”En suoraan sanottuna tiedä punkista oikeastaan mitään, mä vain teen sitä” – haastattelussa punk-yhtye Negatiivisten Nuorten laulaja Olli Antonio

Viime viikolla toisen levynsä julkaisseen Negatiiviset Nuoret -yhtyeen keulakuva Olli Antonio haaveilee siitä, että bändi tekisi lopulta kokonaisen albumitrilogian.

Punk-yhtye Negatiiviset Nuoret julkaisi perjantaina 20.5. toisen kokopitkänsä. Negatiiviset Nuoret II -albumilla voi kuulla punkin lisäksi vaikutteita muun muassa vanhan liiton rock’n’rollista, kun taas temaattisesti albumilla liikutaan elämän haasteiden, ihmissuhdekoukeroiden sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien maailmassa.

Yhtyeeseen kuuluvat laulaja Olli Karejoki, laulaja-kitaristi Eetu Knuutila, kitaristi Jonne Haapala, basisti Aleksi Määttänen sekä rumpali Juha Aalto. Bändin keulakuvaksi mielletty ja myös räppiä artistinimellä Olli Antonio tekevä Olli Karejoki avasi Rumballe muutama päivä albumin ilmestymisen jälkeen ajatuksiaan yhtyeestä ja sen musiikista.

Kun Negatiivisten Nuorten ensimmäinen levy oli ilmestynyt huhtikuussa 2017, bändi ei paljoa aikaillut uuden musiikin luomisen suhteen. Karejoki muistelee, että ensimmäiset tulevan levyn kappaleet syntyivät jo samana kesänä, joskin niistä vain yksi, Lopunaikojen laiha Irwin, päätyi viime perjantaina julkaistulle Negatiiviset Nuoret II -albumille. Ensimmäisen levyn ilmestymisen jälkeisinä vuosina yhtye ehti pitää useampia taukoja, milloin koronapandemiasta johtuen ja milloin siksi, että Karejoki keskittyi soolouraansa.

“Meillä on tässä lähivuosina ollut vähän sellainen asenne, että levy tulee jos tulee. 2017 kesän jälkeen taisimme pitää taukoa ihan tietoisesti, mutta muuten tekeminen on yksinkertaisesti venynyt. Mutta kyllä me kaikesta epävarmuudesta huolimatta tämän levyn kovasti halusimme tehdä, kuten lopulta teimmekin”, Karejoki kertaa.

Kuluneen talven aikana yhtye kasasi levyä aktiivisesti ja julkaisi kokonaisuuden Olli Karejoen viime vuonna perustaman Kreme-nimisen levy-yhtiön kautta.

“Ihan hyvin sitä levyä vissiin kuunnellaan tällä hetkellä. On se lähtenyt paremmin kuin eka albumi. Kai se on otettu hyvin vastaan, mitä nyt lukenut noita peruskommentteja ja viestejä, joita aina tulee.”

Yleensä yhtyeen kappaleet syntyvät niin, että Karejoki sanoittaa ja laulaja-kitaristi Eetu Knuutila säveltää.

“Se on aika selkeä se jako. Eetu hoitaa säveltämisen, mä en siihen puutu.”

Negatiivisten Nuorten kohdalla Karejoki välttää sanoituksissaan itsesensuuria, vaikka saattaa muissa musiikkiprojekteissaan filtteröidä tiukemmin sitä, millaista sisältöä lyriikoihin päätyy. Artisti myöntää, ettei kovinkaan moni asia ole hänen osaltaan tietoisesti suunniteltu, vaan sanoitukset syntyvät pitkälti intuitiivisesti.

“Negiksissä ne tekstit toimivat ehkä juuri siksi niin hyvin, että mulla ei ole minkäänlaista filtteriä siinä, miten ne on vedetty. On vain menty niin sanotusti ‘ineen’. Melkein kaikki biisit on tehty sessaripohjalta, emmekä ole halunneet ruveta muuttamaan mitään jälkikäteen. Ne ovat jääneet sellaisiksi millaisina ne ovat syntyneet.”

Bändin kappaleissa käsitellään huumorin ja itseironian keinoin usein vakavia ja synkkiäkin aiheita, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia tai ihmissuhteisiin liittyviä haasteita.

“Kun aloin alun perin tehdä tätä, en odottanut kenenkään samaistuvan siihen, mistä kirjoitan. Mutta vuosien mittaan on käynyt ilmi, että yllättävän moni samaistuu teksteihini. Vaikka tapahtumat ja käänteet biiseissä ovat monilta osin kärjistettyjä, en ole kelannut niitä minkään fiktiivisen hahmon kautta. Mutta eivät ne kaikki suoraan omastakaan elämästäni ole. Vaikka esimerkiksi levyn Älä kysele kuskiks -avausraidalta löytyvä lause ‘Frendi antoi mulle kaikki farkkunsa kun se alkoi käyttää vaan piriä ja verkkareita’ on ihan tosi juttu, on iso osa riimeistä täyttä läppää.”

