Kommentti: Combat Rockin tarinan kertova dokumentti on karhea ja melankolinen, kuten levymerkin julkaisutkin

Tee se itse -elämä: Combat Rockin tarina -dokumentin ensi-iltakiertue alkaa huomenna.

19.03.2019

Jani Koskinen ja Janne Tamminen perustivat pienlevy-yhtiö Combat Rock Industryn vuonna 2000. Lafkan pääajatuksena oli julkaista sen näköisiä ja kuuloisia levyjä, että ne puhuttelivat perustajiaan. Talliin ei myöskään ollut mitään asiaa, ennen kuin kuuluisi Koskisen ja Tammisen kaveripiiriin.

Syntyi sekä tyyli että soundi, jota vanhemman polven punkkarit ja nuoremmatkin pulttitakit vieroksuivat, jopa halveksivat. Karrikoidusti ”Combat-tyyliin” kuuluivat rasvalla taakse kammattu tukka ja Tikari-skeittimerkin tyköistuva t-paita, joka paljasti Legacyssa otetut tatuoinnit, sekä kireät farkut, ketjut ja tietyn merkkiset kengät. Tikari ja Legacy on syytä mainita nimeltä, sillä ne syntyivät samassa kaveriporukassa ja visuaaliseen ilmeeseen vaikuttamisen lisäksi auttoivat alakulttuurin lonkeroiden levittäytymistä pelkkää punk-skeneä laajemmalle. (Tämän ulkoisen habituksen juuret voi jäljittää sen levyn kanteen, josta koko levymerkki on nimensä napannut, eli The Clashin Combat Rockin.)

Ulkomusiikilliset seikat ovat tärkeä osa alakulttuurien koodistoa, vaikka joku muuta väittäisikin. Mutta eivät ne ilman hyvää musiikkia kantaisi pitkälle.

Combat Rock Industryn bändien soundissa yhdistäviä piirteitä löytyi melankolian tummista sävyistä ja melodisen tarttuvuuden tajusta. Yhdet soittivat enemmän hardcorea, toiset seiskaseiskaa, mutta punainen lanka kulki läpi Combat Rock Industryn logon leimaamien kansien.

Vaikka toiminta oli suljetulta vaikuttaneen kaveriporukan täysin omaehtoista puuhastelua, se päätyi puhuttelemaan muitakin kuin Koskista ja Tammista. ”Combat-look” yleistyi katukuvassa, osa levyistä löysi paikkansa Suomen viralliselta listalta ja ovipumppu kävi levy-yhtiön nimeä kantavassa kivijalkalevykaupassa.

Koskinen ja Tamminen olivat onnistuneet tekemään elämästään itsensä näköisen. Ja kuten niin usein näissä tarinoissa: kunnes.

Cd-myynnin romahtamiseen ei osattu varautua, ennusmerkkejä ei ilmeisesti osattu nähdä. Asiaa ei helpottanut perheiden perustamiset ja asuntolainojen ottamiset.

”Aikansa kutakin”, kuten Koskinen ja Tamminen sanovat dokumentissa Tee se itse -elämä: Combat Rockin tarina (2019).

Janne Tanskasen ja Ville Asikaisen ohjaama dokumentti on karhea ja melankolinen, kuten Combat Rockin julkaisutkin. Arkistomateriaalia ja puhuvia päitä yhdistelevä dokumentti on nuoruuden viattomuutta ja intohimoa, kaihon ja kyynistymisen välillä tasapainoilua ja raastava kasvutarina alakulttuurista aikuisuuteen.

Haastateltavien määrä on pidetty maltillisena ja he ovat pääosin Combat Rockin sisäpiiriläisiä. Vaikka äänessä ovat asianomaiset, heistä on saatu irti muutakin kuin kritiikitöntä nostalgisointia. Alakulttuurin ahdasmielisyyttä ja omankin tekemisen epäkohtia uskalletaan tuoda esille.

Dokumentti saa tällä viikolla ensi-iltansa Joensuussa, Lappeenrannassa, Helsingissä ja Jyväskylässä (lisätietoja Facebookista). Suosittelen erittäin lämpimästi.

Lisää luettavaa