Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Mikael Laurent, ja sen löydät täältä.
Sonyn alla toimivalle Epic-levymerkille kiinnitetty Annika Pudas julkaisi perjantaina 19. huhtikuuta debyyttilevynsä nimeltä Yhtä mä vain pyydän. Pop-estetiikkaa ja folk-vaikutteita musiikissaan yhdistelevä artisti on pehmeyden asialla: hän vaalii musiikissaan rauhaa ja vilpitöntä uskoa hyvään.
”En minä sitä rauhaa löytänyt. En mieleeni enkä maailmaan”, Annika Pudas kuvailee tiedotteessa. ”Sillä kun on sellaisia taipumuksia, että se viipyy vain hetken. Piipahtaa päiväkahveille, istuu viereen ratikassa tai äidin sohvalla. Sitten taas menee matkoihinsa. Kyllä minä sen ymmärrän. Ollaan tavallaan vähän samanlaisia.”
Pudas kertoo olevansa ylpeä albumistaan, sillä se on ollut hänen tähänastisen elämänsä suurin unelma. Lauluihin hän on tiedostamatta dokumentoinut elämäänsä, pienellä värikynällä tosin.
”Suhtaudun tähän albumiin samalla tavalla kuin vanhoihin valokuviin: Ai niin, tuollaisia asioita tapahtui mun elämässä silloin. Onpa hassut hiukset. Tuolloin mä olin onnellinen. Tuolloin oli kipua ja surua.”
Levyn ainoa vierailija on Asla Jo, ja sen tuotannosta vastaa Samson.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Nyt just soi Markus Krunegård, jonka keikkaa olin viime viikolla katsomassa Tenhossa. Rakastan hänen ilmaisuaan. Hän on tehnyt Ruotsissa isoja pop-biisejä, mutta heräsin hänen musiikkiinsa itse vasta viime vuonna, kun hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen albuminsa. Krunegård vietti lapsuutensa kesät äitinsä kotiseuduilla Pellossa, ja isäni on kotoisin Pellon naapurikunnasta Kolarista. Ehkä siksi tunnistan maailman, jota hän lauluissaan sanoittaa. Olen inspiroitunut hänen teksteistään, koska hän leikittelee englanninkielisillä sanoilla suomenkielisten lauseiden lomassa. Se herättää minussa kipinöitä.”
Mist sä tuut?
”Olen alun perin Itä-Vantaalta Hakunilasta. Nykyisin olen helsinkiläinen. Isäni juuret ovat Lapissa, ja se on tärkeä osa identiteettiäni. Se on rauhoittumisen paikka, johon kuljen yöjunalla säännöllisin väliajoin.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”En pysty erittelemään yhtä tilannetta, sillä tämä on ollut ennen kaikkea henkinen matka. Olin ujo lapsi ja nuori, jolla oli uskomus siitä, ettei minunlaiseni ihminen voisi ikinä olla artisti. Sehän ei ole totta, mutta sen rakennelman purkamiseen on kulunut paljon aikaa.”
”Olen kirjoittanut lauluja jo 10-vuotiaana. Laulun tekemisen kautta minulle muodostui pakottava tarve ilmaisuun ja visio siitä, miten haluan sen tehdä. Ymmärsin, että ollakseni artisti minun pitäisi purkaa itseäni kyseenalaistavat rakennelmat. Aloin kysyä itseltäni, miksi en voisi olla artisti. Tämä on ollut matka taiteilijana, mutta myös ihmisenä. Olen tehnyt valtavan kasvun, ja olen todella kiitollinen taiteelle, sillä se on toiminut peilinäni olla rohkeampi ja sinut itseni kanssa.”
”Ennen kuin julkaisin ensimmäiset biisini omakustanteena vuonna 2021, olin ollut vuosien ajan yhteydessä eri levy-yhtiöihin. Usein sain viestiä, että musiikkini on kiinnostavaa, mutta ei tarpeeksi, ja koin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Hain validaatiota itseni ulkopuolelta.”
”Mutta kun päästin siitä irti ja aloin julkaista omakustanteena, Epiciltä laitettiin Instagramissa viestiä ja tarjottiin levydiiliä. On tuntunut merkitykselliseltä ymmärtää, että kun tekee omaa juttuaan, se magnetisoi oikeita asioita. Yritän ylläpitää pientä taianomaisuutta elämässä, sillä pahin pelkoni on kyynistyminen.”
”Olen kiitollinen taiteelle, sillä se on toiminut peilinäni olla rohkeampi ja sinut itseni kanssa”, Annika Pudas sanoo. Kuva: Helmi Padatsu
Musiikillinen esikuvasi?
”Edu Kettunen. Hänellä on pitkä ura ja valtava määrä sooloalbumeita takanaan, joiden tekeminen ei ole ollut riippuvaista suosiosta. Se on elämäntapa ja tarve, jota hän toteuttaa. Hän on introvertti luonne, joka on asunut pitkään maaseudulla ja pitänyt uransa aikana kahden vuosikymmenen keikkatauon. Hän kirjoittaa mielettömiä tekstejä, joissa on ajattomuutta.”
”Näen, että on olemassa lauluntekijyyden jatkumo, ja toivon olevani osa sitä virtaa. On ihanaa hahmottaa tekijät verkostona ja kudoksena kilpailullisen asetelman sijaan. Musiikkiala on parhaimmillaan energian vaihtoa ja toistemme sytyttämistä.”
Supervoimasi?
”En pidä siitä ajatuksesta, että minun pitäisi olla jotenkin erityinen joukossa. Oikeasti olen vain yksi osa siellä kudoksessa, vaikka toki silti ainutlaatuinen. Ehkä musiikistani paistaa läpi joku värisevä herkkyys, jota vaalin ja korostan tarkoituksella. Mutta meitä herkkiä artisteja on paljon, ja koko ajan lisääntyvissä määrin.”
”Tänä keväänä olen ollut lämppäämässä Emma & Matildan keikkoja. Otin keikoille mukaan ystäväni Asla Jon, jonka kanssa meillä on tietoinen herkkyyden agenda. On ihanaa, että pääsemme kaikki artisteina yhdistämään herkkiä voimiamme.”
Annika Pudas haluaa albumillaan suojella lapsenomaista uskoa hyvään. Kuva: Anni Suikkanen
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Vastaan yksinkertaisesti, että teksteihini.”
Annika Pudas?
”Debyyttialbumini etsii rauhaa ja suojelee lapsenomaista uskoa hyvään. Se kuuluu punaisena lankana kaikissa lauluissani. Tärkeintä minulle on olla lojaali itseäni ja omaa taiteilijuuttani kohtaan. Rehellisyydestä itseä kohtaan kumpuaa jotain, mihin joku toinenkin voi samastua. Vain siitä voi syntyä aito yhteys.”