Karejoki toteaa kirjoitustyylinsä perustuvan osittain hiphopista tuttuun punchline-kirjoittamiseen, sillä hänen musiikillinen taustansa on pitkälti räpissä. Räppiä hän ehti tehdä viitisen vuotta ennen Negatiivisia Nuoria.

“Koko Negatiiviset Nuoret -projekti alkoi periaatteessa niin, että halusin kokeilla, osaanko sanoittaa mitään muuta kuin räppiä. Sen pohjalta syntyi meidän ensimmäinen biisimme Mä oon niin ruma, josta tulikin aika hyvä. Loppu onkin sitten historiaa.”

Vaikka Negatiiviset Nuoret kategorisoidaan johonkin punkin ja rokin välimaastoon, Karejoen omissa kuulokkeissa soi harvemmin punk.

“En osaisi nimetä yhtäkään punk-yhtyettä bändimme esikuvaksi. Varsinkaan Negatiivisten Nuorten alkuvaiheessa en tiennyt mitään punkista, ja siksi onkin hauskaa, että onnistumme silti kuulostamaan siltä miltä kuulostamme. Enkä mä suoraan sanottuna vieläkään tiedä punkista oikeastaan mitään. Mä vain teen sitä.”

Karejoki on ollut huomaavinaan, että vastaava ilmiö koskee monia yhtyeen kuuntelijoitakin. Moni heistä saattaa kuunnella kaikkea muuta kuin punkia, mutta silti juuri Negatiivisten Nuorten musiikki vetää heitä puoleensa.

“En voi tietty varmaksi sanoa, mutta sellainen fiilis mulla on. Jostain syystä moni ei-punk-fani tuntuu fiilaavan juuri meidän musiikkiamme. En tiedä miksi, mutta onneksi näin. Muutenkin musiikkimme tuntuu uppoavan hyvin eri ikäluokkiin, vauvasta vaariin. Keikoillakin huomaa sen laajan ikäjakauman.”

Jonne Heinonen

Keikoista puhuttaessa käy ilmi, että ne ovat tärkein syy koko yhtyeen olemassaoloon.

“Siellä se haippi näkyy paljon enemmän kuin missään netissä. Keikat ovat todella oleellinen ja tärkeä osa koko hommaa. Lähinnä sen takia me ylipäätään julkaisemme musiikkia, että pääsemme vetämään sitä keikoilla.”

Mutta vaikka keikat olisivatkin pääasiallinen motiivi bändille treenata ja luoda uutta musiikkia, Karejoki kertoo haaveilleensa alusta asti siitä, että Negatiiviset Nuoret julkaisisivat lopulta albumitrilogian.

“Tämä toinen levy oli mielestäni parempi kuin ensimmäinen, ja haluaisin tehdä tämän jälkeen vielä yhden albumikokonaisuuden, joka olisi kaikista kolmesta paras. Kyllä mulla kävi viimeksi tänään mielessä, että pitäisikö pikkuhiljaa varailla uusia studioaikoja.”

Musiikillisiin haaveisiin liittyen yksi Karejoen unelmista kävi toteen, kun artisti perusti Kreme-levymerkkinsä.

“Levy-yhtiö on aina ollut yksi haaveistani räppärinä. Viime keväänä sain yhtäkkiä idean, että sen nimi voisi olla Kreme. Kaverini piirsi siitä inspiroituneena logon, jonka nähtyäni totesin heti, että okei, tämä on se juttu. Rupesin hieman selvittelemään asioita, ja kun paljastui mahdolliseksi toteuttaa idea, tartuin siihen totta kai heti.”

Kreme julkaisee tällä hetkellä Karejoen omien projektien lisäksi Mustan Hanhen musiikkia, ja Karejoki toteaa levy-yhtiön ylläpitämisen olevan nykyisessä muodossaan vielä suhteellisen vaivatonta.

“Mutta jos sitä lähtisi oikeasti pyörittämään niin, että ottaisi mukaan paljon artisteja, niin kyllähän siinä vittu hommaa olisi.”

Toistaiseksi Karejoki ei suunnittele solmivansa levytyssopimuksia uusien artistien kanssa, sillä hänen omat musiikkiprojektinsa työllistävät häntä tarpeeksi. Tulevista musiikkikuvioistaan artisti pysyy tosin vielä pitkälti hiljaa, mutta uutta Olli Antonio -levyä on ainakin lupa odottaa.

“Syksyllä sen pitäisi tulla. Mulla on tuossa muutamakin juttu meneillään, mutta en tiedä mitä kaikkea uskallan tässä vaiheessa paljastaa. Ehkä en sano nyt enää mitään.”

Lisää luettavaa