Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Mikayla, ja sen löydät täältä.
Siivet-yhtyeen debyyttisingle Valkoista harsoa ilmestyi helmikuun viimeisenä perjantaina, ja haastattelussa tänä lauantaina on yhtyeen sanoittaja-säveltäjä-laulaja Emma. Jere Tiaisen perustaman ja parhaimmillaan jopa 11-henkiseksi kasvavan Siivet-yhtyeen musiikki on hurmannut keikkayleisöjä usean vuoden ajan.
”Siivet on monipuolinen yhtye, joka lumoaa yhdistämällä melankolian sekä toivon sävyt eri aikakausien tyyleihin”, Alakulttuuritalon kautta ilmestyneen debyyttisinglen tiedotteessa kuvaillaan. ”Yhtyeen musiikki on sulava yhdistelmä unenomaisia melodioita, iskeviä rytmejä sekä suurten äänten dynamiikkaa, polttavalla sydämen palolla. Sanoituksissa ja melodioissa liidellään korkeuksissa, kahlaten läpi arjen ilot sekä surut tinkimättömän elämänmyönteisellä otteella.”
Mikä soi napeissa just nyt?
”Tämän kysymyksen ekana nähdessäni kuulokkeista soi Hozierin uuden albumin avausraita De Selby (Part 1). Kuulosti hyvältä, mutta en vielä ainakaan kuunnellut albumia loppuun.”
”En osaa sanoa, mikä olisi paras biisi tai muutenkaan laittaa ketään artistia ykköseksi, mutta helsinkiläinen yhtye The Whistleblower julkaisi ensimmäisen sinkkunsa Man of the Hour nyt tammikuussa, ja ilmeisesti tänä keväänä olisi ep:tä luvassa. Tämä kyseinen single on mun mielestä ihan tosi makea ja tempaisee ainakin mut ihan täysin mukanaan. Heiltä odotan mielenkiinnolla lisää musaa.”
Mist sä tuut?
”Hahah ’whooo aare youuuu’, hyvä kysymys! Olen suurimman osan lapsuudestani kasvanut maalla ja aina tykännyt kovasti laulaa. Muistan pienenä olleeni isovanhempien kanssa kylän markkinoilla, missä oli joku haitarin kanssa soittamassa. Mentiin mummin kanssa käsi kädessä kysymään, josko hän osaisi soittaa Ihme ja kummaa, niin pääsisin laulamaan. Olin tosi pieni ja muistan että hirvitti, kun mummi ei jäänytkään pitämään kädestä kiinni, vaan meni yleisöön istumaan. Muistelen tätä lämmöllä. Mummi tiesi, että on hyvä olla rohkea, ja tämä on varmasti karaissut pikkuminää ihan suotavasti.”
”Vaikka perheemme ei ole koskaan ollut erityisen musikaalinen, niin radio oli aina päällä kotona, ja muutenkin musiikkia kuunneltiin sekä arvostettiin. Muistan myös, kun tukalassa kuumeessa ollessani isäni antoi mulle mun ensimmäisen mp3-soittimeni, johon hän oli ladannut musaa, josta ajatteli mun pitävän. Heti kun sai napit korviin ja musiikin soimaan niin olo helpottui.”
”Äiti, isä ja isovanhemmat on aina kannustaneet harrastamaan ja toteuttamaan itseäni. Äitin kanssa pohdiskelimme, että mikä mua voisi kiinnostaa. Käytiin välillä yhdessä uimassa ja pelaamassa sulkista.”
”Kävin lapsena muistaakseni yhden kauden kuorossa, mutta se ei koskaan napannut. Kaiken näköisiä muitakin harrastuksia on tullut kokeiltua, mutta ainoastaan käsipallo jäi. Pelasin monta vuotta peruskoulussa ollessani, kunnes muutin kaupunkiin ja aloitin lukion. Lukiossa oli pakollisina kursseina kuoroa ja musiikkia, joiden lisäksi otin myös valinnaiset musiikin kurssit.”
”Valmistumisesta alkaneena kesänä kaveri kysyi, että voiko antaa mun numeron kaverilleen, joka haluaisi perustaa bändin ja kaipaa laulajaa. Niin syntyi Siivet. Bändi ei kyllä aluksi ollut nimeltään Siivet. Pitkään mentiin ilman nimeä, tai jollain väliaikaisella työnimellä. Olemme Jeren kanssa tehneet siitä lähtien yhdessä musaa. Muu jäsenistö on jonkin verran elänyt siinä ympärillä ja pikkuhiljaa kasvanut nykyiseen muotoonsa. Olen ollut häkeltynyt siitä, miten pikkuhiljaa, mutta hieman salakavalasti pitkäaikaisin unelmani on alkanut muotoutua toteen. Saan tehdä musaa ja laulaa tällaisessa bändissä, sekä oppia ihan mahtavilta muusikoilta.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”En osaa paikantaa mitään kohtaa, jolloin olisin tajunnut haluavani olla artisti. Se on ollut haaveeni niin kauan kuin muistan. Jossain kohtaa aloin ajatella, että artistin ura olisi vain harvoille ja valituille, kunnes taas tajusin, ettei se ihan niin mene.”
