”Jos jonkun mielestä lyriikat ovat perseestä, niin sitten ne ovat, mutta noin asiat silloin menivät” – haastattelussa Aino & Hajonneet

Vuonna 2020 perustettu Aino & Hajonneet julkaisi tänään debyyttialbuminsa.

Juha Poutiainen

Voimapopia ja punkrockia soittava yhtye Aino & Hajonneet julkaisi tänään esikoisalbuminsa. Svartin kautta ilmestynyt Hullui unelmii esittelee kymmenen suoraviivaista biisiä, joiden musiikilliset juuret ovat jossakin melodisen suomipunkin ja indierockin risteyksessä.

Bändin solisti Aino Laakso sekä lauluntekijä ja kitaristi Petri Sinkkonen kertoivat Rumballe levyn sisällöstä ja sen julkaisua edeltäneestä prosessista.

Laakso ja Sinkkonen kertovat aloittaneensa levyntekoprosessin parisen vuotta sitten. Biisit syntyivät nopeasti ja kokonaisuus oli suhteellisen lyhyessä ajassa tehty, mutta jälkipyykki on sen sijaan kestänyt pitkään.

”Se on helppoa kun on tyhjä taulu mihin tekee, eikä minkäänlaisia ennakko-odotuksia, vaan periaatteessa täysin vapaat kädet toteuttaa itseään”, Laakso sanoo.

”Siksi prosessi oli enimmäkseen vaivaton. Meille on tärkeää, että tekemisessä pysyy hauskuus, eikä lähde suorittamiseksi. Eikä se lähtenytkään. Toisaalta mä en ihan niin suurta duunia tehnyt kuin tuo Sinkkosen Petri tuossa.”

”Mä olen kyllä samaa mieltä. Kaikista vaikeinta on ollut odotella, että saadaan levy pihalle ja hommat selville”, Sinkkonen toteaa.

”Isoin syy siihen, miksi prosessissa on kestänyt on se, että vinyylien tekeminen ottaa aikansa. Siitä kun levy on miksattu ja masteroitu ja kannetkin ovat olleet valmiina, on varmaankin jo seitsemän kuukautta. Halusimme kuitenkin ehdottomasti myös fyysisen levyn.”

Hullui unelmii -albumin pohjalla on selkeä ja suoraviivainen mentaliteetti, joka syntyi yhtyeen halusta soittaa rokkia ilman sen kummempia krumeluureja.

”Linjat suoriksi eikä mitään turhaa hienostelua, se on ollut koko levyn idea”, toteaa Laakso.

”Meillä on aiemmin ollut omia projekteja jokaisella omilla tahoillaan, joissa olemme toteuttaneet asiat tuotetummin, jos näin voi sanoa.”

”Niin, tai hierotummin tai mietitymmin”, Sinkkonen täydentää.

”Tämän levyn idea oli mukava ja helppo tekeminen ilman turhia koukeroita, ja se asenne pysyikin alusta loppuun. Toki aina siihen pitää jotain tehdä – kyllä se rokkikin vaatii jonkinlaista hiomista, että se kuulostaa hyvältä”, Laakso sanoo.

Levy ei kuitenkaan näin kuulijan korvaan ole pelkkää paahtamista, vaan esimerkiksi sanoitukset tuovat siihen oman ulottuvuutensa.

”Petrihän on tämä meidän isokynämme, joka on tehnyt sanoitukset. Pidän itse musiikin kuuntelijana siitä, että biisi ei aukea heti, vaan vaatii kuuntelukertoja. Vaikka meidän levymme on suoraviivaista rokkia, juuri lyriikat tuovat siihen kerroksia. Hyvä kirjoittaja osaa kirjoittaa ne niin, että jokainen pystyy kuulemaan oman tarinansa niiden kautta. Sä olet Petri tehnyt sen hienosti”, Laakso kehaisee.

