”Biisileirin krapulapäivänä kyhätty jämäpala” – UMK-analyysissä Oskr

Rumban Mikael Mattila ja Jukka Hätinen kuuntelevat UMK-finaalikappaleet ja lyövät pika-analyysit pöytään.

Yle/ Milla Määttä, Mona Salminen

UMK-finaalin artistit julkistettiin eilen, ja kappaleita tiputellaan yhden päivävauhdilla. Rumban Mikael Mattila ja Jukka Hätinen paukuttavat jokaisen julkaisupäivänä pika-analyysit kustakin biisistä. Ensimmäisenä vuorossa tänään julkistettu Oskr kappaleellaan Lie.

Mikael Mattila

Katsoin ensin, että kukas Kevin Parkeria cosplayaava Roope Salminen tämä Oskr on, mutta hänhän olikin ”vain” Oskari ”Tepon poika” Ruohonen, tuttu jo Traffic Island ja Yournalist -yhteyksistä! Tämä Oskr-juttu taitaa olla jo hänen toinen pyrkimyksensä tehdä soolouraa – mikäpä siinä!

Lie-kappaleesta tulee ensin mieleen jonkinlainen ”Mumford and Sons ilman Mumford and Sonsia”: semmoisella ”bassoääni pysyy samana mutta sointu vaihtuu” lesoilu-laajakangas-balladitouhulla mennään, mutta ilman verrokille olennaisia preeriarämpyttelyjä. Kertosäe meneekin sitten ihan ajanmukaiseksi ”ostariemo kohtaa juhlallisen kuoroärränbeen” -jollotteluksi, hirveän laimeaksi sellaiseksi vain. Se tulee oikeaoppisesti jo puolen minuutin kohdalla, mutta siirtymä siihen on aika impotentti – ei nousua tai muutakaan dynaamista herkuttelua, pelkkä puolivahingollinen lörväytys, että tossa olis nyt tommonen.

Kappale tuntuu biisileirin krapulapäivänä kyhätyltä jämäpalalta, silkalta mahtiballadin  havainnekuvalta. Sitä ei pelasta edes se fakta, että sitä ovat olleet tekemässä oikein Berkleyn käynyt ja Grammy-ehdolla metalcore-bändi (!!!) I Prevailin tuottajan ominaisuudessa ollut David Pramik saati Almankin taustapallilla häärinyt Joonas Angeria.

En siis usko, että Lie tulee liikuttamaan UMK-yleisöä saati Rotterdamin viisuväkeä. Sävellys, jonka saatteena pitäisi olla huomautus: ”vain Kaiku Recordingsin sisäiseen viestintään”. Ikävystyttävää musiikkia.

Jukka Hätinen

Flyygelivetoisella sydänsuruballadilla voisi pötkiä pitkälle ainakin euroviisuhenkisillä pelikentillä, etenkin kun sitä lauletaan komean äänen ja utuisen katseen turvin. Pelkistetty kosketinkuvio on simppeliydessään miltei riemastuttava.

Tekijäkolmikko tuntuu betsanneen all-in flyygelin ja miehen äänille – komeita kumpainenkin. Kaikki muu onkin sitten jäänyt. Kahden minuutin ja viidenkymmenenyhdeksän sekunnin jälkeen tekee mieli mylväistä wiskariaanisesti, tässäkö tää oli. Biisistä puuttuu dynamiikka, kertsin ja köörin päät kolahtavat kattoon ennen kuin varpaat irtoavat lattiasta. Pateettisuutta peliin, onhan tähtäimessä euroviisut!

Oskr kertoo, että Joonas Angerian ja David Pramikin kanssa biisiä tehdessä ”tuli vähän kiire”. Varsinainen pannukakku.