Säihkyvän ulkokuoren ja naarmuisen sisäpinnan ristiriita – arviossa dokumentti Tina Turnerin urasta ja elämästä

”Dokumentti osoittaa myös syvemmällä psykologisella tasolla sen, miten helppoa henkinen kipu ja yksityiselämän painajaiset on piilottaa ihmisten katseilta, tässä tapauksessa glitterintäyteisen lavashow’n ja kimmeltävien mekkojen taakse”, Vilja Vainio kirjoittaa.


Tina (2021)
ohj. Dan Lindsay ja T. J. Martin

Vuonna 2000 tehdyssä haastattelussa Tina Turnerin poika Craig Turner kuvasi äitiään seuraavin sanoin: ”Jokainen oli onnellinen äitini ympärillä ja hän oli aina surullinen.” Ja juuri tämä repivä ristiriita artistin alku-uran säihkyvän ulkokuoren ja naarmuisen sisäpinnan välillä onkin yksi laulajan elämästä kertovan dokumenttielokuvan merkittävimmistä teemoista.

Samaan aikaan, kun lahjakas ja karismaattinen Turner esiintyy ilta toisensa jälkeen yleisömerille, kulissien takana hänen elämäänsä varjostaa parisuhdeväkivalta, josta hän ajan ilmapiirin vaatimuksesta vaikenee pitkään – mutta ei kokonaan.

Asian salaamisessa ei kuitenkaan ole kyse vain Turnerin henkilökohtaisesta tarinasta, vaan dokumentti osoittaa myös syvemmällä psykologisella tasolla sen, miten helppoa henkinen kipu ja yksityiselämän painajaiset on piilottaa ihmisten katseilta, tässä tapauksessa glitterintäyteisen lavashow’n ja kimmeltävien mekkojen taakse. Kukaan ulkopuolinen kun ei voi lopulta tietää, mitä kukin on elämässään parhaillaan käymässä läpi.

Tämä seikka tuodaan dokumentissa esiin myös teknisillä seikoilla esimerkiksi näyttämällä videokuvaa energisistä lavaesiintymisistä samalla, kun ääniraitana kuullaan, mitä tuolloin on todella ollut menossa: kuvaus Turnerin kasvavasta pahasta olosta ja itsemurhayrityksestä.

Visuaalisilta osiltaan dokumentti onkin vaikuttava ja paikoin jopa hypnoottinen myös positiivisia seikkoja kuvatessaan. Päällekkäisten kuvakerrosten käyttö, valossa kylpevät eteeriset videoklipit menneiden vuosikymmenten yhdysvaltalaisista kaupungeista sekä vanhan ja uuden videomateriaalin saumaton sekoittaminen kuljettavat katselijan liukuvasti koko kaksituntisen alusta loppuun.

Päästyään irti peloistaan Tina Turner uskaltautuu lopulta nousemaan miestään vastaan ja lähtee. Vaikka avioerossa Ike Turner viekin käytännössä kaiken omaisuuden, yhtä hän ei saa: naista nimeltä Tina Turner. Kahtiajako kauniiksi kuviteltuun ja toivottomaan todelliseen elämään ei jääkään artistilla lopulliseksi olotilaksi. Raja näiden todellisuuksien välillä murtuu oman nimen ja uran uudelleen haltuun ottamisen sekä rakkauden löytämisen myötä.

Vaikka Tina Turnerin faneille dokumentti ei ehkä tarjoakaan paljon uutta tietoa, on se kaunis ja tasapainoinen retrospektiivi hänen uraansa. Artistin aviomies Erwin Bachin sanoin, se on closure, ympyrän sulkeutuminen. Ja haikeat jäähyväiset.