Paula Vesala täyttää tänään 40 vuotta – Rumba onnittelee! – ja julkaisi merkkipäivänsä kunniaksi Totuuksia popmusiikista -ep:n. Julkaisusta kertovassa lehdistötiedotteessa Vesala sanoo, että vaikeinta on antaa musiikin syntyä vapaasti arvostelematta ideoita ja unohtaa sekä itsensä että muiden odotukset.
”Tässäpä niitä hedelmiä, jotka eivät päädy ensi vuonna julkaistavalle albumille”, hän toteaa.
Syykin on helppo huomata. Viidestä biisistä muodostuva ep on epäkoherentti ja raakilemainen, mutta juuri siksi myös riemastuttavaa kuunneltavaa. Filtteröimättömistä teksteistä löytyy oivaltavia ja jopa monitasoisia rivejä, jotka olisivat saattaneet viilauskierroksilla menettää särmänsä.
Ep:n aloittavalla biisillä Vesala astuu Turmion kätilöiden valtakuntaan. Pulkka on industrialmetallisella pumppauksella lanaava kappale, joka on sanoituksellisesti julkaisun valmiimmasta päästä. Pulkka kertoo perässähiihtäjistä, jotka odottavat että muut tekevät asioita, mutta ovat myös valmiita hanakasti kritisoimaan niitä. Minun on helppo kuvitella tämä kannanotoksi kulttuurialan kurimukseen koronakriisin hoidon yhteydessä.
Kunnioitus-kappaleen voi tulkita olevan metoo-aiheinen sekä omakohtaisella että universaalilla taholla. Naisvihaa ei toki ole pelkkä seksuaaliväkivalta, vaan ongelma on rakenteellisella tasolla – etenkin musiikkialalla. Siitä laulaa myös Vesala: ”Väännetään välil subjekteista objekteja / Määritellään tekijöistä patjoja”.
Ep:n nimibiisi Totuuksia popmusiikista on kirjoitettu lupaavien seuraavan sukupolven hahmojen, Figaron ja Heviteemun kanssa. Pariminuuttinen biisi ehtii kulkea indieunipopista autotunetrappiin ja reggaeton-komppiin. Kappale sisältää myös ne rivit, jotka tästä biisinipusta saisivat jäädä elämään: ”Minä keksin rakkauden / Ja popmusiikki totuuden”.
Sanelu05 23.6.2015 pohjautuu nimensä mukaisesti Vesalan saneludemoon, johon on puhallettu tuotantopuolella lisää elämää. Erobiisin otsikon aikaleima ja Vesalan oman elämän aikajana tekevät kappaleeseen kutkuttavan lisätason. Jatkot Seiska-lehden sivuilla?
Ikääntyvvä popmuusikko tekee yhteistyötä sinfoniaorkesterin kanssa -kappale on satiirisen hersyvä ja ironinen luenta kohtalosta, jonka pienessä Suomessa popmuusikko tulee kokemaan. ”Kukaan ei enää noteeraa, kun sulta tulee tuotos”, Vesala laulaa, mutta kuten tämäkin artikkeli osoittaa, hän ei ole siinä pisteessä. Vielä.