Olen melko suuri viisufani, mutta en kyennyt kunnolla katsomaan lauantaista UMK-lähetystä. Musiikin juhlaksi miellettyjen euroviisujen karsintakonsepti on tuhottu.
Nykyisessä UMK:ssa Yle pyytää mukaan yhden artistin, jolta valitaan kolme kappaletta, joista valitaan raatien ja yleisöäänien perusteella paras ja sitä kutsutaan Uuden Musiikin Kilpailuksi.
Se on samanlainen kilpailu kuin jos Kimi Räikkönen laitettaisiin ajamaan rataa ympäri kolmella eri autolla ja katsotaan millä autolla hän on nopein.
UMK:n ja euroviisukarsintojen alasajossa saattaa olla rahasta – eli että esimerkiksi kuudesta eri esittäjästä huolehtiminen on kalliimpaa kuin yhdestä – tai sitten vain siitä, että Ylen käsitys viihteestä ei ole aivan kohdallaan. Yhden henkilön kilpaileminen itseään vastaan ei näet ole kovin viihdyttävää tai kiinnostavaa.
Yle yritti eilisessä lähetyksessä tuoda mukaan viisufaneja ja korostaa viisujen erityistä luonnetta, mutta samalla itse valintaprosessi on keskisormi monipuoliselle musiikille ja euroviisuperinteille, kun tilaa annetaan vain yhdelle tehtävän vastaan ottavalle artistille, joka ei tuntunut olevan edes kovin innoissaan siitä.
Krista Siegfrids mainitsi monta kertaa lähetyksessä, että ”sinulla katsojana on valtaa, käytä sitä ja äänestä”. Jos ei satu pitämään keskinkertaisesta edm:stä, niin äänestäminen tuskin kiinnosti.
Yle tekee todella laadukasta työtä monella saralla. Yle Areena on merkittävin suoratoistopalvelu tässä maassa, Jani Volasen ja Tommi Korpelan uusi sarja M/S Romantic on valtava hitti ja draamatuotannot muutenkin kultaa. Urheilukisoissa Ylen työ on aina huipputasoa.
Mutta sitten on se estradiviihde. UMK voisi olla Ylen suuri satsaus. Kevyen musiikin vuosikalenterissa sille on paikkansa. Emma-gaala on menetetty Neloselle, joka keskittyy siinä lähinnä promoamaan omia radiojuontajiaan. UMK voisi olla maamme ylivoimaisesti paras musiikkiohjelma, mutta mikä on totuus: Darude ja Sebastian Rejman esittivät kolme kappaletta ja niistä yhdelle tuli palkintomatka Israeliin.
Kaikki kunnia Krista Siegfridsille ja muille, joilla on sentään ajatus siitä, että nyt tehdään show’ta, mutta ihmeisiin hekään eivät kykene, kun raamit ovat pirstaleina. Erinomainen Love Parade -väliaikanumero olisi kelvannut euroviisuihinkin ja sen rinnalla Daruden varsinaiset kappaleet näyttäytyivät laimeina.
Jos olisin Ylen päättäjä, teettäisin vaikka tutkimuksen siitä, miten tärkeää viisuosallistuminen Suomen kansalle oikeasti on. Jos viisut ja siellä pärjääminen on suomalaisille tärkeää, Ylen tehtävänä on siihen panostaa ja siinä valossa nykyinen UMK on viisukarsinnan irvikuva. Jos ei, niin mieluummin pidetään vaikka taukoa, kuten Italia takavuosina.
UMK:n nykyisellä konseptilla Yle ei selvästikään halua sinne mahdollisimman hyvin suomalaista populaarimusiikkia edustavaa kappaletta, eikä edes ylipäätään mahdollisimman hyvää kappaletta. Se on väärin, sillä biisintekijöitä ja artisteja, joita kiinnostaa yli sata miljoonaa tv-katsojaa Australiaa myöten, löytyy tästä maasta varmasti. Puhumattakaan ohjelmassakin puhuneista äärimmäisen lojaaleista euroviisufaneista, joiden sydämiin viisuedustus on ainoa tie.
Mitä mieltä olin voittajakappaleesta? Look Away oli kaikin tavoin paras esitys, mutta viitaten Mervi Vuorelan kolumniin, siinä on myös ironiaulottuvuutensa: koko viisuprosessin aikana Yle ei ole muuta tehnytkään kuin kääntänyt katseensa pois Israelin tekemistä vääryyksistä. No, näillä mennään, toivottavasti ei enää ensi vuonna.
