1. Shocker (1989)
Shockerissa oli aika heviä musaa. Sen varsinainen singlelohkaisu oli Megadethin versio Alice Cooperin No More Mr. Nice Guysta, siitä oli musavideokin. Olisikohan tämä ollut vuonna 1988 tai 1989. Leffahan ei ole hirveän kaksinen, mutta soundtrack pyörii edelleen meikäläisen levylautasella. Kovaa kamaa, kun vaikka Bonfire vetää Kissin ylijäämäbiisejä.”
2. Friday 13th part VI: Jason Lives (1986)
He’s Back (Man Behind the Mask) on ensimmäinen tiedostamani Alice Cooperin biisi. Elokuvassahan on Jason seikkailemassa maski kasvoilla, ja Alice on mukana geimeissä. Kappale on meikäläiselle kuin täsmäohjattu torpedo, edelleen suosikkibiisejäni Cooperilta. Kaverin kanssa oli tapana pitää levyraatia: aina, kun joku osti uuden levyn, istuttiin alas kuuntelemaan ja joka biisin jälkeen nostettiin neula ylös ja juteltiin. Tämä oli ensimmäinen levy, mitä kumpikin omistettiin ja jossa ei ollut yhtään paskaa biisiä. Kappale on myös yksi harvoja covereita, mitä Lordi on vetänyt livenä. Kun levyn mitta ei ollut kuin 40 minuuttia ja vaadittiin tunnin settiä, niin ei oma tuotanto riittänyt. Oli sitten tällainen coveri soitettavana. Ja Man Behind the Mask -nimi tietenkin sopii Lordille.”
3. Rosemaryn painajainen (1968)
Nainen lallattaa harpun ja koskettimien soidessa. Lohduttomuudessaan parhaita kauhuelokuvatunnareita. Koko elokuva on tässä biisissä, vaikkei laulussa ole sanoja. Se ei ole varsinaisesti kauhua vaan ennemmin melankolisuutta. Tästä kappaleesta on otettu yhden jos toisenkin kerran vaikutteita, uusimmalla levyllä on biisistä jopa oma variaatio.”
4. Painajainen Elm Streetillä (1984)
Tunnari on varioitu joka leffassa vähän uusiksi. Yksi parhaita horror-melodioita, todella loistava. Yleensähän nämä kauhuelokuvateemat ovat hyvin yksinkertaisia, mukana ei ole hirveästi kommervenkkejä. Tähän tulee vielä oma lisänsä kilkattavista ja kaikuvista synasoundeista, jotka kuulostavat minusta todella hyvältä horrorilta. Ei voi kuin nostaa kädet pystyyn. En tiedä, tykkäisinkö tunnarista yhtä paljon, ellei se olisi juuri tästä leffasta. Kyllä varmaan.
5. Liian monia mainittavaksi
Voisin sanoa Hellraiserin, missään muussa leffassa en ole kuullut noin saatanallista kirkkokuoroa. Siinä on palikat kohallaan. Voisin sanoa myös Halloweenin, sehän on aivan klassikko. Evil Dead 3: Army of Darknessin tunnari on aivan loistava, samoin Manaajan Tubular Bells, mitä ei tietenkään ole sävelletty elokuvaa varten. Siinä on vähän samaa tunnelmaa kuin Rosemaryn painajaisessa. Näistä voisi kasata jaetun viidennen sijan, kun ei osaa päättää! Jos saa kauhugenreä vähän laajentaa, niin Gremlinsin tunnarihan on myös aivan loistava. On kyllä runsaudenpulaa vaihtoehdoista.”
”Minulla on vahva tunneside kaikkiin näihin elokuviin. Hellraiser oli ensimmäinen näkemäni leffa, jossa ei ollut huumoria ollenkaan. 1980-luvulla oli aika erikoista, ettei ollut pätkääkään pilkettä silmäkulmassa. Sen takia se olikin aika vakuuttava. Myös musiikki tukee elokuvaa perkeleen hyvin. Oli tosin hirveä virhe ostaa Hellraiser dvd-boksina 2000-luvun alkupuolella ja katsoa se kymmenen vuoden tauon jälkeen. Varoituksen sanana kaikille: näitä elokuvia on ajan hammas on purrut ihan perkeleesti. Jotku leffat kestävät aikaa, mutta Hellraiser ei. Mikään muu ei enää toimi kuin ne maskit.”
Toimitusapua antoi Hanna Karpio.
Lordi 1.11. Helsingin The Circus -klubilla. Liput alkaen 25 euroa.