”Jos kappaleessa on jotain vinksahtanutta, haluan panostaa siihen” – haastattelussa Elias Gould, jonka tuore albumi käsittelee ulkopuolisuutta ja oman lauman etsimistä

Elias Gouldin Susihavaintoja-albumi on syntynyt yhdessä Ronja Salmen ja Riku Mattilan kanssa.

Brittivivahteista indie-rockia kitaravetoisella otteella tekevä Elias Gould julkaisi perjantaina 16.9. kakkosalbuminsa. Susihavaintoja-niminen levy on rakennettu yhdessä kirjailija-toimittaja Ronja Salmen ja tuottaja Riku Mattilan kanssa.

Näyttelijänäkin tunnettu Gould julkaisi debyyttisinglensä Huvilakatu vuonna 2015, ja hänen ensimmäinen kokopitkänsä nimeltä LP ilmestyi vuonna 2019. PME:n artisti on myös vieraillut muun muassa JVG:n ja Gasellien kappaleissa.

Susihavaintoja-levyn jälkimainingeissa artisti avasi Rumballe yhteistyötään Ronja Salmen ja Riku Mattilan kanssa, jäsenteli albumin teemoja, sekä kertoi miten meinasi luovuttaa musiikin tekemisen suhteen ennen kuin palo taas löytyi.

“Albumi on ehdottomasti henkilökohtainen. Aina ne ovat henkilökohtaisia.”

Gould pitää hetken tauon ennen kuin lisää, että Ronja Salmen mukanaolo on mahdollistanut sen, että jotkut asiat Gouldin elämään liittyen ilmaistaan levyllä paremmin kuin Gould itsekään olisi osannut.

“Moni asia on Ronjan kynästä, mutta ne ovat tosi lähellä mua. Outoa miten yhteistyö voi tehdä sen että kokonaisuus on enemmän sun näköinen kuin mitä se olisi yksin tehdessä.”

Ensimmäisen tapaamisensa aikana Salmi ja Gould keskustelivat siitä, millaisia aiheita levyllä haluttiin vältellä ja millaisiin keskittyä. Helsingin kasvatteja kun ovat, kaupungissa aikuiseksi kasvaminen oli yksi luontevista ja molempia yhdistävistä tulokulmista.

“Ronja on ihan älytön kirjoittaja. Se kirjoitti meidän ensimmäisen palaverin jälkeen siltä istumalta kolme-neljä sivua tekstiä, joka ei liittynyt mihinkään biisiin, vaan siihen maailmaan josta levyn kontekstissa juttelimme. Mä vain nauroin että miten voi mennä näin yksi yhteen. Siellä oli niin paljon asioita joista olisin itsekin voinut kirjoittaa.”

Täysin samoista piireistä Gould ja Salmi eivät ole, mutta Gould kertoo Salmen nähneen vierestä millaista todellisuutta hän elää.

“Jälkikäteen olen miettinyt miten voikin olla mahdollista, että kaikki meni noin hyvin ja että meillä klikkasi niin helposti. Ronja oli ensimmäinen tyyppi jonka kanssa aloin tehdä, ja heti natsasi. Se on harvinaista herkkua. Olen todella onnekas siinä mielessä.”

Vaikka prosessi kulki pääosin saumattomasti, ehti Gouldilla ja Salmella tulla myös erimielisyyksiä. Muutaman kerran esimerkiksi Gould koki Salmen tekstin olevan täydellinen, kun taas Salmi oli tiukasti sitä mieltä, että tekstiä tulisi vielä hioa.

“Yhden kerran otimme ihan kunnolla yhteen”, Gould muistelee nauraen. “Mä olin rakastunut yhteen tekstiin, mutta Ronja halusi muuttaa sitä. Se tarjosi muita vaihtoehtoja, mutta mä suutuin sille ja sanoin että ‘Älä koske tähän, mä rakastan tätä tällaisena, miksi sun pitää alkaa luoda sellaista kuvaa ettei tämä muka ole jo täydellinen?’. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi, mutta Ronja on naureskellut jälkeenpäin, että sitä ärsytti silloin todella paljon.”

Prosessin aikana molempien mielipiteitä on kuunneltu, yhteistyö on ollut balanssissa ja se on vaatinut kummaltakin paljon. Kuitenkin kaiken ytimessä on ollut molemminpuolinen ymmärrys siitä, että levy on loppupeleissä Gouldin, ja hän tulee kantamaan sitä aina mukanaan.

“Mä olin siis se joka viimeiseksi teki ne päätökset. Mutta tuo nyt oli ainoa konfliktitilanne koko sinä aikana.”

Paljon enemmän kuin muistelee yhteenottoja Gould kehuu Salmen kykyä kirjoittaa, sekä tämän suhtautumista työhön.

“Ronjalla on sairain työmotivaatio mitä olen ikinä nähnyt. Se valvoi öitä ja opetteli niin kauan että se meidän yhteinen juttu löytyi.”

Se miten Gould ylipäätään päätyi tekemään yhteistyötä Salmen kanssa johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että hän oli jumissa kirjoittamisen suhteen. Albumin tuottaja Riku Mattila kehotti etsimään jonkun, joka osaisi auttaa.

