”Halusin jättää jotain jälkeeni, jos oli mun aikani mennä” – Tummista tulevaisuudennäkymistä syntyi hengästyttävää videotaidetta

Katja-Maria/Kay Taavitsaisen "somaattinen sinfonia" nimeltä I'm the Monster saa ensi-iltansa tänään.

Toukokuun alussa ilmestyi tanssi- & äänitaiteilija Katja-Maria/Kay Taavitsaisen debyyttialbumi nimeltä Ehkälevy. Meu Kävi Täällä -artistinimellä julkaistu albumi on myös osa näyttämöllistä I’m the Monster -teosta, jonka ensi-ilta oli 4.5.2022 Kuopion kaupunginteatterissa Tanssiteatteri Minimin tuottamana. Helsingin ensi-iltansa kyseinen sooloteos saa tänään 1.9.2022 Zodiak – Uuden Tanssin Keskuksessa, ja esitys on nähtävissä aina 14.9. asti.

Tänään ilmestyi myös ensimmäinen osa kolmen videoteoksen sarjasta, jossa Ehkälevyn kappaleet saavat visuaalisen muodon. Loppu-biisin videotaiteen takaa löytyy Taavitsaisen lisäksi elokuvaaja Jukka Moisio, kun taas taiteilija Kati Sinisalo vastaa teoksen metsä-installaatiosta sekä lavastuksesta.

”Loppu biisinä syntyi melkein valmiina”, Taavitsainen kertoo. ”Sairastuin vakavasti koronan aikana ja joudun petipotilaaksi moneksi kuukaudeksi. Tulevaisuuden näkymät olivat tuolloin suht tummat. Aloin säveltää sängystä käsin niin paljon kuin vain pystyin. Ikään kuin halusin jättää jotain jälkeeni, jos oli mun aikani mennä. Loppu-kappaletta säveltäessä tuntui vapauttavalta vain saada olla just niin rikki kuin siinä hetkessä olin. Rehellisesti palasina. Rakastan tätä biisiä, ja se on myös I’m the Monster -teoksen avausbiisi, kuten levylläkin.”

Vaikka ei taustatarinaa kappaleen takaa tuntisikaan, välittyy musiikkivideosta se jonkinlainen repivä harmonia, mikä syntyy, kun tuoretta elinvoimaa lähdetään punomaan jo eletyn elämän ja sen väistämättömien kipujen pohjalta. Historiaa kaikkine kuiluineen ei voi (tai pidä) neutralisoida, mutta jotta voi syntyä uutta, on jonkin tietysti myös kuoltava. Videossa tätä ilmentää intensiivinen laskeutuminen niiden elementtien äärelle, jotka kenties kaikista puhtaimmin ja pyhimmin symboloivat elämää: multa, juuret, versot, keho joka hengittää ja kannattelee.

”Videotaide joka saatiin tämän upean työryhmän kanssa luotua kuvaa uskomattoman tunnistettavasti tillaa, jossa biisin sävelsin”, Taavitsainen jatkaa. ”Olen onnekas, kun saan työskennellä tällaisissa työryhmissä ja dialogeissa. Mikään hieno ei synny pelkästään yksin. Vaikka syvissä vesissä tuli taas kahlattua, soi mun mielestä tässä biisissä, kuten videossakin, jonkin uuden synty. Ja toivo. Sekä vimmaisa ja huutava elämään kurottelu.”

Myös ”somaattiseksi sinfoniaksi” kutsutussa I’m the Monster -teoksessa Taavitsainen nostaa syklisen kuoleman, uudelleensyntymisen sekä monitasoisten ja tunnistettavienkin tunnetilojen avulla keskiöön muunsukupuolisen kehon maailmankokemuksen. Taavitsaisen lisäksi teoksen taiteelliseen työryhmään kuuluvat visuaaleista ja lavastuksesta vastaava videotaiteilija Merle Karp, ja äänisuunnittelijoina sekä instrumenttien takana toimivat taiteilijat Fjóla Gautadóttir sekä Aapeli Hakala.

Lippuja I’m the Monster -esitykseen voit ostaa täältä. Alta voit katsoa hengästyttävän ja pysäyttävän Loppu-videon.

YouTube video

Lisää luettavaa