”Tämä ääni ei ole vain minulle: se on kurottelua kohti yhteisöä, joka on systemaattisesti vaiennettu läpi historian” – Kotimaisen artistin genrerajoja pakeneva debyyttilevy kasvaa keholliseksi kokemukseksi

Meun Ehkälevy on osa näyttämöllistä I'm the Monster -nimistä sooloteosta.

07.05.2022

Keskiviikkona ilmestyi Meu Kävi Täällä -artistinimellä musiikkinsa julkaisevan Katja-Maria / Kay Taavitsaisen eli Meun debyyttilevy. Ehkälevy on myös osa näyttämöllistä sooloteosta nimeltä I’m the Monster, joka sai ensi-iltansa 4.5. Kuopion kaupunginteatterissa Tanssiteatteri Minimin tuottamana, ja jonka syksyn ensi-ilta on Helsingin Zodiakilla syyskuussa. Albumi on Meun kokonaan itse säveltämä, sanoittama ja tuottama, ja sen on miksannut ja masteroinut Kalifornia-Keke.

Ilmiselvän pitkän ja perusteellisen matkan lopputulos kasaantuu levymuodossa kappaleiksi, joiden sointi heijastuu solutasolle asti. Eheän, mutta samanaikaisesti ikään kuin jatkuvassa murenemisprosessissa olevan kokonaisuuden biisit ovat paljon muutakin kuin musiikkia tai edes laajemmin ääniä: ne ovat tilaa, tuntua, tunnustelua. Kosketusta ja vuorovaikutusta. Eloa, kipua ja kuolemasta kummunnutta valoa.

Ehkälevyllä Meu käsittelee taiten valikoitujen sanojen ja niihin sidottujen äänien avulla ihmisyyttä kaikessa sen syklisyydessä, leikaten tarkkanäköisesti läpi kaiken ylimääräisen. Läsnä ovat samaan aikaan päätepisteet ja uudet alut, synnyt ja kuolemat; rikotuksi tulleiden perustusten alta versovat idut. Albumilla kuuluu voimakas halu pysyä auki ja uteliaana, uskollisena synnytyssotkun keskeltä kasvaville ideoille ja väreille.

Tuuti Piippo & Kati Sinisalo

Kappaleet voi tuotannollisesti määrittää johonkin kokeellisen musiikin, elektron ja ambientin maastoon, jota ravitsevat Meun laulaen ja spoken word -tyylisesti välitetyt tarinat. Toisaalta kategorisoinnilla ei ole tässä kontekstissa paljoa painoarvoa, sillä se menee täysin vastoin sitä, mikä sävyttää koko albumia. Ehkälevyllä nimittäin pyritään luopumaan kaikista ulkoisista määreistä ja pyristelemään irti taipumuksesta solahtaa vanhojen tarinoiden vangiksi.

Siksi genremäärittelyä olennaisempaa on se, miltä kappaleet tuntuvat, sekä millaisia moniaistillisia äänimattoja ne rakentavat. Monenlaisia reittejä kohti kuulijaa valuvat kappaleet ovat yhtä kehollisia kuin auditiivisiakin, tehden kuuntelukokemuksesta lähestulkoon fyysisen.

Meun musiikki rohkaisee toistuvasti riisumaan nekin kerrokset, jotka tuntuvat oman identiteetin kannalta välttämättömiltä, ja luomaan uutta nahkaa silloinkin kun se merkitsee kaiken tuttuuden tunteesta rakentuneen turvan katoamista. Kappaleiden raoissa kimalteleva elinvoima lupaa tuntemattomaan astumisen kyllä kannattavan.

Tuuti Piippo

”Tämä teos, niin levy kuin esityskokonaisuuskin on syväsäikeitä myöten henkilökohtainen, mutta se on myös tietoisesti tämän ei-binäärisen trans-kehon tilan valtaus”, Meu kirjoittaa Instagram-postauksessaan. ”Tämä on prosessi, jonka annoin lahjaksi itselle. Ääni, jonka kieli on löytynyt vähitellen ja jota on testattu tulessa. Eikä tämä ääni ole vain mulle, se on myös kurottelua kohti yhteisöä joka on systemaattisesti vaiennettu läpi historian. Me ollaan täällä. Meillä on lupa olla täällä. Tämä teos on sulle, ehkä se resonoi.”

Kuuntele Ehkälevy alta.

Lisää luettavaa