Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Hussa, sen löydät täältä.
Tällä kertaa vuorossa on Sara Siipola, joka on julkaissut neljä sinkkua. Laulaja-lauluntekijä erottuu joukosta mieleenpainuvan vahvalla äänellään ja taidolla ottaa tilan esiintyessään haltuun.
Kunnianhimoisen 23-vuotiaan muusikon kappaleissa kuulee soulia sekoitettuna poppiin. Hän lupaakin tuoda sielukkuuden takaisin suomalaiseen musiikkiin. Viimeisimmästä Thelma & Louise -sinkusta kerroimme täällä.
Siipola kertoi Rumballe omasta taustastaan ja siitä miten legendaarinen Remu Aaltonen liittyy asiaan.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Jorja Smithin Blue Lights. Jorja on mun mielestä ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista artisteista tällä hetkellä, hänellä on tosi upee ääni ja rakastan sitä miten hän tekee omaa juttuaan.”
Mist sä tuut?
”Tuun Pohjanmaalta semmoiselta pieneltä paikkakunnalta kun Laihia. Laulaminen on aina ollut osa mua ja tapa tulkita tunteita. Pidin pitkään laulajanuraa epärealistisena, vaikka aina haaveilin siitä.”
”Vuoden 2016 lopussa kirjoitin vihkooni tulevan vuoden tavoitteita. Päätin, että nyt teen sen ja otan yhteyttä tuottajaan nimeltä MGI (Henri Lanz). En tiennyt, että vastaisiko sieltä koskaan kukaan mulle, mutta niin onneksi kävi. Ehkä viestini otsikko ’Take it or leave it ;)’ herätti tarpeeksi huomiota. Sovimme tapaamisen Lahteen M-Eazylle. Esittäydyin ja lauloin siellä. Muistan sen, että kun lähdin studiolta, MGI sanoi mulle, että ’älä ota enää muihin yhteyttä’.”
”Näihin samoihin aikoihin myös Remu Aaltonen oli nähnyt lauluvideoni ja päätti soittaa heti Hannu Sormuselle, joka otti sitten muhun yhteyttä ja josta tämän jälkeen tulikin sitten myös minun managerini. Yhtäkkiä palaset loksahteli kohdilleen ja sain siis ympärilleni heti aivan uskomattoman ammattitaitoisen tiimin. Nyt olen M-Eazy Musicin ja Sony Musicin artisti.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Jo pienenä rakastin esiintyä, kirjoittaa biisejä, leikkiä olevani musavideossa ja pidin peilin edessä puheita, kun kuvittelin voittavani Emma-patsaan. Yksi hetki mulla on kuitenkin jäänyt elävästi mieleen.”
”En koskaan ollut kovin hyvä koulussa ja tunnitkin meni oikeastaan katsellen Youtubesta laulukilpailuja. Varsinkin yläaste meni kapinoidessa ja ne vuodet olikin sellaisia, jossa laulajan ura tuntui todella kaukaiselta. Päätin kuitenkin esiintyä meidän koulun välituntikonsertissa.”
”Esiintymiseni jälkeen rehtori kuulutti mut hänen huoneeseen. Siihen olin tottunut, olin siellä varmaan enemmän kun meidän luokan pojat. Mietin, että mitä nyt taas oon mennyt tekemään. Yllätyksekseni rehtori oli niin fiiliksissä mun laulusta, että muistan hänen huutaneen: ’Sara, sä olet Haloo Laihia!!’ Nauroin ja olin hämilläni.”
”Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntui, että olin oikeasti onnistunut jossain. Tämä hetki on jäänyt mieleeni niin vahvasti, että uskon sillä olleen iso vaikutus tähän päivään. Kiitos siis mun upealle rehtorille, joka näki mussa jotain silloin.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Sam Smith. Rakastan sitä miten hän ei lokeroi itseänsä. Musiikkia löytyy laidasta laitaan, tosi soulia ja sitten enemmän pop tai jopa dancea. Pystyn samastumaan häneen, koska se sielukkuus löytyy äänestä. Tykkään itse sekoittaa paljon uutta ja vanhaa, mitä kuulen myös Sam Smithin musiikissa.”
Supervoimasi?
”Sanoisin, että itse mun ääni ja fraseeraus.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
Uskon, että rakastuisin juuri siihen mihin pyrinkin, eli sielukkuuteen. Lyriikoissa tarinankerrontaan.