Kotimaisessa biisissä sämplätään Kimblen noppakuvun ääntä – kuulitko sen klapsahduksen jo päässäsi?

Heinäkuussa 1967 Pori Jazz järjestettiin toista kertaa. Tapahtumassa nähtiin festivaalin ensimmäiset yhdysvaltalaisartistit: newyorkilaispianisti Kenny Drew, philadelphialaisrumpali Albert ”Tootie” Heath ja Duke Ellingtonin orkesterissa soittanut saksofonisti Ben Webster. He eivät olleet ainoat Selkämeren rannikolla sinä kesänä käyneet vieraat Atlantin takaa. Markku Heljakan Yhdysvalloissa asuvat sukulaiset toivat Suomeen tuliaisiksi kotimaassaan suositun pelin, Troublen.
.
Siinä oli nopeasti omaksuttavat säännöt, kestävästä muovista valmistettu pelilauta ja sen keskellä kupu, jota painamalla arpakuutio pomppasi äänen saattelemana. Kl-klaps. Kl-klaps. Markun lisäksi myös muu perhe ihastui peliin. He lisensoivat sen ja alkoivat valmistaa versiotaan jo samana syksynä porilaisessa autotallissa. Suomalaispelille napattiin nimi televisiossa pyörineen Takaa-ajettu-sarjan päähenkilöltä tohtori Richard Kimbleltä.
.
Kimbleä valmistaa edelleen sama porilainen perheyritys, mutta operaatio on kasvanut autotallia suuremmaksi: Tactic Games Oy myy vuosittain miljoonia pelejä yli 70 maassa. 55 vuodessa Kimblestä on tullut klassikkopeli Suomessa. Se on jo osa suomalaista kulttuuriperintöä. Pop-O-Matic-muovikuvun kl-klaps-äänen tunnistaa käytännössä jokainen suomalainen.
.
Tänään ilmestyi kappale, joka kertoo Kimblen pelaamisesta. Siinä myös sämplätään Pop-O-Matic-nopansekoittajan ääntä. Kappaleen tekijä oli yhteydessä peliyhtiöön ennen julkaisua.
.
”Yleisesti käsittelemme kaikki immateriaalioikeuksiin liittyvät asiat tapauskohtaisesti ja olimme tyytyväisiä yhteydenotosta”, Tacticin pääsuunnittelija Jussi Lindberg kertoo.
.
”Kappale käsittelee erityisesti pelikokemusta eikä siinä ole mitään tuotemerkkiä loukkaavaa, niin näimme tämän pelkästään positiivisena asiana.”
.
Kappaleessa tuo ikoninen ääni rinnastetaan painajaismaiseen sukupolvikokemukseen muun muassa Kivikasvot-viihdeohjelman Lepakkolinna-kauhumusikaalin Draculan kanssa. Lindberg uskoo, että kappaleen kertojahahmon kaltaisia kohtaloita on enemmänkin.
.
”Ääni jakaa pelaajat selkeästi iästä riippumatta. Isolle osalle pelaajista ääni on pelkästään positiivinen asia, mutta pieni osa ihmisistä ei voi sietää sitä.”
.
Lindbergin mukaan Tacticilla ei ole tehty tieteellistä tutkimusta Pop-O-Maticin äänen herättämistä tunteista. Kokemuksiinsa pohjaten hän uskoo äänen synnyttämien negatiivisten tunteiden liittyvän useimmiten pelissä häviämiseen tai nopansekoittajan tuurielementtiin.
.
Kappaleessa nopansekoittajan ääni uhkaa viedä kertojahahmon järjen. Hän pyrkii ratkaisemaan tilanteen vapauttamalla arpakuution kuvun sisältä ja saakin kokea kosmisesti löllöttelevän kitarasoolon ajan auvoisuutta ennen kuin painajainen palaa.
.
Porilaispelistä kertovan Supertaktiikkaa-kappaleen on kirjoittanut porilaistaiteilija Jussi Lehtisalo. Tacticin Lindberg toppuuttelee laittamasta sen suuremmin painoarvoa paikkakunnan korostukselle.
.
”Se on lähinnä hauska yhteensattuma.”
.

.

.