”Kiitos paljon. Onhan sinne upotettu kaikkea. Vaikka soitimme pohjat suoraan ja nopeasti, on sanoituksia mietitty sitä kautta, että niistä voi löytää useammankin kuuntelukerran jälkeen jotain uutta. Tämä ei ole ihan yhden kuuntelun levy, ainakaan toivottavasti”, Sinkkonen sanoo.

”Laulajana ja tulkitsijana tuo oli mulle hyvin helppo levy laulaa. Biiseissä olevat asiat ovat sellaisia, joita varmasti hyvin moni meistä on jossain vaiheessa elämäänsä käynyt läpi, ja olen mäkin kokenut tuon sorttisia asioita. Joten tulkinnan kannalta tekstit kulkivat lähellä”, Laakso kertoo.

”Kyllä mä aina kysyin, että voitko laulaa tämän ja onko tämä ok. Kertaakaan ei tullut vastaukseksi, että ’En mä kyllä tällaista'”, Sinkkonen muistelee.

”Ei todellakaan. Levyn tekeminen oli itselleni varsin terapeuttista, sillä omassa elämässäni tapahtui siinä vaiheessa kaikenlaista. Koska osa biiseistä käsittelee yhden ajan loppua ja toisen ajan alkua, niitä pystyi peilaamaan osaksi omiakin fiiliksiä”, Laakso summaa.

Sinkkonen on levynteon terapeuttisen vaikutuksen suhteen mietteliäämpi. ”Jaa-a, kyllä se varmasti sitäkin oli, mutta myös sellainen pakkohomma, että ne biisit piti johonkin muotoon oksentaa ulos. Eikä sitä huvittanut paljoa sensuroidakaan sitten. Näin puolitoista vuotta myöhemmin kappaleita kuunnellessa voin todeta, että ihan hyvä, ettei niitä sensuroinut, koska aika lailla noin ne asiat silloin menivät. Oli se siinä mielessä jotain terapiaa varmaankin, itse kullekin.”

”Oli se ehdottomasti, ainakin mulle”, Laakso nyökkää.

”Sen ajan, joka meni äänittämiseen ja treenaamiseen, olisi voinut käyttää paljon huonomminkin siinä vaiheessa. Levyn tekeminen oli ihan hyvä tapa purkaa niitä fiiliksiä”, Sinkkonen päättää.

 

Kuva: Aki Pentikäinen

 

Kaksikon ajatellessa levyä kokonaisuutena he nostavat esiin siihen rakentuvan draaman kaaren.

”Levy kulkee hienosti kappale kappaleelta. Se ei ole pelkkää paskaa paatosta, vaan siellä kuuluu myös sellainen ’Kyllä täältä vielä noustaan’ -tyylinen asenne”, Laakso sanoo.

”Alkupäässä emme vielä tienneet, tuleeko kokonaisuudesta täysi levy vai mikä, ja silloin tehdyt biisit olivat aika synkeitä. Toinen aalto biisejä tuli vähän myöhemmin, mikä oli hyvä, koska kokonaisuus voisi olla liian raskassoutuinen, jos se olisi sitä alkupään synkkyyttä koko matkan läpi”, Sinkkonen jatkaa.

”Just näin. Mutta siinä taisi tapahtua kirjoittajalla muutos elämäntilanteessa, että alkoikin tulla toivoa vähän lisää, niin kyllähän ne lyriikatkin siinä muuttuivat”, Laakso hymyilee. ”Voimme siis rehellisesti sanoa, että biisit ovat täysin tästä elämästä lähtöisin, eikä mitään sellaista, että nyt pistetään hittinikkarit kynät pyörimään. Kyllä nämä ovat ihan elettyjä hetkiä, joista tässä lauletaan.”

”Tekstien takana on helppo seistä näin myöhemminkin, sillä ei siinä oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Jos jonkun mielestä lyriikat ovat perseestä, niin sitten ne ovat, mutta noin asiat silloin menivät. Ei niitä voi kaunistella tuon enempää”, Sinkkonen toteaa.

