”Mun musa on rehellistä ja korutonta” – Haastattelussa Roope Yliaho

Yliaho julkaisi hiljattain debyyttisinglensä Lauluja mitättömyyksistä.

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Costi, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on Roope Yliaho, joka on tuoreen Havoc-levymerkin kiinnitys. Laulaja kertoo omasta taustastaan, jossa näkyy intohimo musiikin pariin. Lisäksi hän kertoo mitkä asiat kokee itselleen tärkeimmiksi artistina. Yliaho julkaisi hiljattain debyyttisinglensä Lauluja mitättömyyksistä.

Mikä soi napeissa just nyt?
”Ylva Harun eka pitkäsoitto ollut erittäin kovassa kuuntelussa vuoden verran. Kuuntelen levyn valehtelematta pari kertaa päivässä läpi. En osaa nimetä sitä yhtä favoritebiisiä, mutta Yksinkertaista -niminen kipale nousee ekana mieleen.”

”Ylva Harun sanoituksissa on jotain maagista, ja niihin ei tunnu kyllästyvän, vaan aina löytyy joku uusi kulma miten kappaleita / kappaletta voi lähestyä. Oman sen hetkisen fiiliksen mukaan tarinat vaihtelevat Ylvan biiseissä.”

”Uusin löytö on Sleep Token ja erityisesti The Offering -niminen biisi. Jumankauta on kovaa kamaa ja kunnon vanhanliiton korvamato kyseessä! Raskaat soundit, yksinkertaiset sovitukset bändillä, mutta mutkikkaat ja kauniit laulumelodiat luo kylmiä väreitä joka kuuntelukerralla. Ja tietysti Viitasen Piia ja Antti Autio, pelkkää kunniaa heille heidän tekemänsä taiteen johdosta. Uskomatonta musaa tekevät hekin.”

Mist sä tuut?
”Mä oon Roope Yliaho, Mansen poikia. Epilässä viettänyt suurimman osan elämästäni, siksi varmaan jalkaankin on tatuoitu kissan kokoisilla kirjaimilla kyseinen kaupunginosa. Tehnyt musiikkia koko ikäni, pienestä saakka. Omia biisejä rupesin tekee joskus vuonna 2016, sitä ennen vaan covereita soittanut.”

”Nykyään täysi palo tehdä omaa musiikkia ja ihan hyvin siinä onnistunutkin, kerta Havoc sainasi meikän. Oon päätynyt tähän pisteeseen sattumien kautta, niin kuin yleensä nämä jutut tapahtuu. Teet jotain, mikä poikii jotain, mikä poikii taas jotain. Yhtäkkiä huomaa, että on saavuttamassa jotain mistä pienestä asti on salaa haaveillut.”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Kun sain levydiilin. Tai oikeastaan, sillon tajusin että se voisi ollakin mahdollista. Salaa oon haaveillut, että tätä pystyisi tekee isomminkin joskus ja nyt lähdetään tosissaan tekemään töitä sen eteen, että näin kävisi. Tuun muusikkosuvusta ja faija on kitaristi/laulaja. Tietäjät tietää. Niin, ei se omena ihan hirveen kauas pudonnut puusta.”

”Pitkään yritin mennä karkuun sitä, että tekisin tätä tosissani, kun on saanut niin läheltä katsoa millaista muusikon arki, duunimäärä ja paineet ovat. Hitto, niin sitä vaan itsensä löytää samasta pisteestä kuin isänsä.”

Musiikillinen esikuvasi?
”Ehkä meikään eniten musiikillisesti vaikuttanut tekijä on HC-punk bändi Abduktio. Bändin musiikki vaikutti jollain niin maata tärisyttävällä tavalla nuoreen masentuneeseen poikaan, että jäljet ovat lähtemättömät. Kaikki ne riffit, musiikillisista säännöistä poikkeaminen ja erityisesti rankat suorapuheiset tekstit olivat jotain, mikä saa vieläkin tällasen ison miehen kyynelehtimään.”

”Bändin vaikutus kuuluu mun omassa musiikissa teksteissä eniten, mun tekstit on hyvin rehellisiä ja niissä lauletaan suoraan asioista. Myöskin siinä on kiittäminen Abduktiota, ettei mulla mene aina ihan perusrakenteella biisit. Miksi kaiken pitäis mennä aina samaan muottiin ja samalla lailla?”

Supervoimasi?
”Tässä ekassa julkasussa ei vielä revitellä niin paljoa äänelläni, mutta voisin supervoimaksi esittää ton raspin äänessäni. Se on tehokeino millä ei mässäillä, mutta kun sitä käytetään oikeissa kohdissa tehostuskeinona, niin se on ainakin omasta mielestä melko toimiva.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Rakastuisin varmasti tekstien rehellisyyteen. Haluan uskoa, että moni on alkanut kyllästymään siihen ettei suomeksi lauletussa musiikissa valtavirrassa oikein lauleta mistään merkitykseltään syvemmistä aiheista.”

”Haluaisinkin tehdä siihen muutosta ja tuoda vähän uutta kulmaa ja ajattelumallia, sekä saada ihmisiä miettimään syvemmin asioita. Laput silmillä ja omassa kuplassa on ihan jees olla, mutta palkitseeko se pitkällä juoksulla?”

Roope Yliaho?
”Mun musiikki on ihmisille joilla ei aina ole ollut helpointa, jotka on kärsinyt ja jotka kaiken paskan jälkeen jaksaa elätellä toivoa paremmasta ja olla positiivisia. Ja niitä on paljon. Kaikilla on omat hankaluutensa, itse vaan olen löytänyt tavan purkaa olojani näihin lauluihin. Mun musiikissa on aina tekstien raakuuden sisällä toivo paremmasta, välillä se pitää vaan kuuntelijana itse hiffata.”

”Mun musa on rehellistä ja korutonta, ainakin ekat julkasut. Yksinkertainen on kaunista ja turhat kikkailut on jätetty pois – mennään tekstit ja laulut edellä.”

”Mä kirjotan kappaleita omasta elämästäni, sieltä ne lähtee aina liikkeelle. En osaa kirjoittaa jotain, mitä itse en ole nähnyt tai kokenut. Mun mielestä mielikuvitustekstit ei kanna pitkälle ja niistä ennen pitkää kuulee että tämä ei ole totta, jolloin pahimmassa tapauksessa se voi etäännyttää kuulijan kokonaan pois musiikin parista.”

”Oon aika kivisen polun käynyt elämässäni läpi ja jaksanut aina nauraa, että näistä tapahtumista saa ainakin tekstejä tehtyä! Mulle tärkeintä artistina on ylläri ylläri, lyriikat ja kauniit laulumelodiat. Jos ne toimii pelkällä kitara ja mies -tyylillä, toimii ne bändilläkin.”

Havoc?
”Mun hyvä ystävä oli Havocin Markus Rauramon kanssa samoilla juhannusjuhlilla. Frendi kuuli, että Rauramo on musamiehiä ja päätti soittaa mun yhden demon hänelle. Rauramo innostui aika kovaa kerta tässä pisteessä ollaan nyt. Sattumien kautta taas kerran, kiitos vaan Markkasen Paavolle kun soitit pienessä hönössä mun biisin Rauramolle!”

”Mun odotukset on se, että mä saan keskittyä enemmän siihen itteensä, eli musiikin tekemiseen, Havoc hoitaa kaiken muun missä tartten apua. Tottakai jos mun musaa jengi kuuntelee, niin sitä toivon eniten.”