Kulttimaineeseen noussut Kalevacation-saaga sai perjantaina uuden käänteen, kun mm. Flegmaatikoista tutun Tiedemiehen tuottama ja Kalle Kinoksen räppäämä Kalevacation 3 ilmestyi PME:n kautta. Albumi koostuu kahdeksasta kappaleesta, jotka rakentuvat sisällöllisesti kovasta ja muodollisesti sulavasta hiphopista. Näistä jo ennakkoon julkaistut T.O.L.E. ja Ei tienny meistä paljastivat tulossa olevan soundillisesti monipuolista ja lyyrisesti näyttävää sisältöä, eivätkä ennakko-odotukset pettäneet.
Kalevacation 3 on nimittäin takuuvarman laadukas paketti. Kinosta ei turhaan tituleerata räppärien lempiräppäriksi, eikä tämä tamperelainen kaksikko ole turhaan ollut räppipeleissä mukana yli kahtakymmentä vuotta. Saumattomasti sekä yksittäisinä biiseinä että luontevana kokonaisuutena toimiva Kalevacation 3 rullaa kuin kaikkien albumilla tiputeltujen ajoneuvojen renkaat kesäisen kuumalla valtatiellä, vailla töyssyjä tai sateen tuomaa liukkautta.
Takuuvarmuus ei kuitenkaan automaattisesti toimi synonyymina kiinnostavalle tai vangitsevalle. Liian hiottu voi valua ohi korvien, ja puuttuva roso päästää otteestaan ennen kuin albumi ehtii jättää minkäännäköistä muistijälkeä. Koska Kalevacation 3:n kohdalla kyseessä on kolmas osa jo olemassaolevasta konseptista, ei pyörää voi aivan niin vapain käsin keksiä uudelleen: vuonna 2018 ja 2020 ilmestyneet Kalevacationit asettavat raamit, joita ei ihan mihin tahansa voi venytellä, jos jonkinlaisesta punaisesta langasta halutaan pitää kiinni.
Tiedämme jo, että kyseessä on kaksi konkaria; tiedämme Tiedemiehen kuplivan etevyyden tuotannossa, ja tiedämme Kinoksen kekseliäisyyden ja itsevarmuuden riimeissä ja ulosannissa.
Juuri näistä syistä onkin mielekästä huomata, että Kinoksen ja Tiedemiehen samplepainotteiseksi ja elokuvalliseksi kuvailtu musiikki taipuu muuhunkin kuin ennalta-arvattavaan taituruuteen. Koko projektin juju nimittäin lepää siinä, etteivät tekijät päästä itseään vähällä, eivätkä he tuudittaudu ulkopuoliselle vaivattomuutena näyttäytyvän osaamisensa suojiin. Kuulijan ei tarvitse pelätä suurien sanojen takaa löytyvää tyhjyyttä, vaan kappaleiden kerroksia kuoriessa vastaan tulee entistä vakuuttavampaa antia niin teknisen kyvykkyyden, leikkisän mielikuvituksellisuuden kuin sisältöä värittävän luovuudenkin suhteen.
Paikka “skenessä” lunastetaan ikään kuin uudestaan ja uudestaan – kimaltelevalla tyylillä ja arvokkuudella vieläpä – huolimatta siitä, että ansioista ja suosiosta johtuen moni olisi sen varmasti valmis kyseenalaistamattakin tarjoamaan.
Albumin teemat pyörivät pitkälti hiphopin kaikista perustavimpien perinteiden maailmassa: on autoja, on mimmejä, on kivenkovaa itsevarmuutta ja siihen liittyvää muiden varjoihin jäävää osaamista vasten peilaamista. On omien juurien kunnioittamista, nuoruuden kovien kokemusten muistelua ja sitä kuuluisaa omaan juttuun uskomista.
Erityisen metkaa kokonaisuudessa on kuitenkin se, että mikään näistä ei tule ulos stereotyyppisellä tai pitkäveteisellä tavalla. Mitä perinteisimmistä rakennuspalikoista kasvaa Kinoksen ja albumin vierailijoiden käsittelyssä vilpittömän jännittäviä ja viihdyttäviä tuokiokuvia, sekä sanojen muotoa ja asettelua että tarinallisuutta ajatellen.
Erityismaininnan kappaleiden joukosta ansaitsee Tango & Cash ja tarkemmin sanottuna Tarbash Luodin säkeistö, joka on alusta loppuun tärkeää, kriittiseen aihepiiriin pureutuvaa tulenkatkuista tykitystä. Artisti nimittäin puuttuu riimeissään seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja epätasapainoisista valtasuhteista käsin harjoitettuun hyötymiseen, jossa uhri useinkin jää ilman oikeutta. Sitä on vaikea korostaa tarpeeksi, kuinka ratkaisevia todellisen muutoksen aikaansaamiseksi kyseiset ulostulot ovat, ja nimenomaan muiltakin kuin uhriasemasta käsin puhuvilta henkilöiltä.
Levyllä vierailevat jo mainitun Tarbash Luodin lisäksi Aina sekä Parkano, jonka kanssa Kalle Kinos aikoinaan aloitti räppäämisen. Kuten aiemmillakin osilla, Silkinpehmee on toiminut levyn äänittäjän sekä voksutuottajan roolissa.
Seuraavaksi voitkin sitten mennä ja kuunnella Kalevacation 3:n alta.