Levyn soundimaailmaan vaikuttaneista artisteista Sinkkonen ja Laakso nostavat esiin muun muassa Lasten Hautausmaan, Jukka Nousiaisen sekä ruotsalaisen Hurulan.

”Kyllä ne vaikutteet kuuluvat sieltä ihan reilusti läpi, koska emme antaneet sen haitata yhtään”, Sinkkonen sanoo.

”Yleensä mun ja Peten ideointi on sellaista, että mä lähetän hänelle referenssejä bändeistä ja soundimaailmoista”, Laakso kertoo. ”Sitten se on vastavuoroista keskustelua, jossa heittelemme toisillemme vinkkejä ja rakennamme kokonaisuutta monista eri palikoista. Mutta onhan tämä hyvin selkeästi genrelokeroitava bändi, sillä olemme halunneet siihen tietyt soundit ja hommat. Kun sitä kuuntelee, niin kyllä sieltä varmasti löytää selkeitä vaikutteita, mutta yllättäviäkin voi nousta esiin. Yksi mun ystävä löysi erittäin hienosti Bruce Springsteenin sieltä!”

Aino & Hajonneet syntyi alun perin juuri Sinkkosen ja Laakson yhteisenä projektina, johon he päätyivät ensimmäisten demojen jälkeen pyytämään yhtyeen muita jäseniä. Sinkkonen kertoo, että kun mukaan oli saatu kitaristi Harri Petjakko, basisti Henna Vaarala ja rumpali Markus Vainio, kysyttiin vielä kosketinsoittaja Aki Rätyä auttamaan studioon.

”Akilla oli ilmeisesti ihan kivaa, kun sekin halusi sitten jäädä. Se oli huippua, että ei tarvinnut kuin muutama viesti lähettää, niin kaikki olivat mukana kuulematta edes biisejä. Heillä on ollut vahva luotto meihin, tai tosi paljon vapaa-aikaa”, Sinkkonen pohtii. ”Yhtyeessä on joka tapauksessa juuri ne tyypit, jotka siihen halusimme, ja joita ihan ensimmäisenä kysyimme. Silloin kun bändi oli vielä ajatuksen tasolla, tämä oli meidän ’unelmakokoonpanomme’, ja on ihan mahtavaa, että se toteutui.”

 

Kuva: Juha Poutiainen

 

Mites keikat, onko niitä tulossa?

”On!” Laakso ilahtuu. ”Alamme keikkailla heti kun levy ilmestyy, eli nyt perjantaina. Meillä on ensin keikka Nyrkkitappelun kanssa Vernissassa, ja myöhemmin ainakin stadissa Bar Loosessa.”

”Se on marraskuun puolivälissä”, Sinkkonen lisää. ”Sitten siinä oli Porin reissua ja Oulun reissua ja Keravan reissua, varmaan noin kymmenkunta keikkaa tähän loppuvuoteen.”

Kaksikko kertoo keikkailun olleen ensisijainen syy siihen, että bändi ylipäätään perustettiin.

”Siksi soitamme rokkia, että se on helppoa ja nopeaa, eikä siihen kuulu mitään ylimääräistä. Kasaamme kamat ja soitamme ja se on siinä, ei tarvitse mitään säätöä”, Laakso sanoo. ”Teimme myös selväksi keskusteluissa bändin kanssa, että keikkailu on se mitä me teemme. Emme ole ronkeleita siinä, missä soitamme, vaan olemme kiitollisia kaikesta, mitä saamme. Kunhan ei ota hirveästi persnettoa, niin keikkaa vaan mahdollisimman paljon. Se on ihanaa – parasta, mitä ihminen voi tehdä.”

 

Kuuntele levy ja katso keikkojen tarkat päivämäärät ja sijainnit alta.

 

 

Keikat:

15.10 Vernissa, Vantaa
22.10 Annis, Pori
23.10 The New Sherwood, Kerava
13.11 Haukka Music Bar, Kotka
17.11 Bar Loose, Helsinki
20.11 45 Special, Oulu