Musiikillinen esikuvasi?
”En oikeastaan osaa nimetä mitään yhtä musiikillista esikuvaa, joka olisi vaikuttanut omaan taiteeseen. Luulen, että suurimman vaikutuksen muhun on koodannut lapsuudessa paljon soitetut artistit ja tietty aina auki olleen Radio Novan anti.”
”Iskä on tykännyt Metallicasta, ja niiden musiikki on kyllä ollut tosi iso osa mun elämää pienestä asti. Nykyään tosin vähenevissä määrin, sillä tuntuu, että jossain kohtaa kyllästyin vanhaan tuotantoon ja uusi ei sitten oikein iskenyt. Ensimmäiset levyni, joita tuli mankasta jo päiväkoti-ikäisenä luukutettua, olivat Pikku G:n ja Tiktakin albumit. Niitäkin tuli pitkään kuunneltua antaumuksella, mutta jossain kohtaa niihinkin ehkä vähän kyllästyi.”
”Hieman vanhempana tykästyin Hannah Montanaan, ja teininä tuli kuunneltua paljon sitä, mitä muutkin silloin 2010-luvun tienoilla kuuntelivat. Vanhempana musiikkimaku, tai oikeastaan ehkä ennemmin mahdollisuudet löytää ja kuunnella musiikkia on laajentunut ja yksittäisten artistien paino pienentynyt. Kaikella on varmasti jonkinlainen vaikutus siihen, millainen muusikko musta on kasvanut, mutten osaa osoittaa mitään tiettyä vaikutusta.”
Supervoimasi?
”Uskon, että kaikkien meidän supervoima on meidän oma persoona. Ja sehän meidät myös toisistamme erottaa. En koe, että omaisin mitään poikkeuksellista ominaisuutta tai tyylikeinoa, jolla erottuisin muista.”
”Ehkä henkilökohtaisesti tärkeä asia, joka tulee mieleen, liittyy sanoituksiin. Pidän kirjoittaessani vankasti kiinni toivosta, ja pyrin parhaani mukaan kirjoittamaan asioista rakentavasti. Haluaisin meidän musiikkimme aiheuttavan ihmisissä jonkin sortin positiivisen vaikutuksen, vaikkapa yhteyttä muihin, elämään, tai esimerkiksi voimaantumista tai rauhaa. En halua väistellä vaikeita tunteita ja asioita tai sulkea niitä pois sanoituksista. Yritän kuitenkin aina etsiä sellaisen kulman, jonka kautta nekin asiat voisi nähdä merkityksellisinä.”
Siivet?
”Rakastan meidän bändiämme. Meillä on niin lahjakkaita muusikoita säveltämässä ja soittamassa, että en voi kuin hykerrellä kiitollisuudesta, kun saan heitä viikoittain kuunnella. Meidän musiikkimme on mielestäni aika monipuolista, ja veikeästi, mutta myös vakavasti rakastaen tehtyä. Arvostan suunnattomasti tunteita, ja kuulen meidän musiikissamme sen, että se on luotu aitoja tunteita kanavoiden ja syntynyt vaivattomasti. Musiikkimme herättää myös tunteita.”
”Musiikissa sanoitukset ovat mulle tärkeä asia, ja se, että ne ovat todenmukaiset ja rakentavat. Musiikkia tulee kuunneltua paljon ja musiikki kun yleisesti on luonteeltaan niin vaikuttavaa, niin pyrin kuunnellessani minimoimaan biisit, jotka puhuvat elämää, itseä tai muita alas. Joskus se voi olla hankalaa, jos joku biisi on erityisen hyvä. Jokainen varmaan tunnistaa sen, miten jotkut biisit voivat kannatella ja nostaa ylös, ja jotkut taas lyödä alas. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.”
”Kirjoitamme Jeren kanssa meidän sanoituksiamme. Meillä on monta upeaa biisiä, jotka Jere on lähinnä yksinään kirjoittanut. Lopulta pidän kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että se mitä laulan sopii omaan suuhun. Saan tehdä sanoituksista sellaiset, että voin seistä niiden takana. Siitä olen kiitollinen, sillä se on mulle erityisen tärkeää.”