”Luottamusongelmat ovat hyvin vahvoja musiikkialalla” – haastattelussa Madboiali, jolle musiikki on ainoa tapa kommunikoida avoimesti

"Niin kauan kuin perheeni ja ystäväni pitävät siitä mitä teen, työni on tehty", sanoo Madboiali, joka luottaa vain lähipiiriinsä.

05.06.2022

Perjantaina 27.5. ilmestyi Madboialin toinen albumi. Babyface-levymerkin kanssa levytyssopimuksen solminut artisti liikkuu 22-nimisellä levyllään räpin, r&b:n sekä afropopin maailmassa. Albumin tuottajakaarti on melkoinen: Aaron ja Jaakko Salovaaran lisäksi biittien takaa löytyvät Malko Got Melodies, Obikeys, Vukhile Tsatsa, IGF, Remy Not Again, Sam! sekä ruotsalaistuottajat KB Beats ja Prod By Flexin. 10 kappaletta sisältävällä levyllä vierailevat Blacflaco, Yeboyah, Jami Faltin sekä Stafa.

Muutama päivä albumin julkaisun jälkeen Madboiali asettui Rumban kanssa haastatteluun, jossa käytiin levyn teemojen lisäksi läpi artistin omaa kehitystä ja arvomaailmaa sekä suosion mukanaan tuomia haasteita.

“Musiikki on mulle nykyään melkein ainoa tapa ilmaista itseäni”, Madboiali, oikealta nimeltään Alioune Dia, sanoo suoraan heti alkuun. “Se ei ole mulle vain taidetta, vaan tapa kommunikoida.”

Uuden 22-albumin avaavalla Minä vs. maailma (Intro) -nimisellä kappaleella Dia käsittelee avoimesti artistin elämään liittyviä vaikeuksia, niistä seuraavia luottamusongelmia sekä rahan ja menestyksen mukanaan tuomia haasteita. Kappaleen avauslauseessa Dia toteaa “Tämä on isompaa kuin musa, ei ne vaan hiffaa”.

“Tämä on mulle paljon syvempää kuin että menen studiolle ja teen musaa ja se on siinä. Olen ihminen, joka ei pysty avautumaan muille omista tunteistaan ja asioistaan, mutta musiikin kautta se on helpompaa. Musiikin ansiosta se onnistuu”, Dia sanoo.

Levyn avausraidalla esitellyt teemat ovat läsnä läpi levyn, mikä saa kokonaisuuden kuulostamaan avoimelta ja henkilökohtaiselta. Dia kuitenkin toteaa harkitsevansa lyriikoitaan tarkasti ja pohtivansa paljon sitä, mitä uskaltaa kappaleissaan sanoa.

“Yritän pitää musiikkini ja henkilökohtaisen elämäni irrallaan toisistaan. Kaikkea ei voi musiikissa sanoa. Olen kuitenkin varmistanut, että levy on sataprosenttisesti Madboialia.”

Ulkopuolelta tuleva palaute ei kuitenkaan määritä sitä, mitä Dia sanoo ja ei sano musiikissaan. Artisti kertoo saavansa negatiivista palautetta aivan kuten muutkin muusikot, mutta toteaa olleensa alusta asti taitava sivuuttamaan ikävät kommentit.

“Siellä mistä mä tulen, koen että me joudumme tekemään tuplasti enemmän duunia kuin suomalaiset artistit. Sillä vihalla ei kuitenkaan pitäisi olla väliä. Antaa jengin huudella. Jos sulla on tarpeeksi itseluottamusta, sua ei kiinnosta ollenkaan, mitä muut sanovat. Keskityn olemaan itseni ja jatkan eteenpäin.”

Seuraavaa lausetta Dia haluaa erityisesti painottaa.

“Niin kauan kuin lähipiirini ja ystäväni pitävät siitä mitä teen, työni on tehty. Aina kun teen musiikkia, soitan sitä ensin lähipiirilleni. Jos he pitävät siitä, se on siinä.”

Kelmihelmi

Lähipiiri, eli perhe ja ystävät, ovat kuitenkin ainoita, joihin Dia luottaa.

“Tällä alalla ympärillä pyörii paljon ihmisiä, joita et tunne. Et tiedä, mitä he haluavat. Et tiedä, lähestyykö joku ihminen sen takia, että olet artisti, vai siksi, että hän haluaa tutustua sinuun oikeasti. Sen takia luottamusongelmat ovat hyvin vahvoja tässä skenessä.”

Samasta syystä Dia toteaa uusien ihmissuhteiden rakentamisen olevan haastavaa, myös romanttisessa mielessä.

“Mutta mä uskon rakkauteen. Koska loppujen lopuksi meidät kaikki on tehty rakkaudella.”

Albumilla käsitellään monin tavoin myös vaurautta ja menestystä. Kappaleissa tiputellaan luksusmerkkien nimiä ja tavoitellaan ylellistä elintasoa.

“Raha on todella tärkeää. Ihmiset sanovat, että raha ei tuo onnellisuutta, mutta en ole samaa mieltä. Rahalla maksat kaiken sen, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen.”

Albumikokonaisuuden eteen Dia kertoo tehneensä huomattavasti enemmän töitä kuin debyyttilevynsä kohdalla, sillä hän sanoo ottavansa musiikin nyt entistä vakavammin ja panostaneensa prosessiin kaksinkertaisesti edelliseen levyyn nähden.

