Porilaista linjattomuutta – haastattelussa levymerkki Karkia Mistikan Jyrki Laiho

JYRKI LAIHO on pienlevy-yhtiö Karkia Mistikan ja sen sisarklubin Validi Karkian perustaja, toimitusjohtaja, taiteellinen johtaja ja ainut työntekijä. Esimerkiksi Circlessä ja Kuusumun Profeetassa aikoinaan soittanut kitaristi tarjoaa levy-yhtiönsä ja klubinsa kautta laadukasta, marginaalista ja eklektistä musiikkia ja saa parhaat tuntemuksensa siitä, kun voi tarjota hienoja musiikillisia kokemuksia muillekin.

09.04.2018

Törmään porilaiseen Jyrki Laihoon Helsingin Kampissa haastattelupaikan ulkopuolella. Hän vaikuttaa hämmentyneeltä ja eksyneeltä ison kahvimukinsa kanssa, mutta rentoutuu tajuttuaan olevansa ajoissa ja oikeassa paikassa.

Aluksi introvertiltä vaikuttava Laiho paljastuu haastattelun kuluessa maanläheiseksi musadiggariksi, joka laittaa musiikin kaiken edelle. Hänen suurimman intohimonsa ilmenemismuoto muuttui pikkuhiljaa soitosta, musiikin tekemisestä ja varsinkin keikkailusta musiikin julkaisutoimintaan ja liveklubin pyörittämiseen.

Karkia Mistika -levy-yhtiö aloitti toimintansa puolivahingossa vuonna 2002 Laihon vielä soittaessa Circlessä ja Kuusumun Profeetassa.

”Olin pitkään haaveillut, että jotain voisi julkaista. Ei siinä tullut ajateltua, että jatkaisin tätä vielä viidentoista vuoden kuluttuakin. Ajatus oli, että olisi makeaa perustaa oma labeli, kun olen ihaillut ja keräillyt niin paljon musiikkia, soittanut ja päässyt tekemään levyjä”, Laiho sanoo.

Karkia Mistikan ensimmäinen julkaisu oli porilaisen Baby Sweetcornin seiskatuumainen ­single Small Hour Drama (2002). Levyllä soittavat Laihon itsensä lisäksi hänen veljensä Jere ja biisinikkari Mikko Grönlund. Musiikki on melankolista, jopa Loven kaltaista poppia.

”Single äänitettiin kotonani piharakennuksessa, kerrostalon pihassa olevassa vanhassa talonmiehen kämpässä, jossa pystyi metelöimään”, Laiho sanoo.

Tästä on tultu pitkälle, ja Karkia Mistika on olemassaolonsa aikana kasvanut merkittäväksi tekijäksi Suomen ja miksei maailmankin vaihtoehtomusiikin kentällä. Levy-yhtiöllä ei ole varsinaista linjaa, vaan se noudattaa ainoan työntekijänsä mieltymyksiä.

”Tämä homma on tavallaan vapautta ­liikkua eri genreissä ja taidealueilla. En ole rajoittunut julkaisemaan pelkästään jazzia ja free jazzia, vaikka sen määrä onkin dominoiva tällä hetkellä.”

Yhteen boksiin jämähtäminen ei vaivaa myöskään Laihon Porissa pyörittämää, juuri seitsemän vuotta täyttänyttä Validi Karkia -klubia.

”Jos tätä toimintaa nyt jotenkin täytyy kuvailla, niin sekä Karkia Mistika että Validi Karkia ovat laadukkaan, marginaalisen ja eklektisen musiikin kanavia”, Laiho summaa.

Koska asumme Suomessa ja markkinat ovat rajalliset varsinkin kokeellisemmalle musiikille, ei Jyrki Laiho suuresta työpanoksestaan huolimatta pääse leiville levy-yhtönsä ja klubinsa pyörittämisestä.

Päinvastoin: monesti tulee takkiin.

Vaikka Validi Karkia -klubeille on pääsymaksut ja toiminta saa pientä tukea musiikin edistämissäätiöltä sekä vuosittain pienen summan rahaa Porin kaupungilta, se ei riitä.

”Periaatteessa joudun koko ajan laittamaan omasta pussistani rahaa toimintaan pitääkseni sen tietyn tasoisena. Joudun esimerkiksi maksamaan artistien palkkoja ja matkakuluja”, Laiho sanoo.

Rahoittaakseen toimintaa ja tullakseen toimeen Laiho tekee erinäisiä hanttihommia. Välillä hän joutuu uhraamaan itseään enemmän kuin tahtoisi, mutta korvaukseksi kaikesta työstä on ainakin vielä toistaiseksi riittänyt se, että Laiho saa tehdä mitä itse haluaa.

”Toivottomuuden tunteita tulee jatkuvalla syötöllä, että miten sitä jaksaa ja viitsii. Mutta mikä potkii on se, että jatkuvasti löytyy ihan mieletöntä matskua mitä julkaista. Nykyään vielä enemmän. Ihan hillittömän siistejä mahdollisuuksia julkaista ihan mielettömien, mahtavien artistien loistavia äänityksiä.”

Karkia Mistika ja Validi Karkia ovat viime vuosina kulkeneet yhä enemmän käsi kädessä, täydentäen toinen toistaan. Moni klubilla esiintynyt yhtye on levyttänyt tai levyttää lähitulevaisuudessa Karkia Mistikalle.

