Helsinkiläinen Snacky julkaisi perjantaina toisen kokopitkänsä nimeltä XXL. Aiemmin Big Snackyna musiikkia julkaisseen artistin uusi levy ilmestyi Överdogin kautta, ja on Il Nukleon toisena osapuolena tunnetun Ahman kokonaan tuottama. XXL sisältää yhdeksän leppoisaa, pitkälti Snackyn elämän arkisia ilmiöitä käsittelevää biisiä. Vierailijoina albumilla kuullaan Rosvoa sekä jo äsken mainittua Il Nukleo -duoa, joka räppäilee peräti kahdessa peräkkäisessä biisissä.
Paljonpuhuvaa on se, että Snackya kuunnellessa aihepiirillä ei sinänsä ole väliä: artistin tarinoinnin parissa viihtyy huolimatta siitä, mistä tarinoidaan. Snackyn vahvuuksia onkin ehdottomasti se, miten hän pukee tavanomaiset havainnot sanoiksi ja metkoiksi letkautuksiksi. Levyllä piisaa ovelan humoristisesti tavoitettuja mini-oivalluksia elämän milloin mistäkin kiemurasta, kuten ihmissuhteista, kokin duunista tai unelmien tavoittelusta.
Jalat pysyvät maassa ja hattu kourassa, kun Snacky pohdiskelee maanläheisellä otteella elämänsä kulkua parin viimeisen vuoden ajalta. Pröystäilemättömyys kertoo aidosta itsevarmuudesta: kun tiedät olevasi hyvä, ei sitä tarvitse olla joka käänteessä vakuuttelemassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Snackyn ote asioihin olisi mitenkään tarpeettoman nöyrä, vaan eheä omanarvontunto huokuu mukavasti rivien väleistä.
Etenkin levyn päättävä Ikkuna on upea muistutus siitä, että ihmissuhteissa kaikista korkeimmiksi prioriteeteiksi on noustava molemminpuolinen kunnioitus ja hyväksyntä, avoimuudesta ja rehellisyydestä puhumattakaan. Toisena mainitsemisen arvoisena nostona voisi nimetä levyn avausraidan Mitä mä teen, joka paitsi esittelee Snackyn tiukemman puolen räppärinä, myös hivelee kuuloaistia biisin loppupuolella yllättäen iskevällä jumittelevalla chopped & screwed -tuokiollaan. Kekseliästä, nautinnollista, piristävää.
Mielikuva vaatimattomuudesta syntyy paljolti myös levyn huolettoman melodisesta ilmapiiristä ja kiireettömästä temposta, jonka puitteissa ei mitään henkseleitä viitsitä paukutella. Tunnelmaan vaikuttaa tietysti olennaisesti Ahman tuotanto, jossa kuuluvat samaan aikaan kotoisan persoonallinen sointi sekä ajan hermolla olevien elementtien ammattitaitoinen hyödyntäminen. Biitit pääsevät oikeuksiinsa eritoten Snackyn lauluääntä kompatessaan.
Pakko muuten sanoa näihin lauluihin liittyen, että onpa miellyttävää ja hienoa äänenkäyttöä! Kuuntele vaikka alta.