liian iso lähestulkoon jokaiselle siellä viikonloppuna esiintyneelle, oli nurkkaan sijoitettu pienempi Aurora-lava huomattavasti iisimpi.
Livenä usein parasta on seurata totaalista itsevarmuutta, mutta ilman turhaa egoilua. Ja juuri tätä Young Fathers tarjosi. Bändi kanavoi musiikkiaan niin kokonaisvaltaisesti ja samalla ihanan arkisesti, ettei keikkaa voinut olla rakastamatta. Bändin elektronisessa soundissa on levyllä aste enemmän kolkkoutta ja etäännytystä, kun taas livenä soundin inhimillisyys ja trion kuoromaiset laulusuoritukset nousevat esiin.
Livesettinsä yhtye on rakentanut kiinnostavan epäkonventionaalisesti: bändin kolme laulajaa vuorottelivat, istuskelivat ja hengailivat lavalla kuin treeniksellä konsanaan. Kolmikko teki Sideways-lavalle vähän saman kuin Frank Ocean Flown päälavalle viime vuonna: muutti sen joksikin toiseksi tilaksi, kiinnostavaksi performanssiksi.
Eniten materiaalia kuultiin bändin uusimmalta, alkuvuodesta julkaistulta Cocoa Sugar -albumilta. Keikan loppupuolella kuultu upea In my View räjäytti tunnelman lopullisesti. Hyvän keikan tunnusmerkki on se, että en enää juurikaan muista mitään yksittäisistä biiseistä: Alloysious Massaquoi, Kayus Bankole ja Graham ”G” Hastings tainnuttivat sen verran syvään transsiin, etteivät biisit olleet enää biisejä vaan musiikki musiikkia, rakkaus rakkautta.
Olispa ikuisesti Sideways-perjantai ja kello varttia vaille kymmenen.
