Perjantaina 5. kesäkuuta julkaistaan uusi Rumba, ja lehti on syönyt tällä kertaa tällaista:
• Festarikausi alkaa, ja vuoden hittiartistit valmistautuvat armottomaan keikkaputkeen. Tänä kesänä esimerkiksi STIG, VILLEGALLE ja MIKKO VON HERTZEN viettävät paljon aikaa tien päällä, ja kaikilla kolmella on kokemusta festivaaliruljanssista edellisiltäkin vuosilta. Kysyimme herroilta, miltä se Suomen suvi tuntuu artistin näkökulmasta, kun yhtenä lauantaina saattaa olla kolmekin keikkaa kaiken maailman tapahtumissa. Onko se sellainen pitkästä työstä saatu palkinto kuten kerrotaan, vai alkavatko pienet kotikyläfestarit jossain välissä tympiä?
• Anaconda-videollaan ahteria pyörittävä NICKI MINAJ on artisti, joka 2010-luvusta muistetaan tulevina vuosikymmeninä. Nickin myötä voidaan katsoa hiphopin sukupuoliroolien muuttuneen: naiset käyttäytyvät videoilla hyökkäävän seksuaalisesti, ja toisaalta Draken ja Paperi T:n kaltaiset räppärit pehmentävät rapin kovaa miesimagoa. Toimittajat Anton Vanha-Majamaa ja Anna Brotkin keskustelevat aiheesta.
• PHARRELL WILLIAMS on toinen 2010-luvun (tai oikeastaan koko 2000-luvun alun) merkittävä artisti, jonka kädenjälki kuuluu sekä miehen omalla tuotannolla että parilla tusinalla muiden artistien hittejä. Vaan millainen mies tämä hattupää oikein on? Teemu Fiilin, Santtu Reinikainen ja Heini Strand kirjoittivat kukin oman näkökantansa siitä, mitä pikkupojankasvoinen 42-vuotias tuottajanero on saanut aikaiseksi.
• Nyttemmin Rumban jättäneellä Teemu Fiilinillä oli yksi haave, kun hän aloitti Rumban päätoimittajuuden: syystä tai toisesta suomalaisessa rocklehdistössä ei ole vielä näkynyt kunnon isoa juttua NEW ORDERISTA. Viime teokseen Fiilin paikkasi puutteen ja tilasi kattavan jutun Manchesterin pop-jättiläisestä. Artikkelin teki mies, jonka toivotamme ilolla tervetulleeksi takaisin Rumban tekijäjoukkoon: Samuli Knuuti. Hyvä!
• Kysymys & vastaus -palstalla pääsee ääneen YONA, joka kertoo melankoliasta, luonnosta ja positiivisesta isänmaallisuudesta. Ja siitä, kuinka hän välillä huutaa tuottajalle.
• Psychobilly-henkinen THE SHRIEKS käsitellään Nousussa-palstalla. Little Richard on paras, yhtye toteaa, eikä välttämättä ole ollenkaan väärässä.
• Kalevalametallin suuri nimi AMORPHIS esittää tämän kesän festarikeikoillaan Tales from the Thousand Lakes -klassikkoaan. Juha Wakonen kertoo pop-esseessä, miksi tämä vuonna 1994 julkaistu albumi on edelleen ylväin lajissaan.
• SMC LÄHIÖROTAT on nimensä mukaisesti lauma lähiöiden kasvatteja. Juno-räppärin piti alun perin viedä toimittaja tutustumaan kotikontuihinsa Helsingin Pihlajamäkeen, mutta ”progressiivisella ajantajulla” varustettu muusikko katosi ratkaisevalla hetkellä ja jäi Erä-Koiran tehtäväksi esitellä paikkoja.
• Mistä vaikutteista syntyy parasta suomalaista surinarockia? TEKSTI-TV 666:N TERO HUOTARI avasi Rumballe levyhyllynsä saloja ja nimesi viisi suosikkialbumiaan. Tai oikeastaan seitsemän.
• Mitä tapahtuu perinteisille äänitysstudioille musiikkialan murroksen myllerryksessä? Ammattilainen vastaa -palstalla FINNVOXIN, E-STUDION ja SUOMENLINNAN STUDION edustajat kertovat, ovatko kotistudiot viemässä ammattipajoja konkurssiin.
• IISA työsti keväällä uutta soololevyään, ja Rumban agentti pääsi vierailemaan äänityssessioissa. Studiossa-palstalla siis haistellaan, mihin tyyliin Iisa tuottajamiehensä Mikko Pykärin kera taltioi kappaleita nauhalle.
• Viikko kuvina -palstalla vilkaistaan puolestaan JAAKKO EINO KALEVIN kaurismäkeläiseen arkeen. Levyarvioissa paneudutaan Jaakon albumin lisäksi SANNIN, ANSSI KELAN, PARIISIN KEVÄÄN ja BLURIN tuotoksiin.
• Sitten on JUKKA NOUSIAINEN Täydennä lause -palstalla, Miettisen kolumnia, Laakson kolumnia, Nisseä, pienempiä indie- ja punklevyjen arvioita ja mitä vielä. Tämän paketin myötä etenemme kesän riemuihin. Aurinkoista suvea kaikille lukijoille!
