R&A-arvioita: Italodiskon 30-vuotinen sota ja lämminhenkinen paperimassapää

Arviot Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla esitettävistä dokumenteista Dons of Disco ja Being Frank: The Chris Sievey Story.

Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali järjestetään Helsingissä 19.–29. syyskuuta. Ohjelmistossa on jälleen paljon musiikkiaiheisia elokuvia, joita yritämme parhaamme mukaan käydä läpi. Ohessa arviot dokumenteista Dons of Disco ja Being Frank: The Chris Sievey Story.

Dons of Disco

Jonathan Sutakin ohjaama Dons of Disco koukuttaa kiusallisuudellaan. Dokumentti keskiössä on Den Harrow, italodiskon komea, tyylikäs ja karismaattinen tähti, joka villitsi hysteerisiä yleisöjä hiteillään. Tai siis hetkinen, oikeastaan Den Harrow ei ollut kukaan, nimi oli vain väännös italian kielen sanasta denaro, raha. Den Harrow oli projekti, jonka taustalla oli tuottajakaksikko Miki Chieregato ja Roberto Turatti. Kappaleet lauloi studiossa amerikkalainen Tom Hooker ja kasvot sille antoi yökerhosta bongattu mimmimagneetti Stefano Zandri. Dokumentin ”pihvi” ei kuitenkaan ole tämän, ainakin italodiskofanien tiedossa olleen huulisynkka-keissin paljastus. Hooker ja Zandri ovat kantaneet kaunaa toisiaan kohtaan 30 vuotta, ja kun vyyhti alkaa purkautua, nähdään mitä uskomattomampia ja myötähävettävämpiä käänteitä salaliittoteorioista toisen parodiointiin. Ulkopuolisille mitättömältä tuntuvasta aiheesta nahistelu on kiusallista – ja siksi popkornit maistuvat niin ihanalta.
Katso näytösajat festivaalin kotisivuilta.

Being Frank: The Chris Sievey Story

Chris Sievey vaikutti lannistumattomalta ITE-taiteilijalta, jota arkielämän lainalaisuudet eivät koskeneet. Hän oli muusikko, koomikko, kuvataiteilija, keksijä ja mitä minäkin päivänä hänen maaniselta vaikuttavaan mieleensä juolahti. Aina kun valtavirtasuosio tarjosi kättään, peliin puuttui huono tuuri, oma suunnitelmallisuuden puute tai molemmat. Hän jäi luomansa paperimassapäisen Frank Sidebottom -hahmon vangiksi. Sen kulttisuosio mahdollisti Sieveyn muun puuhastelun, toisaalta se söi häneltä kaiken. Lähipiirin haastattelut luovat kuvaa lapsenomaisella mielikuvituksella varustetusta eksentrikosta, jota elämänhallinnalliset ongelmat ja alkoholismi alkoivat riivata. Dokumentin ohjannut Steve Sullivan on sukeltanut pohjattomaan lähdemateriaaliin: Sievey jätti jälkeensä tolkuttoman määrän kasetteja, vhs-nauhoja, zinejä, muistivihkoja, taideteoksia, paperimassaa, pahvia, töherryksiä, sälää… Lopputuloksena on rakkaudella tehty dokumentti, joka on pakahduttavan lämminhenkinen, koskettava ja surullinen.
Katso näytösajat festivaalin kotisivuilta.