Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Pedro, ja sen löydät täältä.
Ensimmäisen kokonaisuutensa yli kymmenen vuotta sitten julkaissut Toge Rosonen on pitkän linjan rap-artisti, jolta ilmestyi vuosina 2014–2016 useita kasetteja Floating Recordingsin alla. Sittemmin häneltä on ilmestynyt kaksi albumia, yksi ep ja useita singlejä, joista tuorein nimeltään Hiekkalaatikko julkaistiin perjantaina 3. tammikuuta. Lisäksi artisti on vieraillut muun muassa Aztran Allu-albumilla (2020).
Toge Rosonen profiloitui erityisesti uransa alkuvaiheilla pitkälti ug-artistiksi, ja hänen musiikkiaan oli esimerkiksi saatavissa nykyisin toimintansa lopettaneesta Ghetto Tyylit storesta. Tänä päivänä hän on 325 Median artisti.
Herkän ja intiimin Hiekkalaatikko-kappaleen tuotannosta vastaa Nikoreallymadethis. Biisi on rehellinen ja avoin kertomus, joka kattaa kokonaisen elämäntarinan ”keltaisista kesäpäivistä aikuisuuden arkeen”, kuten tiedotteessa kuvataan.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Viime aikoina kuulokkeissa on soinut Ice Cube – ja se toimii aina. Hän julkaisi monen muun legendan lailla albumin viime vuonna. Tulee kuunneltua tosi paljon sitä musiikkia, jonka kanssa kasvoin, ja haettua siitä inspiraatiota, vaikkei se välttämättä kuulu omassa soundissa. Kotimaisista 6Kulma! osaa räpätä kiinnostavasti ja teknisesti, ja soundissa kuuluu tietynlainen perinteikkyys. Samaan aikaan musa kuulostaa uudelta ja omanlaiselta, sellaiselta, jota muut eivät tee.”
Mist sä tuut?
”Olen Tommi Hätinen, artistinimeltäni Toge Rosonen, 28-vuotias helsinkiläistynyt savolainen. Musiikkia olen tehnyt jo yli kymmenen vuotta, pitkään omakustanteisesti ja vuodesta 2022 Nikolai Alhon 325 Median alla. Viimeisin julkaisuni on vuoden ekalla viikolla ilmestynyt Hiekkalaatikko-biisi. Hiekkalaatikossa palaan takaisin lapsuuden hetkiin ja maisemiin, ja se on itselleni tosi tärkeä biisi.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Aloin tekemään musiikkia, koska olen aina ollut ihmisenä sellainen, että jos tykkään jostain asiasta, haluan tehdä sitä itse. Kokeilla ja opetella. Olen pienestä saakka ilmaissut itseäni taiteen kautta, esimerkiksi piirtämällä. Vuonna 2003 ilmestyi Suomihiphoppia Vol. 2 -kokoelmalevy. Levyllä oli Avaimen Punainen tiili, Skandaalia ja Ezkimoa. Kuuntelin levyä älyttömän paljon, mun äitikin varmaan muistaa kaikki biisit.”
”Pian sitten äänittelin mp3-soittimeen jotain aivan siansaksaa biitin päälle. Ala-asteella kaveri soitti N.W.A:ta ja rap vei lopullisesti mukanaan – sitäkin oli päästävä tekemään itse. Yläasteaika meni kirjoittaessa omia tekstejä, niitä syntyi varmaan tuhansia. Rap-musiikki on siis nuoresta asti ollut osa identiteettiäni ja on sitä edelleen. Räppiä pidettiin ohimenevänä ilmiönä, mutta olen nyt 28-vuotias ja rap aiheuttaa edelleen kylmät väreet, samalla tavalla kuin nuorena.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Tupac. Ehdottomasti. Hän on legendaarinen. Tupacin äänessä kuuluu aitous, asiat ovat totta. Tupac kuoli 25-vuotiaana, mutta ehti olla artisti ja näyttelijäkin. Hän otti kaikessa tekemisessään vahvasti kantaa asioihin. Tupac oli edellä aikaansa ja inspiroi artisteja tänäkin päivänä. 90-luvulla gangsta rap -aalto oli kaikista isoimmillaan, ja koen Tupacin kuuluneen etenkin elämänsä loppuajasta siihen genreen. Mutta vaikka hän oli kaikista kovin jäbä, oli hän samaan aikaan yksi ainoista rap-artisteista, jotka näyttivät herkempää puoltaan. Hän puhui biiseissään esimerkiksi rakkaudestaan äitiinsä ja kunnioituksestaan naisia kohtaan.”
”Tupac on ollut lempiartistini lapsuudestani asti. Hänen musiikissaan inspiroi monipuolisuus ja lyriikoiden runollisuus. Voin Pacin tavoin näyttää biiseissä haavoittuvaisuuteni tai toisinaan tietyssä mielentilassa paukutella henkseleitä perinteisen rapin tyyliin. Pienenä ostin Helsingin-reissulla Tupac-paidan, joka löytyy vieläkin kaapista. Kauppias sanoi, että paita on minulle aivan liian iso, ja minä sanoin, että ’Niin sen pitää ollakin’.”
Lue myös: ”Jos joku haluaa tehdä r&b-tyylistä musiikkia, haluan raivata heille tien” – haastattelussa Nisa
Lue myös: ”Sessareissa puhumme usein siitä, että pitää olla öinen meno” – haastattelussa Left
Supervoimasi?
”Vaikka menen aina kohti uusia juttuja, on perinteisen rapin opit sementoitu takaraivooni: pitää löytyä taitoa, eli rapin pitää olla teknisesti hyvää ja säkeiden hiomiseen pitää käyttää aikaa enemmän kuin viisi minuuttia. Olen parhaimmillani biiseissä, joissa puhun syvällisemmistä ja tositapahtumiin perustuvista asioista. Osaan mielestäni dokumentoida elämää biiseihini.”
”Viime vuosina olen yrittänyt päästä eroon sellaisista rapin kliseistä, jotka eivät oikeasti ole osa minua tai kuulu elämääni, vaikka nuoruudessa kliseisiin on toisinaan tullut sorruttua.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, mihin siinä rakastuisit?
”Jos kuulisin vaikkapa tuoreen Hiekkalaatikko-biisin, miettisin, että siinä uskalletaan olla aito ja rehellinen, ilman keksittyä roolia. Biisi vaatii ehkä sellaista oman tahdin hidastamista ainaisen kiihdyttämisen sijaan. Se on tässä maailmanajassa ihan hyvä juttu.”
Toge Rosonen?
”Artistina minulle on tärkeintä pysyä omana itsenäni. Haluan tehdä sellaista musiikkia, joka tuntuu hyvältä, ja jota kuuntelisin itse, miettimättä liikaa senhetkisiä trendejä. Pelkkiä trendejä seuraamalla ei voi jättää jälkeään, sillä taiteen pitää tulla sydämestä ja motivaation muualta kuin kuuluisuuden tavoittelusta. Toivon, että Toge Rososen musiikki kuulostaa aina minulta.”