Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Vera Wall, sen löydät täältä.
Viikko sitten perjantaina saatiin tuplasingle dream pop -artisti Heta Narkaukselta, joka julkaisee debyyttilevynsä marraskuun 11. päivä. Artistin debyyttibiisi ilmestyi syyskuussa, ja se sai osakseen myös Ida Lindgrenin tekemän musiikkivideon. Tulevan Liian ohutta ilmaa -albumin kappaleet Heta Narkaus on tuottanut yhdessä Nicolas ”Leissi” Rehnin kanssa.
Voit lukea enemmän edellisestä Liian ohutta ilmaa / Miten valtava ääni -tuplasinglestä täältä.
Mikä soi napeissa just nyt?
“Olen vasta pääsemässä takaisin musiikin kuunteluun, koska levy tuli masterista ihan vasta, enkä ole pystynyt kuuntelemaan mitään pitkään, pitkään aikaan. Mitä mä kuuntelen?”
“Olen fanittanut Yonaa ihan ekasta levystä asti ja hänen musiikkinsa tuli mun elämääni herkässä kohdassa – mun mielestä kaikkien pitäisi kuunnella Yonaa. Toinen kotimainen ikisuosikki on ollut Scandinavian Music Group. Muita jotka pyörivät mulla jatkuvasti ja joihin aina palaan ovat Björk, Radiohead, Kate Bush, Joni Mitchell, Frank Oceanin Blonde ja Lana Del Reyn Chemtrails Over the Country Club -albumit.”
Mist sä tuut?
“Mä olen alun perin Oulusta. Olen syntynyt siellä ja käynyt siellä koulut ja musalukion. Sieltä muutin parikymppisenä Helsinkiin kun pääsin Helsingin Pop & Jazz Konservatorioon opiskelemaan laulua. Valmistumisen aikoihin mulla oli Uinuva-niminen yhtye, jossa esitin mun sävellyksiä Saima Harmajan runoihin. Se oli mun eka bändi jolla julkaisin omakustannelevyn vuonna 2013, ja teimme tosi paljon keikkoja. Se tuntuu nyt kaukaiselta, mutta tämä yhtye oli merkittävä etappi mulle – ja kaikki ne upeat muusikot siinä, huh!”
“Siinä sivussa aloin tehdä teatteria ja tein sitä intohimoisesti monta vuotta. Musa on koko ajan ollut siinä rinnalla, mutta oli useampi vuosi etten saanut kunnolla tehtyä biisejä. Tein montaa asiaa päällekkäin, oli isoja juttuja elämässä ja paloin loppuun.”
“Pari vuotta ennen koronaa aloimme Leissin (Nicolas Rehn) kanssa tehdä yhdessä musiikkia hitaasti mutta tavoitteellisesti. Kun korona sitten tuli ja kaikki muu meni tauolle, oli mahdollisuus saattaa se projekti loppuun. Olen siitä todella kiitollinen, koska sain aikaa, ja oli mahdollista pysähtyä musan ja omien kappaleiden äärelle.”
“Puhuin tästä jo Missä mun ois hyvä olla -singlejulkaisun yhteydessä, mutta mä juoksin karkuun musan tekemistä eli toisin sanoen itseäni. En uskaltanut asettua sen äärelle, sillä oli liian pelottavaa ja liian kipeää olla omien ajatusten kanssa. Se vaati jonkun sellaisen kaivautumisen siihen. Ja ajan. Olen todella onnellinen että olen nyt tässä ja että ne biisit ovat tulossa ulos maailmalle.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
“Olen ollut varmaan 3-vuotias kun olen tajunnut että haluan tehdä musiikkia ja olla laulaja. Halusin laulaa ja tanssia. Tarina on kliseinen: olen katsonut MTV:tä omassa huoneessani olleesta pienestä telkkarista ja se oli parasta mitä tiesin, se oli koko ajan päällä siellä. Tein omia koreografioita ja lauloin hiusharjaan, oikein tällainen klassinen tarina. Sinne suuntaan olen mennyt koko ajan, mutta sitten on tullut mutkia matkaan, usko itseen on loppunut ja sitten on taas jatkettu.”
Musiikillinen esikuvasi?
“Mun on valittava Joni Mitchell. Hänessä vetoaa esseemäisen ja pohdiskelevan tekstin kirjoittaminen ja kyky olla raaka niiden biisien kanssa. Paljaus musiikin kanssa olemisessa ja sen tulkitsemisessa. Aiheet liittyvät hänen oman ympäristönsä ja aikakautensa osana olemiseen.”
