Kuumaa on Universalille levyttävä, nelihenkiseksi hiljattain kutistunut yhtye. Bändin suosituimmat kappaleet Rakastaja ja Siks kai mä oon sun kolkuttelevat kultarajaa. Muiden muassa Suomilovessa ja Possessa esiintynyt bändi julkaisi tänään uuden singlensä Kolme toivetta. Rumba haastatteli bändin laulajaa, näyttelijänäkin kunnostautunutta Johannes Brotherusta ja rumpali Jonttu Luhtavaaraa.
Mistä Kolme toivetta kertoo?
Johannes: Se on otsikkona sellainen, mitä me ollaan Jontun kanssa ohimennen kokeiltu ihan erilaisen biisin yhteydessä. Ajatus siinä oli, että mä sain kolme toivetta ja mä toivoin vaan, että sä et lähtisi ikinä. Se on sellainen tarina hyppyleikkauksia. Mun päässä se sijoittuu johonkin kesämaisemaan, missä kaiken ankeuden keskelle ilmestyy jotain tosi odottamatonta, joka muuttaa kaiken. Tulee ja menee yhdessä väläyksessä ja siitä jääkin sellainen tyhjä fiilis.
Minkälaisia suunnitelmia yhtyeellä on?
Jonttu: Ollaan tehty ihan hiton paljon musaa nyt viimeisen vuoden aikana. Julkaisuihin me keskitytään biisi kerrallaan toistaiseksi. Biisejä on kyllä tulossa tasaisin väliajoin. Ja hiton hyviä biisejä.
Johannes: Jos jotain plusmerkkistä tästä erikoisesta vuodesta, niin se on naksauttanut aivot sellaiseen asentoon, että nyt tehdään sairaasti biisejä. Niitä on syntynyt pakottamatta.
Teidän edellinen single Ikävä sua kertoo eron jälkeisistä tuntemuksista. Mistä ajatus tähän kappaleeseen syntyi?
Johannes: Mun mielestä erot on aina ollut kiinnostavia kaikessa monimuotoisuudessaan. Lyhyen elämäni aikana mä oon oppinut, että siinä kohtaa, kun ero tapahtuu, niin se ei välttämättä ole mikään päätepysäkki. Ton biisin kirjoittamisen hetkellä ajatukset toisen ihmisen ikävöintiin ja eroon oli samantapaisia kuin mutterigallerian jälkeen. En mä tätä uusiksi tekisi, mutta voi saakeli, kun oli hienoa.
Mutterigallerialla viittaat viime syksyyn, jolloin teitte maailmanennätyksen soittamalla siellä Älä sano sitä vielä kappaletta kuusi tuntia putkeen. Minkälainen kokemus se oli ja mitä siitä jäi käteen?
Jonttu: Kipua. Oli yllättävän hengellinen kokemus. Kuusi tuntia kuulostaa pitkältä ajalta, mutta ensimmäiset kolme tuntia mua ainakin nauratti, että tää on ihan hölmö juttu ja aika meni tosi nopeasti. Vasta viimeiset kaksi tuntia alkoi tuntua siltä, että kuutta tuntia pidempään ei pysty yhtään biisiä enää soittaa.
Johannes: Joo, kyllä se alkoi menemään aika tahmeaksi siinä maaliviivoilla. Sen vedon jälkeen Älä sano sitä biisi tuntui aika kuivakalta. Kyllä sitä soitettiin sen verran, että edelleen kyseinen kappale synnyttää jonkinlaisen flashback-reaktion.
Missä haluaisitte tulevaisuudessa soittaa keikkoja?
Jonttu: Meidän iso yhteinen haave on Ruisrock.
Johannes: Festarihaaveissa tää mindset pyörii, siitä johtuen, että niitä ei ole ollut. Meillä on ollut aikaisemmin hyviä keikkoja Provinssissa ja Ilosaaressa. Toki Tavastia täyteen liiskattuna ihmisiä ja uudet biisit soimassa täysillä.
Kuinka tärkeää keikkailu on teille?
Johannes: Se on ihan supertärkeää meille ryhmänä ja myös ulospäin. Monesti, kun keikalle on eksynyt joku, joka on kuullut biisin tai pari, mutta ei ole välttämättä ymmärtänyt sitä meidän juttua, niin vetojen jälkeen on tullut höyryämään, että nyt mä tajuan tän teidän jutun. Niin kuin monessa muussakin asiassa, niin keikkailunkin kanssa on ollut sellainen, että kun se on viety hetkeksi pois niin ymmärtää, että kyllä me ollaan livebändi.
Rakkaus toistuu teemana kappaleissanne. Koetteko, että siitä on helppo kirjoittaa?
Johannes: Onko niistä helppo kirjoittaa niin se riippuu ihan päivästä. Mä luulen, että sille on syy, miksi maailma on täynnä rakkauslauluja. Se on universaali aihe, josta tulee usein sellainen fiilis, että tää pitää nyt sanoa ääneen.
