Viime kevään Uuden Musiikin Kilpailussa toiseksi sijoittunut Sara Siipola julkaisi uuden levyn marraskuun 8. päivä. Sanon sen nyt ääneen -albumilla artisti käsittelee vaikeita ja vaiettuja aiheita, ja toivoo ihmisten saavan albumin avulla nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia.
Rumban haastattelussa Sara Siipola korostaa hänelle olevan tärkeää, että hänen musiikissaan käsittelemänsä aiheet koskettavat myös häntä itseään. Sanon sen nyt ääneen -albumi koostuu pitkälti Siipolan omista tai hänen läheistensä kokemuksista, hänen ajatuksistaan, sekä elämän eri puolien ihmettelystä.
Suurin kannustin Siipolalle tehdä musiikkia on kuitenkin toive, että kappaleet koskettaisivat muita ihmisiä.
”Ei mulle ole aina helppoa puhua vaikeista aiheista, vaan usein pelottavaa. Mutta kun saan viestejä siitä, miten paljon jokin biisi on jollekin ihmiselle merkinnyt tai auttanut vaikeassa elämäntilanteessa, niin se palkitsee”, Siipola sanoo.
Julkaistessaan Paskana– ja Juostaan-biisit Siipola yllättyi siitä, kuinka monet ihmiset kertoivat samastuvansa kappaleiden aiheisiin. Paskana-biisin tarina sai alkunsa siitä, kun Siipolan läheinen menetti isänsä. Juostaan-kappaleessa taas käsitellään läheisen päihderiippuvuutta. Sexmanen kanssa tehty kappale on kerännyt Tiktokissa reilusti yli 3000 videota.
”Kappaleen teema on itselleni todella henkilökohtainen, mutta aiheen ympärillä koetaan usein paljon häpeää. Se on sellainen vaiettu salaisuus, vaikka niin iso ongelma Suomessa.”
Joitain albumin kappaleita tehdessään Siipola joutui käsittelemään asioita, jotka hän oli luullut työstäneensä jo loppuun. Albumiprosessiin kului kolmisen vuotta.
”Ne asiat ovat tapahtuneet kauan sitten, ja olen kuvitellut päässeeni niistä yli. Levyä tehdessä olenkin sitten käynyt sen kaiken uudestaan läpi. Se on ollut välillä rankkaa. Mutta se on mulle myös itseni hoitamista, että saan tehdä biisejä tällaisista aiheista. Se on ehdottomasti terapeuttista.”
Tärkeintä on se, että häpeän vuoksi vaietuista asioista uskalletaan vihdoinkin puhua ääneen, Siipola sanoo. Levyn lopetusbiisissä Eka tässä suvussa käsitellään sitä, miten ylisukupolviset traumat ovat aiemmilta sukupolvilta jääneet tyystin käsittelemättä.
”Mä olen päättänyt, että kukaan ei ainakaan tule kantamaan mun taakkaa. Joku sellainen ihminen, jonka syytä se ei edes ole! Sehän olisi ihan hullua.”
Onko Siipolalla ajatuksia siitä, miltä yhteiskunta voisi näyttää, jos jokainen meistä pudottaisi häpeän ja katkaisisi vaikenemisen kulttuurin?
”Seuraisikohan siitä joku järkyttävä katastrofi, jos kaikki tekisivät niin samaan aikaan?” Siipola nauraa.
”Mä ihailen kaikista eniten sitä, että ihminen uskaltaa tutkiskella itseään ja myöntää, että hei, mä olin väärässä”, hän jatkaa hetken mietittyään. ”Että osaa laittaa egon sivuun. Vaikka olisi tehnyt mitä tahansa paskaa, niin pystyisi pyytämään anteeksi, ja oikeasti tarkoittamaan sitä, ilman että siinä olisi mukana mitään hyötymisen aspektia. Se on musta iso juttu. Joten en tiedä, mitä tapahtuisi, mutta mä luulen, että se olisi aika hyväksi.”
Vastaavana tuottajana albumilla on toiminut Mikko Koivunen, ja lisäksi Kaisa Korhonen ja Emmi Hakala ovat olleet mukana säveltämässä ja sanoittamassa monia kappaleita. BFF-kappale on tehty viime vuoden lopussa Berliinissä Goldielocks-artistinimellä tunnetun Ella Binen ja hänen veljensä Lauri Mäntysen kanssa, ja Viimeinen tekoni -biisissä ovat mukana Blind Channel -yhtyeen Aleksi Kaunisvesi ja Niko Moilanen. Lisäksi Oltaisko me taas me -kappaleen säveltämiseen ja sanoittamiseen ovat osallistuneet Fanni Sjöholm eli F sekä Juho Suutarinen.
”Biisejä tehdessä mulla on aina mielessä se, että pitää olla iso kertsi. Tykkään myös siitä, että kappaleissa on jotain poikkeavaa, outoja soundeja tai muuta. En osaa itse tuottaa, mutta olen usein mukana studiossa, kun tuottajani työstää biisejä”, Siipola kertoo. ”Esimerkiksi Rakasta mua, rakasta mua, rakasta -biisissä on sellainen jännä ääni ennen ensimmäistä kertsiä. Sen kohdalla kuvailin tuottajalleni, että ’laitatko jonkun sellaisen valaan kuuloisen jutun’. Menen aika paljon fiiliksellä ja intuitiolla.”
Sanon sen nyt ääneen -albumi on ollut julki puolisentoista kuukautta, mutta Siipolan vuoteen on ennen sitäkin mahtunut merkittäviä etappeja ja suuria kokemuksia. Artisti kuvailee vuotta 2024 sanalla ”älytön”, ja kertoo monien unelmiensa käyneen toteen aivan yhtäkkiä – unelmien, jotka ovat odottaneet toteutumistaan siitä lähtien, kun Siipola vuonna 2019 julkaisi ensimmäisen kappaleensa.
”Mä tulen ehkä itse tajuamaan vasta joskus myöhemmin, mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut”, Siipola toteaa. ”Viime vuonna päästessäni ensimmäistä kertaa Top 50 -listalle johonkin sinne loppupäähän tein siitä päivityksiä someen, että oh my god, olen täällä, mitä hittoa. Ja sitten yhtäkkiä olin Paskana-biisillä radioiden ykkönen ja Juostaan-biisillä Spotify-ykkönen. Hulluja asioita.”
Musiikkialalla on ollut jopa hämmästyttävän helppoa saada tukea muilta, Siipola kertoo. Hän ei osannut odottaa sellaista etukäteen.
”Nuoruudessani olin tottunut sellaiseen asenteeseen, että naisten ajatellaan olevan susia toisilleen. Se on ihan hirveää! Kyllä esimerkiksi kateus on luonnollinen tunne, mutta kyse on siitä, miten toimit sen tunteen kanssa. Menetkö sen mukana negatiiviseen suuntaan, vai käytätkö sitä energiana, jonka pohjalta voit kehua muita niistä asioista, jotka aiheuttavat sinussa kateutta. Tyyliin ’vitsi mä olen kateellinen sulle, kun olet niin saakelin hyvä’”, Siipola sanoo ja nauraa iloisesti.
”Siitä tulee itsellekin paljon parempi olo”, hän jatkaa. ”Kun pääsee tukemaan toisia. Sanomaan hyviä asioita.”