David Byrne
This Is That
Kimmo Vanhatalo: ”Soitit David Byrnen uusimmalla levyllä American Utopia. Et tosin tällä biisillä. Minkälaista se oli?”
Jaakko Eino Kalevi: ”Teimme lähes kaikista kappaleista version. Vähän kuin remixin, mutta soitimme kaiken uudelleen. Alkuperäistä oli vain laulu. Levyllä oli tosi monta tuottajaa, siinä vaiheessa jotain 16. He ottivat eri artistien tekemistä versioista raitoja ja laittoivat ne pakettiin. Se oli ihan hauska projekti, mutta en koskaan tavannut itse David Byrneä.”
KV: ”Olitko hänen kanssaan missään yhteyksissä?”
JEK: ”En. Olin yhteyksissä levyn yhden päätuottajan Rodaidh McDonaldin kanssa. Hän on kaverini ja pyysi minua mukaan projektiin. Ehkä oli parempi, etten koskaan tavannut Byrneä, koska luulin, että hän oli Tom Tom Clubissa. Olisin ollut, että: ’I love Tom Tom Club!’”
KV: ”Byrne ei olisi ehkä tykännyt!”
JEK: ”Kommunikointi oli sellaista, että kaikki tuli tosi myöhässä. ’Voisiko ylihuomiseksi saada kolme biisiä?’ Se oli kuitenkin hauskaa, koska ei siitä tarvinnut tehdä valmista. Minua pyydettiin ’kuvittelemaan uudelleen’ ne kappaleet. Pakko myöntää, että tykkäsin meidän versioistamme enemmän kuin näistä valmiista kappaleista.”
KV: ”Paljonko lopullinen versio muistutti teidän näkemystänne?”
JEK: ”Ei oikeastaan yhtään. Niissäkin kappaleissa, joissa meidän juttujamme oli käytetty, oli käytetty ihan yksittäisiä soittimia, esimerkiksi vain bassoraitaa tai akustista kitaraa. Meidän kokonaisuudestamme ei ollut tietoakaan. Muutimme myös vähän rakenteita ja se oli kuulemma huono juttu!”
KV: ”Olen kuulevinani uudella Out of Touch -levylläsi Steely Dan -vaikutteita.”
JEK: ”En ole itse asiassa kuunnellut yhtyettä. Se on kyllä mainittu useammassakin yhteydessä. En tiedä, olisinko kymmenen vuotta sitten arvannut tekeväni tällaisen levyn. On hauskaa, että voi sanoa, että musiikkini genre on rock/pop. Se on niin laimeaa!”
KV: ”Oliko AOR-henkisen levyn tekeminen tietoinen päätös?”
JEK: ”Osittain, mutta ei levyllä kaikki ole sellaista. Rumpusoundit vaikuttavat paljon. Jos levyllä olisi elektroniset rummut, se oli jotain ihan muuta.”
Cat Power feat. Lana Del Rey
Woman
JEK: ”Kuulosti miellyttävältä. En ole tainnut kuulla yhtään biisiä tältä levyltä. Ylipäänsä en ole kuunnellut hirveästi Cat Poweria. Oliko se joskus kuuluisa huonoista keikoista?”
KV: ”Taisi olla. Muistaakseni päihteillä oli osuutta asiaan.”
JEK: ”Hauskaa, että siitä voi olla tunnettu. Ehkä huonot keikat sopivat jotenkin paremmin rockimpaan musiikkiin. Tällaiseen herkistelyyn ei välttämättä. Tai ei kai siitä koskaan hirveästi hyötyä ole!”
KV: ”Cat Power levyttää nykyään Dominolle. Itse olet Weird World -labelilla, joka on tämän legendaarisen indielevy-yhtiön alamerkki. Minkälaisia kokemuksia sinulla on ollut yhtiöstä?”
JEK: ”Ihan hyviä, mutta lähinnä kommunikoin heidän kanssaan managerini kautta. Joskus tulee mieleen, että suorasta kontaktistakin voisi olla hyötyä. Eivät he hirveästi kommentoi. Kun levy oli valmis, heillä oli mielipiteitä siitä, mitkä olisivat hyviä sinkkuja. Viimeisimmästä singlestä teimme kaksi videota, ja he ehdottivat, kumpaa käytetään. On ihan mukava kuulla kommentteja. Loppujen lopuksi he kuitenkin vain julkaisevat ja myyvät niitä levyjä.”
KV: ”Oliko Domino sinulle tuttu ennen kuin menit sille?”