“Sanoin etten tunne ketään sellaista, johon Riku vastasi, että mites joku kirjailija. Mä sanoin etten edes tunne muita kirjailijoita kuin Ronja Salmen – siihen Riku totesi, että no mitä helvettiä, Ronja on just tehnyt Samuli Putron kanssa yhteistyötä, minkä vuoksi Riku oli tutustunut Ronjaan.”

Yhden Salmelle soitetun puhelun jälkeen ensimmäinen tapaaminen sovittiin seuraavalle päivälle ja niin homma lähti toimimaan.

“Me olimme Ronjan kanssa molemmat aikoinaan Kallion lukiossa, mutta mä olin sitä pari vuotta vanhempi eikä meillä ollut mitään yhdistävää tekijää. Tosin kyllä me yhdellä samalla kurssilla olimme: kemia ykkösellä, jota mä kävin vielä abina ja Ronja veti heti ekana vuonna.”

Albumin motiiveja eritellessään Gould toteaa, että kaikki tekeminen on ollut sen verran intuitiivista, että merkitykset löytyivät vasta jälkeenpäin. Hän ei ole koskaan kokenut, että hänen pitäisi saada sanottua jotain tiettyä, vaan enemmänkin keskittynyt ylläpitämään kirjoittamisen ja säveltämisen rutiinia.

“On pitänyt hyväksyä se, että sitä pitää tehdä ihan helvetisti, ja että sieltä tulee paljon paskaa ennen kuin voi tulla hyvää. Varmaan ensisijaisesti kelasin vain että noniin, edellinen levy on valmis, nyt mun rooli on tehdä seuraava.”

Alkuun Gould noudatteli samoja kirjoittamisen rutiineja kuin aina ennenkin, ja teki esimerkiksi viikon kestäneen kirjoitusreissun Hailuotoon. Sen jälkeen hän alkoi työskennellä Riku Mattilan kanssa, minkä seurauksena hän löysi jotain, joka muutti ratkaisevasti hänen koko tapansa tehdä musiikkia.

“Riku pyysi mua lähettämään sille demoja, ja mä laitoin sille sellaisia viiden demon paketteja, joissa oli kolme hittiä, yksi ihan perusbiisi ja yksi joku tosi outo. Riku totesi poikkeuksetta joka kerta, että nämä neljä ovat paskaa, mutta tämä yksi on tosi hyvä, ja se oli aina se kaikista oudoin kappale. Joka kerta kun näin kävi, aloin tutkia sitä outoa biisiä, ja yhtäkkiä sieltä löytyi joku juttu, josta tajusin miksi se todella oli kaikista paras.”

Lopulta Gould totesi, ettei kyseessä ollutkaan niinkään mikään outous, vaan pelkästään se, että hän oli oman mukavuusalueensa ulkopuolella.

“Tuon havainnon tekeminen oli iso juttu. Se opetti mua seuraaviakin demoja tehdessä, että jos joku tuntuu heti helpolta ja itsestään selvältä, se ei todennäköisesti ole mielenkiintoinen. Mutta jos tuntui siltä, että kappaleessa on jotain vinksahtanutta, aloin panostaa siihen. Se muutti kaiken.”

Kuva: Tero Ahonen

Edelliseen levyyn verrattuna Gould kokee Susihavaintoja-albumin olevan selkeämpi kokonaisuus, sekä toisaalta myös käännekohta.

“Mulla oli vähän sellainen fiilis, että vittu mä olen nähnyt tämän jutun. Tätä tämä on, että mä puran sieluani, lopputuloksena syntyy kymmenen kappaletta, niistä keskustellaan viikko ja sitten pitää taas mennä eteenpäin. Ei tuntunut että se energia mikä siihen prosessiin menee on sen arvoinen.”

Mattilan kanssa työskenteleminen ja lopputuloksen näkeminen kuitenkin innostivat Gouldia eri tavalla kuin aiemmin.

“Siitä lähtien mulla on ollut se fiilis, että vitun kova, nyt vaan lisää ja eteenpäin. Toimittajat aina kysyvät levyn ilmestyessä, että mitä seuraavaksi, ja olen aina miettinyt että ‘Mitä vittua sä vaadit multa, mähän olen just tehnyt tämän levyn’. Mutta nyt olen ekaa kertaa sillä asenteella että ‘No hyvä kun kysyit’. Nälkä on kova.”

Juuri ilmestyneen albuminsa Gould näkee ikään kuin ensimmäisenä osana tulevaa matkaa, mutta ei halua puhua trilogioista tai muista vastaavista.

“Nyt on kuitenkin löytynyt oikea jengi, tekniikka ja into. Kaikki on hyvässä balanssissa.”

Parhaaksi kappaleeksi levyltä Gould nostaa nimikkobiisin Susihavaintoja. Se syntyi vuonna 2021, kun Gould oli muutamaa päivää aikaisemmin pudonnut Selviytyjistä.

