Paperi T julkaisi tänään Kaikki on hyvin -singlen, joka on 15.6. ilmestyvän kakkosalbumin nimikkokappale. Emma- ja Teosto-palkitun räppärin paluu julkaisukantaan sai Rumban kriitikkoraadin koolle. Alla kuusi ensivaikutelmaa kappaleesta.
”Harvinaista: räppibiisi, josta päähän ei jää yhtään lainia, vaan melodioita ja tuotanto, jonka soisin tarjottavan instrumentaaliversiona mahdollisimman heti. Subjektiivisesti katsottuna tärkeintä Paperi T:ssä minulle on tähän asti ollut teksteistä välittyvien mielikuvien konkreettisuus ja niin pitkälle viety referentiaalisuus, että sen vakavuuden aste alkaa häilyä. Siksi singlen Uusi Vilpitön Papru tuntuu etäiseltä, metaforat laimeilta ja tunnepuhe ärsyttävän abstraktilta, vaikka muoto ja sisältö kohtaavatkin. Mikä olisi kuvaavampi tapa kuvata ihmissuhteita kuin lähestyä asiaa pyörittelemällä tietoisesti pronomineja ympäriämpäri. Nihkeily johtui tosin ymmärtämättömyydestäni. Kaikesta tuli kirkasta tasan sillä sekunnilla, kun minulle sanottiin, että Paperi T on 2010-luvun paras naistenlehti ja tämä kappale vitun relevantti, jos sattuu olemaan eroamassa oleva 35-vuotias nainen.”
– Oskari Onninen
”Ensimmäisen minuutin lähestyessä loppuaan aloin jo humaltua ajatuksesta, että ehkäpä suomalaisen hiphopin johtava älykköboheemi pysyykin vaiti koko uuden singlensä ajan ja antaa elektronisen Oneothrix Point Never -henkisen taustansa pulputtaa pointillisesti kappaleen koko 273-sekuntisen keston ajan. Kaikkihan olisi silloin hyvin todellakin. Mutta sitten valitettavasti Henri pääsee ääneen. On toki tervetullutta uudistaa itseään, mutta kun esikoislevyn nimienpudottelu ja alluusiobingo on muuttunut suoraksi parisuhdevatvonnaksi, tulos jää vähän pinnalliseksi. Kliseiden tietoinen pyörittely tuottaa tällä kertaa liian usein vain uusia kliseitä tai kryptisiä nokkeluuksia. Myös sanojen ’ra-KAS-tetaan’ ja ’va-RAS-tetaan’ perustelematon painotus sattuu korvaan. Ovi kohti uutta on silti jo avattu, ja se on hyvä asia.”
– Samuli Knuuti
”Liityn kuoroon ja totean, että tämä toimisi parhaiten instrumentaalina. Intro on jo hyvinkin jännittävä ja lupauksia herättävä, ja on ärsyttävää, että tausta sitten väistämättä feidautuu Paperi T:n taakse. Siinä tapahtuu hyviä juttuja pitkin matkaa, ja musiikilliselta kiinnostavuudeltaan tausta on valovuosien päässä keskimääräisestä suomalaisesta hiphopista. Mutta Paperi T ei tunnu keksineen yhtään uutta temppua, ainoastaan luopuneen parista vanhasta (intertekstimyrsky ja loputon itsereflektointi). Teksti on epämääräistä ja epäkiinnostavaa ihmissuhdemössöä, eikä Paperi T:llä ole ulosannissaan mitään sellaista taajuutta, joka sytyttäisi näin harmaat lauseet väreihin.”
– Niko Peltonen
”Kuuntelin sattumoisin eilisiltana Oneohtrix Point Neverin varhaistuotantoa, ja siihen nähden biisin biitti nauratti. Tämähän voisi ihan hyvin olla jokin uudelleenmiksattu hahmotelma Zones Without Peoplen ja Russian Mindin väliltä. Ajatusleikki, jossa Daniel Lopatin eksyisi tuottamaan myös Paperi T:tä, ei tuntuisi lainkaan kahjolta, koska kaikkihan ovat halunneet hänestä viime aikoina palasen. Mutta koska Miikka Koivisto ei hyvästä yrityksestä huolimatta ole lainkaan samanlainen hupiukko kuin Lopatin, on soundi taianomaisen sijaan silkkaa pastissia. Ihan hyvää silti, ei siinä! Teksti oli mitääntarkoittamaton sanamaalaus, mutta tavallaan se sopii abstraktiin tuotantoon. ’Sun pitää lukee mua ku Akkareita’ oli tietenkin muistettavin säe, ja se hymähdytti. Flow oli aika kesy ja rauhallinen, mikä on hyvä, koska Pulkkisen totinen mesoaminen alkoi mennä jo sketsin puolelle. En tiedä, mitä Paperi T:ltä odotin, mutta en myöskään pettynyt, joten kai tämä on sitten ihan ansiokas paluu.”
– Mikael Mattila
“Olen nauttinut juurikin Paperi T:n härskiyteen asti viedystä korniudesta. Pulkkinen käyttää kliseisten aiheidensa kanssa selkeästi metodia: kun et voi peittää jotain, korosta sitä. Ja kyllähän runoilijan päihdesuhteessa, häilyväisissä mielialoissa ja ihmissuhdeongelmissa kieriskely aina vaan maistuu. Pyörää ei ole tältä osin yritetty nyt keksiä uudelleen, mutta ainakin minulle se on lähinnä helpotus. Kaikki on hyvin on samaan aikaan tuttua Paperi T:tä ja vielä astetta enemmän runonlausunnan suuntaan vietyä artsyilyä. Säkeistöt ovat nautinnollista kuin hitaasti saavutettu, kevyt humala, joskin epäkertosäe ainakin näin ensimmäisillä kuuntelukerroilla vähän ikävästi leikkaa juopumista.”
– Hanna Räty
”Ensimmäinen ajatukseni oli, että Paperi T on tekemässä omaa Vulnicuraansa (Arcan tuottama Björkin erolevy vuosimallia 2015). Abstraktia, mutta kuitenkin helposti halattavaa. Halaukseen vastaa kuitenkin kylmä teflonpinta: tunteista riisuttu flow saa Paperi T:n kuulostamaan etäisemmältä kuin koskaan, ja se on ehdottomasti kappaleen voimakkain tyylijippo. Kymmenisen kuuntelukertaa myöhemmin en todellakaan osaa sanoa onko kaikki hyvin.”
– Jukka Hätinen