JEK: ”Ei kauhean tuttu. Tiesin joitain heidän artistejaan. On vaikea sanoa, voisiko joku levy-yhtiö olla parempi kuin toinen. Vähän aikaa sitten myös publishing-sopimukseni siirtyi Beggarsilta Dominolle. Kävin sitä asianajajan kanssa läpi ja vain nyökyttelin, että ’kyllä, kyllä, kuulostaa hyvältä’. Ei minulla ole kauheasti mitään, mihin verrata sitä, enkä tiedä, mitä pitäisi vaatia. Domino kuitenkin vaikuttaa hyvältä, sellaiselta yhtiöltä, joka tukee artistejaan.”
KV: ”Varmaan tunnettu levy-yhtiö on tuonut lisää huomiota.”
JEK: ”Kyllä. Silloin, kun olin Helmi Levyillä, promoa ei tapahtunut missään ja levyt eivät olleet jakelussa!”
Stam1na feat. Anna Eriksson
Gaian lapsi
JEK: ”Halusin mennä Rakkautta ja anarkiaa -festivaalille katsomaan Erikssonin M-elokuvan, mutta se oli loppuunmyyty. Hän on selkeästi uudelleensyntynyt!”
KV: ”On tosi kiehtovaa, että hän on tehnyt lähes kaiken elokuvaan liittyvän itse.”
JEK: ”Siitä tulee mieleen Molly Nilsson. Nykyään hänellä taitaa olla keikkamyyjä, mutta pitkään hän äänitti ja julkaisi levyt ja teki kaiken muunkin itse. Hän on lähinnä laulaja, mutta mielestäni hän käyttää vain läppärin built-in-mikkiä.”
KV: ”Onko totta, että sinulla on hevimenneisyys?”
JEK: ”Kyllä. Kun aloitin soittamaan kitaraa, tyylini oli progehevi! Pidän tosi paljon tuplabasarista. Olen yrittänyt saada rumpaleita, joiden kanssa soitan, käyttämään tuplabasaria, mutta ei ole onnistunut. Kovin moni ei osaa käyttää sitä.”
KV: ”Se ei ehkä ole ensimmäinen hankinta indiemmän musiikin soittajalle.”
JEK: ”Mutta miksi ei? Se kuulostaisi erilaiselta eri rumpusoundeilla.”
KV: ”Mikä suhteesi heviin on nykyään?”
JEK: ”Ei sitä hirveästi tule kuunneltua. En juuri törmää heviin omassa elämässäni, mutta sitä on kyllä virkistävä välillä kuulla.”
KV: ”Mitkä olivat nuoruutesi hevisuosikkeja?”
JEK: ”Kovin suosikkini oli Dream Theater. Tykkään kyllä siitä yhä, mutta sitä on aika outo kuunnella nykyään. Siinä on mukana niin paljon nostalgiaa. Dream Theater oli tosi nörttimusiikkia. Opettelin sen avulla soittamaan kitaraa. Kuuntelin levyä ja edessä oli tabulatuuri. Se oli vähän kuin sellainen puuhakirja! Muita suosikkejani nuorena olivat Pantera, Iron Maiden ja Metallica – aika perusosastoa paitsi nuo progehevijutut, kuten Fates Warning ja Altura. Myös Gamma Ray, mutta se ei ole niin progea.”
KV: ”Osasitko tiluttaa kitaralla?”
JEK: ”Jotenkin. Oli se agendana! Yritin tehdä sitä bändeissä, joissa soitin, mutta en ollut siinä kauhean hyvä.”
KV: ”Ehkä tilutusta kuullaan tulevaisuudessa Jaakko Eino Kalevin levyillä?”
JEK: ”Pitää verestää muistoja. Uudella levylläni on kyllä enemmän kitaraa kuin aikaisemmin. Soitan sitä myös livenä. Sitä en ole tehnyt pitkään aikaan, ja se on ollut hauskaa. Kitaran soittaminen sitouttaa jotenkin enemmän siihen hetkeen. Myös laulaminen on sen kanssa helpompaa. Man Duon levyllä Sami (eli Long-Sam) tiluttaa vähän. Hän otti sen haltuun! Kyllä se kuulostaa hauskalta.”
KV: ”Tulee mieleen, että tilutus oli vähän aikaa muodissa silloin, kun Daft Punk käytti sitä Discovery-levyllä.”
JEK: ”Eikö The Crashilla ollut sitä myös jossain biisissä?”
KV: ”Aivan! Lauren Caught My Eyessa. Sitten Youtuben alkuaikoina jengi alkoi katsella hassuja kasaritilutusvideoita netistä.”
JEK: ”Siitä tulee mieleen hauska juttu. Kaverini Keski-Suomessa on ladannut Suomen ensimmäisen Youtube-videon. Se on yhdeltä keikalta Laukaasta, Lievestuoreen työväentalolta, jossa esiintyy Turpo-niminen yhtye. Heviä tietysti!”
