Laura Moisio ja keidas Tampereen keskellä

Rumban 4/15 Vieraissa-palstalla toimittaja-valokuvaaja Tomi Palsa vieraili Laura Moision kanssa Tampereen Arboretumissa, jonka puutarhoista voi löytää rauhaa kaupungin vilinässäkin.

Tomi Palsa

Teksti ja kuvat: Tomi Palsa

Arboretum on viihtyisä keidas lähellä Tampereen keskustan vilinää. On puutarhaa laajoine nurmialueineen, ja vieressä kimmeltää Pyhäjärvi. Puutarhassa viljellään ja ylläpidetään lukematonta määrää erilaisia ruusulajikkeita ja kasveja muutenkin. Hatanpään sairaalan potilaat käyvät virkistäytymässä puutarhassa, jossa silmä tosiaan lepää.

Tänään kedon kaunein kukkanen on Laura Moisio, jonka albumi Ikuinen valo ilmestyy syyskuun alkumetreillä.

Arboretumissa riittää tutkittavaa, ja sieltä löytää uusia asioita jokaisella käyntikerralla.

“Pidän paljon kukista, ja täällä on elämää. Arboretum on tosi hieno paikka kesällä, mutta myös alkusyksystä. Täällä on kiva vain pyöräillä puiston läpi, ja tulee jo hyvä fiilis. Täällä on jotenkin niin oma maailmansa. Hieno yhdistelmä metsää ja puutarhaa. Kun on kiva ilma, on tosi inspiroivaa olla täällä”, Moisio kertoo.

“Puutarhoissa vetää puoleensa kukkien lisäksi tietynlainen selittämätön mystisyys, joskus jopa pelottavuus. En koskaan kyllästy ihastelemaan luonnon kauneutta. Välillä saatan pysähtyä tutkimaan jotain kukkaa tai puuta ihan ihmeissäni ja miettiä, miten ihmeessä siitä on tullut niin kaunis. Saan pään pyörälle tosi helposti tuollaisilla ajatuksilla.”

Noista ihmetyksen aiheista voi myöhemmin ammentaa sisältöä musiikkiin. Toiset keräävät kesällä pakastimiinsa marjoja, Moisio kulkee aistit avoimina ja säilöö laulun aiheita mieleensä.

“Loppukesä on minulle ehkä parasta aikaa laulujen kirjoittamiselle, koska olen koko kesän tehnyt asioita ja laulun aiheita on kertynyt tiedostamatta päähän. Teen paljon musiikkia kesällä, vaikka aiheet eivät aina kauhean kesäisiä olekaan. Nyt kesällä olen pystynyt lomailemaan, koska sain taiteilija-apurahan. Se on auttanut.”

LauraMoisio

Arboretumin lisäksi Tampereen paikoista tärkeä on Rauhaniemen uimaranta kansankylpylöineen. Rauhaniemi on upea paikka kesällä, mutta paras paikka se on talvella.

“Silloin mennään saunaan ja avantoon! Siellä on todella hienoja ihmisiä, vaikka en minä niitä oikeastaan tunne. Paljon siellä on kuitenkin samoja naamoja saunomassa ja uimassa, ja siellä on tosi hyvä henki. Kesällä siellä tulee käytyä vähemmän saunomassa, mutta uimassa käyn kyllä useasti”, Moisio sanoo.

“Yksi hieno paikka on myös Pyynikki ja Pyynikin portaat. Siellä on tullut vietettyä tosi paljon aikaa rappusia ylös alas juostessa. Kuten Rauhaniemessä myös Pyynikin portaissa kiehtoo sellainen hauska yhteisöllinen tunnelma, kun eri ikäisiä toisilleen vieraita ihmisiä kokoontuu yhteen jonkun asian äärelle.”

Laura Moisio vaikuttaa siis mitä suuremmissa määrin luontoihmiseltä. Hän ei silti tarvitse ympärilleen luonnon helmaa, vaan pystyy kyllä leputtamaan mieltään betoni- ja asfalttiviidakossakin.

“Haluan ajatella, ettei oma rauhoittuminen ole paikasta riippuvaista. Mutta kyllä minä viihdyn tosi paljon rauhallisissa ympäristöissä. Helpompi ajatella. Erityisesti laakeilla alueilla tai veden äärellä tuntuu, että ajatus pääsee kulkemaan paljon helpommin ja tulee jotenkin onnellinen olo.”

LauraMoisio2

Musiikki ja luonto kohtaavat Suomen suvessa lukemattomilla festivaaleilla. Laura Moisio ei kuitenkaan tunnustaudu suurten soittojuhlien ystäviksi. Enemmän häntä viehättävät hyvin pienimuotoiset tapahtumat.

“En ole itse täällä Arboretumissa koskaan esiintynyt, mutta täällä näyttäisi olevan aika ajoin musiikkiohjelmaakin ja juuri minun musiikillehan tämä paikka olisi aivan omiaan. Olen aika huono festari-ihminen. Vaikka bändeissä ei olisikaan mitään vikaa, en saa oikeastaan mitään irti musiikista suurten väkijoukkojen keskellä tungoksessa”, Moisio sanoo.

“Mun kaveri on töissä Alvar Aallon museolla, ja viime kesän lopulla me oltiin siellä yksissä salaisissa puutarhajuhlissa soittamassa. Siellä oli hieno amfiteatterimainen tila ja neljä artistia soittamassa, ja siellä tehtiin ruokaa hieman laajennetulla kaveriporukalla. Jotakin sen tyylistä olisi hienoa järjestää useamminkin. Esimerkiksi juuri täällä Arboretumissa olisi hienot puitteet sellaiseen.”

Lauluntekijät haikailevat usein toisaalle. Vaikka he viihtyisivät erinomaisesti arjessaan tai lomaillessaan, harvoin kappaleet syntyvät niissä paikoissa, mistä lauluissa lauletaan.

“Ei ole varsinaisesti mitään tiettyjä paikkoja missä tai mistä kappaleeni olisivat syntyneet. Mutta melkein aina, kun teen biisiä, minulla on joku tunnelma tai maisema päässä, tai se muodostuu siinä kappaleen kehittyessä”, Moisio kertoo.

”Esimerkiksi uuden levyn Sinimustia unia -kappaletta tehdessä näin tosi vahvasti irlantilaistyylisen, siis vehreän ja vähän sumuisen maiseman. Joskus mieli vaeltaa tosi erikoisiin ja vieraisiinkin maisemiin ja paikkoihin, joissa ei ole koskaan edes käynyt. Ainakin tähän asti biiseihin liittyvät mielikuvat ovat olleet melko luonnonläheisiä. Luonnosta on hyvä ammentaa inspiraatiota, koska se on loputtomasti täynnä kaikkea kiinnostavaa.”