“Mä olin Haaparannassa siellä missä Selviytyjät järkättiin, olin saanut levättyä ja syötyä ja vähän tasapainotettua ajatuksia kilpailun jäljiltä. Istuin hotellin ulkopuolella ja tajusin etten ollut miettinyt musiikkia koko sinä aikana. Tuntui että musiikin säveltäminen voisi sillä hetkellä olla erityisen helppoa. Sitten sain melodian päähäni ja aloin laulaa sitä siinä ulkona – se oli Susihavaintoja-biisin melodia, ja se tuli intuitiivisesti jostain tosi tyhjästä paikasta. Zen-mielentilasta.”

Kertosäkeen Gould kirjoitti Helsinkiin saapuessaan, ja alkoi myöhemmin ruotia kappaletta Salmen kanssa. Kaksikko kokeili erilaisia tekstejä ja sivupolkuja, mutta päätyi lopulta takaisin ensimmäiseen versioon.

“Kävimme vain tutkimassa erilaisia reittejä. Sama koski tuotantoa, jota pyörittelimme paljon ja jonka kanssa sekoilimme ja leikimme. Mutta nyt kun mietin, niin alusta asti oli selkeää, miten se biisi piti tehdä.”

Kappale edustaa Gouldille sitä mitä tavallaan koko levykin, eli ulkopuolisuuden tunnetta.

“En kauheasti tykkää puhua näistä, koska jos kerron miten itse koen oman musiikkini, se tuntuu siltä että glorifioin omaa tunnettani siihen musaan liittyen. Mutta Susihavaintoja-biisi on mun mielestä todella voimauttava, se miten se hahmo siinä seikkailee ja millaisia juttuja se käy läpi.”

Susihavaintoja päätyi albumin nimeksi siksi, että kappaleessa kiteytyy se ulkopuolisuuden tunne, jota Gould on käsitellyt levynteon aikana. Hänen tapauksessaan ulkopuolisuuden kokemus on kuitenkin ollut oma valinta.

“Se ei ole mikään yleistila tai jatkuva kokemus mun elämässä. Mulla on ollut paikka ja oma lauma, johon jossain vaiheessa totesin etten haluakaan enää kuulua. Siitä alkanut matka on tämä levy. Se on ollut oman paikan ja lauman hakemista, ja nyt kun ne ovat löytyneet, siitä on helppo puhua jälkeenpäin.”

Kaikkeen taiteeseen liittyen Gould pitää siitä, että asioita lähestytään kontrastien kautta.

“Jos sä teet mollivoittoisen biisin, jossa lauletaan surullisia juttuja, se on mun mielestä tylsää. Mutta jos sä teet surullisen tekstin teknoon tai diskoon, siinä on usein ymmärretty jotain. Kun kirjoitin tiedotetta mun levystä, tajusin että se kuulostaa siltä, että albumi olisi tosi synkkä. Mutta ei se ole.”

Prosessin aikana Gould löysi Salmesta henkilön, jonka läsnäolo tuki häntä silloin kun oma elämä oli myllerryksessä.

“Ronja otti mut niin rauhallisesti vastaan, että pelkästään yhteistyön tekeminen toi helpottavaa tasapainoa kaikille niille fiiliksille, joita kävin läpi. Siinä oli ihminen, joka jollain oudolla tavalla ymmärsi kaiken mitä olin tekemässä. Mitä tulee taiteeseen, Ronja on todella paljon mun kaltainen.”

Vielä ennen lähtöään Elias Gould huikkaa:

“Laita siihen tekstiin, että Tavastian keikka tulee olemaan ihan sairas! Ihan vitun sairas. Me olimme kesällä keikalla, ja siellä oli pari tuollaista viisissäkymmenissä olevaa tyyppiä, joista huomasi, että ne ovat rokanneet festivaaleja vähän enemmän kuin muut. Ne tulivat keikan jälkeen sanomaan että ‘Me luultiin että sä olet joku hiippari, mutta sähän olet ihan vitun rock’n’roll-jätkä’. Joten tämä on viesti kaikille: tulkaa sinne keikalle! Siitä tulee sairas.”

Elias Gouldin levynjulkaisukeikkaa vietetään Tavastialla perjantaina 23.9. Ilta aloittaa kiertueen, jonka aikana Gould esittää 12 keikkaa nelihenkisen yhtyeensä kanssa, päättyen Turun Dynamoon joulukuussa. Lippuja Tavastian keikalle voit ostaa täältä.

Katso muut keikkatiedot ja kuuntele Susihavaintoja-albumi alta.

Elias Gould, syksy 2022:
PE 23.09. Tavastia, Helsinki
PE 30.09. Lost in Music (Olympia), Tampere
PE 07.10. Viihdekeskus Merisärkkä, Kalajoki
LA 08.10. Basso Club, Oulu
TO 20.10. Linnanmäki, Helsinki (soolo)
PE 21.10. Ilona, Joensuu
LA 22.10. Musta Kynnys, Jyväskylä
PE 28.10. Suisto, Hämeenlinna
LA 29.10. Torvi, Lahti
PE 04.11. YO-Talo, Tampere
PE 09.12. TBA
LA 10.12. Dynamo, Turku

Lisää luettavaa