“Paha kysymys valita yksi kun on niin monia, mutta laulajana Joni Mitchellin löytäminen on ollut tärkeässä kohdassa kaikista merkittävintä mulle laulutekniikan ja kaiken laulamisen ja tulkitsemisen kannalta. Olen laulanut Joni Mitchellin biisejä paljon ja koen ne omaksi.”
Supervoimasi?
“Sanoisin että kehollinen herkkyys tai herkkyys ylipäätään. Se on sekä voimavara että heikkous yhtä aikaa. Varmaan kaikki artistit ovat sillä tavalla herkkiä, että pystyvät tekemään biisejä ja taidetta. Asettua alttiiksi ja näkyville.”
“Mutta se miten mä koen että mun herkkyys on mun artistiudessa näkyvillä on se, että mulla on näiden biisien ja Ida Lindgrenin kanssa tekemieni musiikkivideoiden ja kuvien kanssa ollut suuri tarve olla paljaana mun vajavaisuuteni ja rajallisuuteni suhteen – erityisesti työskennellessä, mutta myös lopputuloksen suhteen. Mulla ei ole ainakaan tällä hetkellä tarve olla artistina kovinkaan cool tai viileä. Ihailen sellaista kyllä valtavasti: mun mielestä Beyoncé on maailman upein ja se meininki on ihan super ihanaa. Mutta en koe itse tällä hetkellä tarvetta olla kauhean posh. Tai sitten haaveilen siitä salaisesti ja se on ristiriitaista, mutta mulla ei ole tällä hetkellä voimia sellaiseen.”
“Enemmänkin jos saisin olla alasti musavideolla jollain kallioilla möyrimässä, ja jos olisi ok olla paljaana kaikkien omien arpien kanssa, niin olisin. Kaikki mitä on elämässä käynyt läpi ja kokenut, miten se näkyy kaikessa olemisessa, ryhdissä, hengityksessä; haluaisin olla niiden asioiden kanssa ja kannustaa muitakin ihmisiä siihen että ei ole pakko aina peitellä ja voimaantua niin kauheasti. Laulan siitä myös Miten valtava ääni -biisissä: että saisi olla väsynyt ja olla oman häpeänsä kanssa. Jos on kertynyt häpeää jostain elämänvaiheista tai tilanteista tai omista teoista tai jonkun muun häpeää, että niiden kanssa saisi olla ihan rauhassa rikki silloin kun on aika olla rikki niiden kanssa ja hyväksyä ne. Ehkä ne eivät sitten asettuisi asumaan niin pitkäksi aikaa.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
“Rakastuisin siihen että teksteissä kaikkea ei ole pureskeltu auki. Ne eivät ole niin ilmeisiä, vaan ne ovat aika runollisia. Mä itse pidän sellaisista teksteistä. Rakastuisin myös siihen miten teksteissä kuuluu keho ja sen suhde ympäristöön.”
“Raakuus ja ei-niin-hiottu soundi on ollut mulle todella tärkeää tätä levyä tehdessä. Sen ei tarvitse olla niin kuulasta kuin mitä nykyajan pop-musiikki usein on.”
Heta Narkaus?
“Tärkeintä mulle artistina on säilyttää rehellisyys suhteessa siihen omaan tekemiseen, rehellisyys itselle. Että se pysyisi sellaisena että pystyn seisomaan sen takana mitä itse olen halunnut tehdä ja sanoa. Sillä tavalla taiteellinen tinkimättömyys, mutta myöskin kyky asettua oman rajallisuuden eteen, että tällaista musta nyt tuli. Aiemmin olen antanut sellaisten ajatusten tulla mun tielle, että ‘Jos en ole vielä kaksikymppisenä yhtä hyvä kuin kaikki mun idolit niin sitten musta ei voi ikinä tulla mitään’. Että ei antaisi sen tulla enää tielle. Se on mulle artistina tärkeää. Tehdä mahdollisimman rehellistä musaa siitä kohdasta missä on itse.”
“Toivon myös että mun musa olisi sellaista jonka kautta kuulija voisi lohduttautua ja pysähtyä omankin herkkyytensä äärelle. Toivon että mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä enemmän sieltä aukeaa. Mulle on ihan ok että vasta kymmenennellä kuuntelukerralla tajuaa mistä on kyse, jos vain joku siinä biisissä saa palaamaan sen luokse.”