Olli Antonio puskee vaikeuksien kautta voittoon, mutta ei stereotyyppisellä tavalla

Uusi Pushaa-biisi ilmestyi Olli Antonion oman Kreme-levymerkin kautta.

Jonne Heinonen

Kolmatta soololevyään valmisteleva Olli Antonio julkaisi eilen uuden biisin nimeltä Pushaa. Singlen soundimaailma on artistin luottotuottajan Räxän käsialaa, jota kuullaan nyt myös laulajan roolissa kappaleen kertosäkeessä. ”Räxä oli luonteva valinta vierailijaksi, koska se on vastannut mun kummankin aikaisemman albumini tuotannosta, ja oli korkea aika, että se tulee sieltä taustalta esiin myös artistina. Meillä on useampikin yhteisbiisi lojumassa pöytälaatikossa, mutta tämä on ensimmäinen, joka ollaan saatu molempien osalta valmiiksi”, Olli Antonio kertoo yhteistyöstä.

Pushaa ilmestyy Olli Antonion omalla Kreme-levymerkillä, jonka ensimmäinen julkaisu lokakuun alussa oli Negatiiviset Nuoret -yhtyeen paluusingle.

Jos pitäisi arvioida asteikolla yhdestä kymmeneen kuinka kiinnostavaa on kuunnella jälleen yhden räppärin kertomusta siitä, kuinka on raivattu kivikkoista tietä vaikeuksista voittoon ja köyhyyksistä rikkauksiin, ei ensimmäinen impulssi totta puhuen olisi näiden tietojen pohjalta maailman innokkain. Kyseinen narratiivi on maailman perinteisin, eikä sen lopputulema useinkaan tarjoa mitään yllätyksellistä: vaikeaa on ollut, mutta nyt on helpompaa. Köyhyys on vaivannut, mutta ei vaivaa enää. Ok.

Olli Antonio ei kuitenkaan ole mikään tusinaräppäri, eikä Pushaa ole pitkäveteinen tai edes kovinkaan ennalta-arvattava. Sen perimmäisin idea saattaa noudatella äsken mainitun perinteisen tarinalinjan kaavaa, mutta biisin toteutus on se, mikä tekee siitä erityislaatuisen. Tässä tapauksessa kappaleen substanssi rakentuu myös ulkomusiikillisista seikoista, kuten tarinan uskottavuudesta ja artistin vilpittömyydestä. Jos yrität ottaa kunniaa jostain, jossa ei lue koko nimeäsi, on riskinä koko rakennelman luhistuminen. Olli Antoniolla on kuitenkin kaikki oikeus seistä niiden saavutusten takana, joista biisissä puhutaan.

Yksinkertaisesti muotoiltuna Pushaa on biisi matkasta kohti suosiota, jota ovat edeltäneet vuosikausien kova työ ja rikkinäiset lähtökohdat. Menneisyyden ja nykyisyyden välinen kontrasti muodostaa jännitteen, jota puhkovat välähdyksenomaiset mielikuvat paikoin hyvinkin karusta todellisuudesta. Elannon haaliminen rikoksiksi luokiteltavien keinojen avulla on kuitenkin nykyään vaihtunut sen verran tasapainoiseen tilanteeseen, että entistä halua kuolla nuorena ei enää löydykään.

Pushaa piirtää kuulijan silmien eteen vahvan todentuntuisia kuvia elämästä, mikä kertoo Olli Antonion taidosta vaistota yksittäisten hetkien merkityksellisyyttä ja vaikutusta kokonaisuuteen. Lisäksi niiden tarinallistaminen on yksi niistä seikoista, jotka tekevät biisistä poikkeavan: kertomus virtaa Olli Antonion tiukan mutta kiireettömän flown kautta tiiviiksi todellisuudeksi, jonka halkeamista vuotaa jokaisella kuuntelulla esiin jotain uutta.

Kuten Olli Antonio edellisellä levylläänkin osoitti, ei tämä räppäri tule koskaan vähättelemään rahan arvoa tai häpeilemään sen suoraviivaista tavoittelua. Juuri se kertoo tämän tekstin alussa mainitusta vilpittömyydestä – vain niillä, jotka eivät ole kokeneet todellista köyhyyttä, on varaa halveksua rahan ansaitsemista tai sen merkitystä ohjaavana voimana. On myös eri asia tavoitella rahaa itseisarvona ja keinolla millä hyvänsä, kuin todella tehdä se duuni, jonka kautta palkkashekit lopulta konkretisoituvat. Olli Antonio jos kuka on maksanut duussinsa.

Siksi Pushaa onkin rohkaiseva ja inspiroiva tavalla, joka ei ole vaivaannuttavan juustoinen tai kliseinen. Hohdokas Hollywood-hehkutus on kaukana siitä, mitä kohti Olli Antonio surumielisyyteen vivahtavalla äänellään kehottaa puskemaan. Rispektit jaetaan niille, joille ne kuuluvat, oman työn merkitys huomioidaan realistisesti, eivätkä kaikista pimeimmätkään lähtökohdat unohdu. Itse asiassa ne jos mitkä kulkevat mukana, sillä ilman niitä ei olisi mitään.