Näin on käynyt esimerkiksi Faarao Pirttikankaalle. Hän on soittanut Validi Karkia -klubilla kymmenen kertaa ja julkaissut eri projektiensa äänitteitä Karkia Mistikalla kuusi kertaa.

Toinen hyvä esimerkki on Läjä Äijälä. Karkia Mistika oli jo julkaissut The Leo Bugarilovesin Feelings-albumin (2011) ennen kuin Äijälä ensimmäistä kertaa esiintyi Validi Karkia -klubilla, mutta sittemmin hän on käynyt hämmentämässä Porin kulttuurielämää seitsemän kertaa neljän eri projektinsa kanssa. Äijälän eri projektien julkaisujakin on kertynyt Karkia Mistikan katalogiin jo kunnioitettavat seitsemän kappaletta.

Musiikilliselta historialtaan Jyrki Laiho on lähes yhtä monipuolinen kuin pyörittämänsä klubi ja levy-yhtiö. Hän aloitti soittohommat klassisella kitaralla, mutta ajautui nuoruuden jazz-innostuksensa myötä sähkökitaran pariin. Jazz-muusikoksi Laiho ei tosin ikinä ole kehdannut itseään kutsua.

Jos tuntemattomampia bändejä ei lasketa, Laiho aloitti muusikonuransa liittymällä Ektroverdeen, jonka muita jäseniä olivat muun muassa Jussi Lehtisalo ja Mika Rättö. Sitä kautta hän päätyi Circleen, jossa soitti omien sanojensa mukaan ”sen hyvän aikakauden” eli vuodet 1998–2002.

”Sinä aikana tehtiin viisi albumia, joista yksi on Alotus (2002). Se äänitettiin Faustin Hans-Joachim Irmlerin johdolla hänen studiollaan Saksassa. Tehtiin myös yksi livelevy, joitain pikkulevyjä ja kokoelmabiisejä”, Laiho sanoo.

Circlessä soittaessaan Laiho liittyi niin ikään porilaismuusikoista koostuvaan, Mika Rätön johtamaan Kuusumun Profeettaan, jossa hän oli mukana vuoteen 2005 asti. Laiho on soittanut myös Can-­legenda Damo Suzukin improvisaatiopohjaisessa taustabändissä kahdella Suomen-keikalla vuonna 2002 ja tehnyt improlevyn Verden ja Otto Donnerin kanssa.

Tähän päälle tulevat vielä Pharaoh ­Overlordin livelevy ja bändit Baby Sweetcorn, Hotguitars ja Stalwart.

Aktiivisen soittouransa Jyrki Laiho jätti vähitellen. Suurin muutos oli Circlessä lopettaminen, jonka syyksi Laiho sanoo, ettei hänellä ollut keikkaelämään vaadittavaa sosiaalisuutta. Autossa istumiseen tympääntyi, ja usein Laihosta tuntui, että hän oli jo nähnyt kiertue-elämän eri puolet.

”Olen myös aina ollut jännittäjätyyppi, joten lavalla oleminen ei koskaan ollut luontevaa, vaikka se parhaimmillaan olikin tosi nautinnollista. Jossain vaiheessa tuli sitten tehtyä niitä valintoja, että jään pois keikoilta.”

Karkia Mistikan tulevista julkaisuista Jyrki Laiho nostaa esiin livelevyn Captain Beefheartin vanhalta kitaristilta Gary Lucasilta. Levy äänitettiin Porissa Validi Karkian Kahdessadas kerta -juhlaklubilla.

Tulossa on myös ensimmäinen vinyylipainos Leo Bugarilovesin alun perin cd:nä julkaistusta Help!-levystä (2004).

Klubikevätkin näyttää lupaavalta.

Karkia Mistika Jyrki Laihon esittelemänä:

Oma suosikki
New Garden Orchestra: Le Depart (2012)
”Ensimmäinen jazz-levy, jonka julkaisin Pentti Dassumin Nekorekordsin kanssa. Levy oli käännekohta Karkia Mistikan suunnassa. Aikasemmin ajattelin, että kukaan ei halua, että tällainen lafka julkaisee tällaista musiikkia, mutta tässä sitä ollaan. Levy sai viiden tähden arviot Rumbassa, Soundissa ja Desibeli.netissä.”

Huomiossa paistatellut
Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset: Papyloonin Barbecue (2016)
”Tähän kategoriaan voisi nostaa myös Faaraon ja Talmud Beachin viimevuotisen yhteislevyn. Faaraon jutuista uskaltaa yleensä ottaa vähän isompiakin painoksia. Ne saavat aika maksimaalisesti soittoa siinä marginaalisessa kentässä, jossa operoivat. Paljon on tullut myös hyviä arvioita ja sijoituksia lehtien loppuvuoden best of -listoilla.”

Ohi nukuttu
David Ornette Cherry: Ensemble For Improvisors (2015)
”Periaatteessa kaikki levyt ansaitsisivat enemmän huomiota! Tällä levyllä kuullaan legendaarisen jazz-miehen Don Cherryn pojan levytetyt sessiot. Levy tuli alun perin vuonna 1999, ja vuonna 2015 tuli mahdollisuus julkaista se vinyylillä. Erikoishuomion arvoista tässä on se, että rummuissa on Billy Higgins, 50-luvulta asti soittanut merkkimies. Oletin, että tälle levylle olisi ollut enemmän kiinnostusta ulkomailla, mutta olen myynyt sitä lähinnä Suomeen.”

Lisää luettavaa