Miksi alkaa aina itkettää, kun Lyytin biisi pyörähtää soimaan?
Perjantaina 22. marraskuuta ilmestyneen Entiset ystävät -kappaleen avausrivit ovat miltei täydelliset, sillä niissä yhdistyvät kertakaikkisen viehättävällä tavalla viettelevä salaperäisyys ja sitä tasapainottava konkretia, joka kuiskii vastustamattomasti kohti kuulijan uteliaisuutta.
”Niin mä murruin ja kerroin kaiken, yöjuna syöksyi pitkin peltoa, mul oli aurinkolasit kyynelsuojana”, Lyyti aloittaa tarinansa, kuin minkäkin maailmanluokan dekkarin, joka vetäisee ensimmäisestä sivustaan lähtien maagiseen maailmansa.
Tässä tapauksessa intensiivistä tunnereaktiota herättelee luonnollisesti myös Lyytin ääni. Se tuikkii hätkähdyttävän kirkasta sisäistä hymyä tällaisessakin ajassa, jonka toivottomuus tuntuu Lyytin laulujen maailmassa olevan häilyvää ja hetkeen sidottua, eikä missään nimessä ehdottoman totta.
”Ajattelen itseäni mieluummin vaikka satuhahmona kuin julkisuuden henkilönä”, Lyyti kertoi Voiman haastattelussa aiemmin tänä syksynä. ”Taiteessa on tärkeää se jokin taikaelementti, joka kohottaa tavallisen elämän yläpuolelle ja voi saada uskomaan ihmeisiin, utopiaan tai mahdottomaan.”
Entiset ystävät -kappaleessa Lyyti ei tyydy ihmissuhteiden käsittelyssään kiertämään pelkästään samaistuttavia kehiä, vaan leikkaa läpi tuttujen huomioiden niiden yllättävään ytimeen. Sieltä hän sukeltaa pintaan totuuksia, jotka itsessään voivat olla kipeitä, mutta joiden kohtaamista helpottaa leikkisän runollisuuden suojaava sädekehä.
Lauseet kuten ”Mä en tiedä miltä tuntuu olla oikeesti lähellä, en oo koskaan pitänyt paljasta sydäntä kädessä” ja ”Mun varjo pitää sun varjoa kädestä, vaikka me ollaan entiset ystävät” kertovat paitsi Lyytin ilmiömäisestä tarinankertojan kyvystä, myös siitä, miksi kerran alkunsa saanut ihmissuhde on iäisyyden asia, ennemmin universumin väriskaalaa risteävä hahmottomuus kuin mustavalkoinen raja.
Tunnelma kappaleessa on sen verran pilvenpehmoinen, että kestää kauan tajuta, kuinka tuskallisista asioista biisissä lopulta on kyse. Kaksi ihmistä on alun perin sitoutunut tiettyyn muotoon, mutta nyt sen takaa puskee esiin tunnustus ystävyyden todellisesta luonteesta ja jättää jälkeensä elämän kokoisia kysymyksiä. Mitä on aito oleminen, kun puhutaan ystävyydessä? Miten voimme luottaa tuntevamme läheisimmät ihmisemme? Mitä on oikeus odottaa toiselta, ja mitkä ovat omat vastuut? Onko valehtelu toisen hyväksi yksioikoisesti rikos, vai voiko se syntyä myös armollisuudesta?
”Rakennan tulevaa albumia pienistä tarinoista, jotka kertovat ystävyydestä ja yhteisöistä”, Lyyti kertoo. ”Entiset ystävät kertoo ystävyydestä, jossa kadottaa itsensä ja pakenemisvaisto ottaa vallan. Mutta vaikka ystävyys katkeaa, yhteinen maailma jatkaa elämäänsä kummankin sisällä.”
Lue myös: Lyyti on taas nousussa – kuuntele runoelmapoppia tekevän artistin kolmas albumi
Lue myös: Runoelmapoppia tekevä Lyyti julkaisi uuden kappaleen – kuuntele 100 kaunaa
Antti Vuorenmaan tuotanto kulkee jännittävän tarinan lomassa kuin oma persoonallinen hahmonsa. Se ottaa muotonsa milloin tasaisesti raksuttavana junaratana, milloin kimmeltävinä melodian pilkahduksina, jotka korostavat kappaleen oivalluksia.
Johanna Kustannuksen artisti Lyyti keräsi edellisellä Nousussa taas -albumillaan (2023) kolme Emma-ehdokkuutta, ja levyn Ennätyshelteet-kappaleelle myönnettiin viime vuonna Juha Vainio -seuran Vuoden sanoitus -palkinto. Tämän vuoden toukokuussa Lyyti julkaisi Seitsemän kukkaa -nimisen kappaleen ensimmäisensä singlenä tulevalta albumiltaan.
