Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Pieni Poika Caleb, ja sen löydät täältä.
Ämbö julkaisi perjantaina 14. helmikuuta kappaleen nimeltä Kink, joka tuo kotimaiselle musiikkikentälle japanin kieltä ja kansainvälistä soundia. Jalmari Hakaniemen, Anna Seritan sekä Vesteri Ollisen kanssa tehty kappale sai alkunsa keväällä 2024 Palefacen workshopissa.
”Biisi on rakkauslaulu aasialaistaustaisille mimmeille ja samalla vihalaulu simpeille, jotka seksualisoi ja eksotisoi ihmisiä etnisyyden perusteella”, Ämbö kertoo.
Monspin ja HMC Publishingin bootcampilta tuttu Ämbö on huomioitu muun muassa YleX Nosteessa. Hän julkaisee debyytti-ep:nsä nimeltä Hot Girl Summer tämän vuoden toukokuussa.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Mulla soi tällä hetkellä repeatilla Lisan, Doja Catin ja Rayen Born Again. Olen ikuinen Raye-fani. Teen koulussa artisti Cilian kanssa Raye-tribuuttiprojektia, johon tulee puhallinorkesteri (tervetuloa Arabiasaliin katselemaan ja kuuntelemaan 21. maaliskuuta klo 19). Mielenkiintoista uutta musaa Suomessa tekee esimerkiksi Keiju, jolla on hullu flow, ihan törkeän hienot biisin aiheet ja nokkelat riimit. Musta siitä tulee vielä household name.”
Mist sä tuut?
”Mä olen Hanna, Itä-Helsingin kasvatti henkeen ja vereen. Tykkään neulomisesta, juoruista ja Minecraftista. Mun musaura alkoi Itä-Helsingin musiikkikoulussa huilulla, ja tällä hetkellä opiskelen laulua Helsingin Pop & Jazz Konservatoriolla, josta mun pitäisi valmistua keväällä (sormet ristiin).”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mulla ja Hannah Montanalla on samat nimikirjaimet, ja mua alettiin ala-asteella kutsua Hannah Montanaksi välillä leikillä tai pilkalla. Mä tiesin syvällä sisimmässäni aina, että artistius on se, mihin mun on lopulta pakko päätyä. Unelmoin lapsena, että musta tulisi teinipopsensaatio, mutta en uskonut sen olevan mahdollista. Siispä soitin 12 vuotta klassista poikkihuilua sillä ajatuksella, että musta tulisi ammattihuilisti, mutta mun sydän halusi aina tehdä ja laulaa omaa musaa.”
”Koronavuosina aloin kirjoittaa omia biisejä enemmän tosissaan. Vuonna 2022 erosin pitkästä parisuhteesta, joka oli potku perseelle, että nyt mä menen mun omia unelmiani kohti.”
Lue myös: Ei kädenlämpöinen, vaan kuriositeetti – haastattelussa Nea Neuroosi
Musiikillinen esikuvasi?
”The Pussycat Dolls. Mun porukat on uskonnollisia, niin sain pienenä kuunnella vain klassista ja ’pyhää’ musiikkia. Mun isosisko oli kuitenkin vähän kapinallinen ja soitti mulle kerran salaa bussissa kuulokkeista Pussycat Dollsin Stickwitu-kappaleen. Siitä lähti mun pop bitch -aikakausi.”
”Mutta totta kai Rayen musiikki on vuodesta 2023 vaikuttanut kaikkeen mun tekemiseen.”
Supervoimasi?
”Laserkatse.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Rakastuisin mun biiseissä kikatuttaviin elementteihin, huiluun, japanin kieleen ja laulustemmoihin.”
ÄmbÖ?
”Mä kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista. Esimerkiksi mun uunituore sinkku KinK käsittelee sitä, miten aasialaistaustaisia naisia seksualisoidaan ja eksotisoidaan suomalaisessa deittailukulttuurissa. Jokainen aasialaistaustainen nainen, jonka kanssa olen keskustellut biisin aiheesta, on kokenut häirintää etnisyytensä takia.”
”Mulle tärkeintä artistina on kertoa tarinoita, joita ei ole Suomessa vielä kauheasti kerrottu, ja luoda ihmisille kokemus, etteivät ne ole yksin. Mun keväällä julkaistava ep Hot Girl Summer käsittelee mun ensimmäistä ’kuumatyttökesää’, jonka pääsin kokemaan kesällä 2022. Se oli täynnä vasta eronneen nuoren naisen seikkailuja, ja mä toivon, että se antaa voimaa niille, jotka käyvät läpi niiden ensimmäisiä hot girl summereita.”