Rakastaja ja Siks kai mä oon sun -singlet rikkovat pian kultarajan. Mikä on juuri näiden kappaleiden suosion syynä?
Jonttu: Hyvä kysymys. Siks kai mä oon sun on myös rakkauslaulu. Ehkä kuulija on ajatellut, että tässä ei ole jonkun tarina, mitä kuuntelen. Tässä on enemmänkin joku tunne, mitä mäkin oon tuntenu, toivon tuntevani tai tunnen tällä hetkellä. Ehkä se on jotain resonointia aiheuttanut, että sitä kuunnellaan niin paljon.
Johannes: Se on samaan aikaan helpottavaa ja raivostuttavaa, ettei voi tietää, mistä ihmiset sattuu tykkäämään. Jos yrittää yhtäläisyyksiä etsiä näistä biiseistä niin molemmat syntyivät hirveän nopeasti. Sävellys ja sanoitus sellaisena tuulenpuuskana.
Jonttu: Mä muistan keskustelun Rakastajan ensimmäisestä demosta ettei oltu varmoja kuulostaako tämä Kuumaalta, mutta pitäisikö kokeilla, jos Stig laulaisi tällaisen biisin. Ehkä ihan hyvä kuitenkin, että pidettiin itsellämme.
Johannes, kirjoitat suurimmaksi osaksi kappaleet yksin. Minkälaisen vastaanoton ne saavat yleensä muilta jäseniltä?
Johannes: Vaihtelevan tietenkin. Mulla saattaa olla joku laahaava ja ankea idea, jonka tuon sydän verellä yhteiseen pöytään ja Jonttu sanoo, mitä jos siinä olisi tällainen biitti päällä. Totean siihen, että ei missään nimessä se pilaa tämän biisin, jonka jälkeen menen itseeni, kuuntelen uudestaan ja tajuan, että näinhän tän kuuluu mennä. Aika harva biisi on sellaisia, joita olisi tullut valmiissa muodossaan yksin kirjoitettua. Se meidän yhteinen kollaboraatio on aika riemastuttavaa.
Olet myös näyttelijä. Mitä artistin roolista voi viedä näyttelemiseen ja mitä näyttelykokemuksista voi viedä musiikin tekemiseen?
Johannes: Musiikintekijänä ja bändissä yrittää koko ajan sitä, että päästää vaan irti mahdollisimman paljon. Sitä voisi hyödyntää siinä kohtaa, kun tekee fiktiota. Ne kiinnostavat asiat syntyy yleensä siinä kohtaa, kun päästää irti siitä pelosta, että miltähän mä näytän ja kuulostan muiden mielestä. Mä oon tehnyt pienestä pitäen teatteria ja kameraduunia. Siinä on väkisinkin joutunut harjoittelemaan sellaista jonkun katseen alla olemista.
Yhtyeestänne lähti yksi jäsen. Mitä menetitte, kun Aapo Närhi lähti bändistä?
Johannes: Tulee vähän erilaisia näkökulmia siihen, että miltä meidän musiikki kuulostaa livenä nyt, kun ei ole viidettä jäsentä ja kitaristia. Jännittävää on se pitää sanoa, mutta tunnelmat ovat todella hyvät.
Missä näette teidän bändin kolmen tai kymmenen vuoden päästä?
Johannes: Kyllähän me mietitään sitä paljon. Saatanan isoilla venueilla, edelleen ystävinä ja musaa julkaisevana yhtyeenä. Suunnitelmissa on, että kaasu pohjaan ja matka jatkuu ylöspäin. Tän jutun jännitys perustuu tietynlaiseen arvoituksellisuuteen. Me tehdään ja katsotaan mitä tapahtuu ja koetetaan säilyttää sellainen innostus kaikkiin hulluihin ideoihin. Kaikenlaisia tempauksia on varmasti jossain vaiheessa luvassa.
Käytätte Tiktokia. Koetteko, että saatte sitä kautta näkyvyyttä?
Jonttu: Rakastaja-biisin kanssa saatiinkin! Iso syy siihen Rakastajan suosioon on se, että se resonoi Tiktokissa.
Johannes: Sitä on vaikea kalkuloida kasaan, että mistä biisistä tulee nyt se Tiktok-biisi. Ollaan naurettu sitä, että nyt me ollaan täällä ja tuhansia videoita tehdään tähän meidän Rakastaja-audioon. Se on todettu, että se voi olla tosi hyödyllinen ja kiinnostava alusta.
Mitkä ovat teidän kolme toivetta tällä hetkellä?
Jonttu: Aurinko, jääkahvi ja festarit.
Johannes: Joo, Jonttu on päättänyt, että koko kesä juodaan jääkahvia.