Gettomasa julkaisi 4. päivä marraskuuta albumin nimeltä Vastustamaton. PME:n kautta ilmestynyt levy sisältää yksitoista kappaletta, sen vastaavana tuottajana toimii Ruuben, ja sen kaksi vierailevaa artistia ovat Van Hegen ja Lauri Haav. Ruubenin lisäksi tuotantopuolella ovat vaikuttaneet MD$, Aleksi Asiala, GoodJobLarry, Xrphan, Lyttä, Skywalk ja Fractious Frank.
”Vastustamaton jää historiaan loistavana levynä, jolla artisti muistaa juurensa, ei unohda lähimpiään, eikä myöskään sisintään”, Rumban Tuomas Aflecht kirjoitti levyarviossaan.
Rumban haastattelussa Gettomasa kertoo omista lähtökohdistaan levyn tekemiselle. Paljastuu, että useissa kappaleissa artisti pyrki tuomaan uutta näkökulmaa sellaisiin pinnalla oleviin aiheisiin, joita nyky-hiphopissa käsitellään. Gettomasa puhuu myös musiikkialan uuvuttavista puolista sekä onnellisuuden tavoittelusta, jonka suhteen matka on vielä kesken.
“Albumilla käsittelen oikean elämän asioita. Myös rumia ja rujoja.”
Näin Gettomasa, oikealta nimeltään Aleksi Lehikoinen, kuvailee Vastustamatonta kokonaisuutena. Levyn kappaleet kertovat kyllä siitäkin mitä musiikkialalla menestyminen parhaimmillaan voi olla, mutta useissa biiseissä kuvaan astuvat myös varjoisammat puolet, kuten erilaiset riippuvuudet ja välirikot ihmissuhteissa.
“Lähivuosina varsinkin rap-kulttuurin valtavirtaistuneella puolella on ollut taipumus näyttää ne kiiltävät puolet asioista”, Lehikoinen pohtii. “Paljon on tullut kappaleita multa ja muiltakin tekijöiltä, joissa menee hyvin, on hienot vermeet, pidetään hauskaa ja on kivaa.”
Tällaisia mielikuvia Lehikoinen on pyrkinyt uudella levyllään tasapainottamaan.
“Halusin viestiä jotain oikeaa. Kaikilla meillä on sen ylellisyyden vastapainona toinenkin puoli, joka ei ole yhtä loistokas.”
Tarkastellessaan uraansa musiikin parissa Lehikoinen sanoo jääneensä kaipaamaan alalla olevien ihmisten neuvoja ja kannustusta sopivien taukojen pitämiseen ja riittävään palautumiseen.
“Se olisi voinut olla hyödyllistä, sillä jossain vaiheessa väsähdin vedettyäni monta vuotta putkeen pysähtymättä, ravilaput silmillä. Ehkä ihmiset ympärillä eivät täysin ymmärrä kuinka paljon energiaa tähän kaikkeen menee – keikkamyyjät ja levy-yhtiöt, ne tahot jotka eivät itse ole vetämässä niitä keikkoja.”
Vuosien aikana Lehikoista on ennen kaikkea kannustettu “takomaan kun rauta on kuumaa”, mutta kun sitä rautaa tahallaan pidetään kuumana, syntyy myös jatkuva velvoite takoa.
“Ei ole tullut sellaista luonnollista hetkeä että joku olisi sanonut että hei, sun täytyy rauhoittua.”
Uupumisensa jälkeen Lehikoinen joutui totuttelemaan uudenlaiseen työrytmiin, sillä hän ei enää voinut tehdä musiikkia ja keikkoja samalla volyymilla kuin ennen.
“Jostain piti ottaa pois. Toisaalta tiedostan että kaikki kokevat asiat eri tavalla, eikä kukaan voi täysin kokea sitä kaikkea sun puolesta. Siinä mielessä se on ollut välttämätöntäkin oppia itse.”
Pitkät tauot eivät myöskään ole kaikille mahdollisia ilman että pahimmillaan nimi unohtuu ja tulot putoavat nolliin. Lehikoinen myös nostaa yhdeksi musiikkialan välttämättömimmäksi seikaksi tasaisen julkaisutahdin.
“Se mahdollistaa sen, että pääset kiipeämään huipulle. Kun sä olet päässyt tiettyyn paikkaan asti, voi olla hankala päättää, että nyt mä vain otan tämän riskin ja ajan itselleni, rauhoitun ja olen kokonaan huolehtimatta tulevaisuudesta. Me muusikot olemme yrittäjiä, ei meillä ole mitään liittoa joka maksaisi meille rahaa, eikä meillä ole taattua vuosituloa. Me joudumme itse luomaan sen tulon itsellemme ja sen takia siitä on luonnollisesti koko ajan vähän huolissaan kuten minkä tahansa muunkin alan yrittäjä.”
Tuukka Koski
Nykyään Lehikoinen kokee kuitenkin osaavansa entistä paremmin tunnistaa ne hetket kun lepo on välttämätöntä. Vastustamaton-levyllä ei kuitenkaan löydetä mitään ultimaattista onnellista loppua, sillä matka ei vielä ole siinä pisteessä. Albumin toiseksi viimeisessä kappaleessa nimeltä Rantatontti aihepiiriä kyllä sivutaan, mutta enemmänkin kuvitteellisena ja ristiriitaisena pohdintana kuin automaattisesti täyttymystä tarjoavana päätepisteenä.