“Kyllä tämä on ihan duuni-duunia. Tämä levy tehtiin kiireellä, alle puolessa vuodessa, mutta välissä oli muslimien ramadan-kuukausi, jonka aikana en voinut tehdä musiikkia. Se hidasti prosessia. En kuitenkaan ottanut paineita edellisen levyn jälkeen, sillä sen julkaisusta on jo aikaa.”

Syyskuussa 2020 ilmestyneen Mielentila-albumin jälkeen Dia kokee kehittyneensä sekä ihmisenä että artistina. Tavattuaan uusia ja häntä vanhempia ihmisiä hänen ajatusmaailmansa on avartunut ja perspektiivi laajentunut.

“22 on edellistä levyä kypsempi kokonaisuus. Tässä välissä olen nähnyt ja kokenut paljon uutta, ja pohtinut esimerkiksi juuri rahaan, menestykseen ja rakkauteen liittyviä teemoja syvemmin ja useista eri näkökulmista. Olen kärsivällisempi kuin ennen, ja yritän ajatella asioita monipuolisemmin.”

Kokonaisuutena Dia kokee 22-levyn tasapainoilevan onnistuneesti kevyiden ja tanssittavien tunnelmien sekä henkilökohtaisempien syväsukellusten välillä.

“Tavoittelin chilliä vibaa. Kerron toki omista asioistani ja siitä miten mulla menee, mutta levyllä on myös fiilistelybiisejä, joihin voi tanssia.”

Dia kertoo saaneensa levyn tiimoilta enemmän viestejä kuin koskaan aiemmin.

“Ajattelen niin, että ihmisille saa kerrottua asioita parhaiten silloin, kun ne kertoo lempeästi. Näköjään se on toiminut, sillä olen saanut valtavan määrän viestejä, joissa jengi sanoo kuinka paljon ne fiilaavat. Yritän vastata joka ikiselle, mutta nyt se on ollut vaikeampaa kuin koskaan. On kestänyt useita päiviä saada vastattua kaikille, mutta mun on pakko. Jos joku näyttää rakkautta, on pakko antaa sitä takaisin.”

Kelmihelmi

Siinä missä Dian ensimmäinen levy ilmestyi omakustanteisesti, 22-albumi julkaistiin Babyface-levymerkin kautta. Kyseiselle levy-yhtiölle artisti muistelee päätyneensä siten, että Babyfacen perustaja Andrei Kipahti otti häneen oma-aloitteisesti yhteyttä.

“Mulla oli silloin meneillään neuvottelut parin toisen lafkan kanssa, mutta Andrein yhteydenoton jälkeen tiesin heti, että Babyface on se juttu. Andrei oli ainoa, joka ymmärsi sataprosenttisesti visioni ja sen mihin tähtään. Takanani on todella chilli tiimi, joka antaa mun tehdä musiikkiani täysin vapain käsin.”

Sekä albumin vierailijat että monet tuottajat ovat valikoituneet samoin perustein: Dia on kerännyt levylleen ihmisiä, joiden kanssa hän on tehnyt musiikkia aiemminkin, tai joiden kanssa hän on halunnut tehdä yhteistyötä.

“Kaikkien kanssa on klikannut tavalla tai toisella, myös musiikin ulkopuolella. Tiedän yleensä heti biitin kuullessani, kenet haluan siihen ja kuka siihen sopisi. Biittien suhteen taas olen todella nirso: jos siinä on yksikin pieni kohta, joka ei kuulosta korvaani hyvältä, totean että ei natsaa.”

Dia luo musiikkiaan kuitenkin biitti edellä. Ensin hän kuuntelee biitin tunnelmaa, ja alkaa sen pohjalta kirjoittaa sekä rakentaa melodiaa.

“Yleensä äänitän puhelimeen kaiken valmiiksi biitin päälle, sitten studiolla kuuntelen äänittämäni kappaleet ja heitän ne uudestaan mikkiin. Ei tarvitse stressata.”

Musiikkinsa tekoprosessiin Dia suhtautuu ennen kaikkea rentoudella. Artisti korostaa sitä, että jos inspiraatiota ei ole, ei biisejä kannata tehdä.

“Teen musiikkiani hyvin vapaasti ja menen studiolle vain silloin kun tuntuu siltä. Jos ei ole fiilistä, en mene. Jos siinä menee kaksi kuukautta, niin sitten siinä menee kaksi kuukautta. Olen studiolla vain silloin kun tuntuu että aight, nyt tässä on vibe tehdä musaa.”

Stressittömän asennoitumisensa Dia on oppinut vasta ajan myötä ja ensimmäisen levynsä jälkeen.

“Olen oivaltanut sen, että ei kannata hakata päätään seinään, olla siellä studiolla joka päivä ja yrittää väkisin tehdä jotain. Se ei toimi. Jos ottaa päähän, ei luultavasti tule mitään bängeriä, mutta kun tekee juuri silloin kun tuntuu hyvältä tehdä, syntyy biisejä, jotka räjähtävät.”

Lopuksi Dia toteaa hyväntuulisesti tavoittelevansa musiikillisesti sitä, että saa tehdä omaa juttuaan – sitä, mikä hänestä tuntuu hyvältä.

“Siihen mä tähtään. Toistaiseksi se on toteutunut hyvin.”

Lisää luettavaa