“Kuten Rantatontti-kappaleen lopussakin sanon, en mä tiedä toisiko se oma rantatonttikaan mitään onnea. Se on vain mun oman mielikuvitukseni tuotetta, että sitten kun pääsen johonkin tiettyyn pisteeseen, pystyn olemaan onnellinen ja rauhallinen.”
Kappaleen viimeiset säkeet menevät näin: “Ja mä tiiän kyl et se on vaan ego / Ja se voi olla et vaik kuinka paljon saisin / Nii se ei helpota menoo / Mut jos mä pääsen sinne asti nii voin kertoo sen eron / Kuullaan sit”.
“Siinä on siis myös tiedostaminen sen asian takana, että tämäkään ei välttämättä tule tuomaan mulle sitä turvaa mitä etsin. Olen kappaleessa kahden todellisuuden reunalla, ikään kuin asioiden välissä.”
Siksi Lehikoinen on pyrkinyt löytämään turvan ennemmin nykyhetkestä kuin tulevista olosuhteista, jotka ovat aina pelkkiä potentiaalisia lopputulemia.
“Sä et ikinä tule olemaan turvassa tulevaisuudessa. Ainut paikka missä sä pystyt olemaan turvassa on nyt tällä hetkellä. Tietysti sen välillä itsekin unohtaa kun kova hössötys menee päälle, mutta tämä albumi tutkii sitä ajatusta, miten emme halua tiedostaa asioita, vaan yritämme mennä johonkin pakopaikkaan piiloon ja turvaan. Levy kuvaa tiettyä ajanjaksoa, jonka aikana koetaan realisaatio siitä, mitkä asiat ovat mitäkin, mitä ne tekevät ihmiselle ja miksi niitä asioita tehdään.”
Ennen Rantatontti-biisiä levylle on sijoittunut yli kuusiminuuttinen Se ois ollu siin -kappale, joka on tarina päihdeongelmien värittämistä ihmiskohtaloista.
“Ajattelin sen olevan tähdellinen biisi tehdä siinä mielessä, että se on tärkeä puheenvuoro monien ihmisten puolesta, jotka ovat eläneet vastaavanlaista elämää tai vastaavanlaisia kohtaloita. Ne äänet eivät yleensä pääse kuuluviin, tai vaikka ne äänet saisivatkin jonkun alustan itselleen, en tiedä osaisivatko ne selittää itseään ja omaa tarinaansa ja sitä minkä takia asiat ovat kuten ne ovat.”
Kuten albumilla laajemminkin, kyseisessä kappaleessa Lehikoinen pyrkii näyttämään kappaleessa esitellystä todellisuudesta vieraantuneille ihmisille miksi jotkut kohtalot näyttävät siltä miltä näyttävät.
“Asiat eivät aina ole niin yksioikoisia kuin päältäpäin katsottuna vaikuttaa.”
Tuotannon suhteen Lehikoinen on silminnähden intohimoinen: hän kertoo toimivansa omana vastaavana tuottajanaan, ja olevansa erittäin “hands-on”-tyyppinen artisti.
“Suurin osa biiteistä on sellaisia, että olen heti alusta lähtien ollut tekemässä niitä yhdessä tuottajien kanssa sekä rakentanut niitä siihen suuntaan mihin olen halunnut niiden menevän. Olen ollut itse valitsemassa sinne soundeja, soittamassa komppeja ja melodioita ja tekemässä kaikkea tätä, sekä myöskin alusta loppuun mukana miksaamassa jokaista biisiä. Pari levyltä löytyvää biittiä lähetettiin mulle suht valmiina, mutta niihinkin olen lisännyt omia elementtejäni. Jokaisesta kappaleesta löytyy siis vahvasti omaa kädenjälkeäni melodisesti, rytmillisesti ja miksauksellisesti. Se on aina ollut mun toimintatapani.”
Kunnioittaakseen hiphopin perinteitä Lehikoinen on tuonut albumilleen elementtejä, joiden kautta hän nostaa hattua vanhalle suomiräpille ja arvostamilleen vanhemman suomiräpin tekijöille. Rantatontti-kappaleessa esimerkiksi kuullaan sample, jossa Thono Slono räppää SMC Lähiörottien Northside nagetti -biisistä (2009) löytyvät kuuluisat riiminsä: “Mä koitan kuskaa itteni ja perheen turvaan / Ennen ku elämä lyö vitun kovaa turpaa / Ja niin se menee, se on aina menny niin / Ja niin se tulee aina menemään, bitch!”.
“Thono Slono on yksi mun monista suomiräpin idoleista ja vanhemman kaartin tekijöistä, joita kunnioitan. Biisi josta sample on napattu on tietysti ikäisilleni ihmisille sellainen kappale, jonka voi kategorisoida yhdenlaiseksi sukupolvikokemukseksi. Kaikki muistavat sen, ja myöskin nuo sanoitukset ovat monen ihmisen mielessä ikonisina riveinä. Intertekstuaalisuus ja voksusamplejen lainaaminen on aina ollut ominaista hiphopille, kuten myös esimerkiksi skrätsit. Siksi halusin vanhan koulun räpin edustajana tuoda sitäkin maustetta levylle messiin.”