Unknown Mortal Orchestra
Hunnybee
JEK: ”Tämä kuulostaa hyvältä. Olimme Unknown Mortal Orchestran kanssa kiertueella edellisen levyn aikoihin. Se kiertue oli intensiivinen. Kolmessa kuukaudessa oli 52 keikkaa. Kaikki niistä eivät tosin olleet näiden kanssa. Unknown Mortal Orchestran kanssa oli hauska kiertää. Jaoimme bäkkärit ja he olivat hauskoja tyyppejä. Heidän liveyhtyeensä oli todella kova. Se oli erilainen kuin levyillä, joilla taitaa soittaa vain pari tyyppiä. Levyllä heidän musiikkinsa on pienimuotoisempaa, ja livenä se on enemmän revittelyä ja jammailua.”
KV: ”Missä te kiersitte yhdessä?”
JEK: ”Englannissa ja Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Lontoossa soitimme Shepherd’s Bush Empiressa. Se on ilmeisesti suhteellisen legendaarinen paikka. Ainakin siellä oli paljon kuvia legendaarisilta keikoilta! Keikka meni hyvin ja se tuntui jotenkin tärkeältä. Paikkakin oli niin iso, ja se oli ihan täynnä. Tietysti se on eri asia, kun on lämppäämässä kuin se, että ihmiset tulevat varta vasten katsomaan omaa keikkaa.”
KV: ”Unknown Mortal Orchestra on aika monipuolinen bändi. On psykedeliaa ja sitten tällaisia letkeitä r&b/soul-tyylisiä kappaleita. On vaikea sanoa, mikä sen genre on. Omassa musiikissasi on vähän sama. Se menee epämääräisen indien kattotermin alle, mutta olet tehnyt monenlaista.”
JEK: ”Niin. Ovatko kaikki artistit Dominolla indietä? Ehkä tietysti siinä mielessä, että se on indie-label. Mutta eihän se termi kuvaile millään tavalla musiikkia. Ei se edes kuvaa oikeastaan tuotantotapoja, koska indie voi kuulostaa miltä tahansa. Onko se sitten indie vs. mainstream?”
KV: ”Oletko ajatellut, että voisit tehdä musiikkia isolle levy-yhtiölle?”
JEK: ”Ei kai sillä ole mitään väliä. Vaikea sanoa, puuttuisiko iso levy-yhtiö musiikkiin enemmän.”
KV: ”Kuvitellaan, että olisit isolla levy-yhtiöllä ja sinun käskettäisiin tehdä hitti. Olisitko valmis ryhtymään sellaiseen?”
JEK: ”Olisi se jollakin tavalla mielenkiintoista, koska sen kuitenkin tekisi omalla tavallaan. Joskus, kun alkaa tehdä biisiä, siinä voi olla todella löyhä idea kuten vaikka ’teknobiisi’. Ei lähtöasetelma koskaan ole ollut sellainen, että nyt lähdetään tekemään hittiä, mutta voi ajatella koukkuja tai vahvoja melodioita. Ne on tietysti mukava olla biisissä kuin biisissä!”
Melo feat. Ibe
Kaikki
JEK: ”Tämä oli ilahduttava. Monesti rap on aika raskasta kuunnella. Tässä oli kuitenkin hauskaa soundia. Karkeasti sanoen hevikauden jälkeen aloin tehdä räppibiittejä. Minulla on ollut jo monta vuotta projektina viimeistellä tai päivittää ne ja katsoa, mitä siellä on. Voi olla, että ne eivät ole kestäneet aikaa.”
KV: ”Mikä suhteesi räppiin on ylipäänsä? Kuunteletko sitä kuinka paljon?”
JEK: ”En voi sanoa kuuntelevani paljon. Kuulen uutta räppiä oikeastaan vain Radio Helsingistä. Tällä hetkellä minulla ei ole oikein mitään sellaista rap-juttua, josta olisin innostunut.”
KV: ”Mitkä olivat nuoruuden suosikkisi?”
JEK: ”Wu-Tang Clan oli isoin. 2000-luvun alussa tuli kuunneltua myös suomiräppiä enemmän.”
KV: ”Rap alkaa olla Suomessa nykyään jo niin iskelmää ja poppia, että toisinaan mietin, tuleeko sille jo kohta jonkinlainen vastaliike.”
JEK: ”Niin, samalla tavalla kuin rockille, kun siitä tuli stadionrockia. Ehkä tulee vain raaempaa räppiä. Onhan sitä stadionräppiä ja sitten on jotain muuta. Ei se koskaan varmaan niin mene, että rap menee jotenkin pilalle. Rap on enemmän vain ulottunut sinne iskelmän puolelle. Tulee mieleen se, kun Lordi voitti Euroviisut ja kaikki iskelmä alkoi kuulostaa heviltä.”
KV: ”Katri Helena hevileidi never forget!”
Lauri Ainala
Le Droit Humain
JEK: ”Savonlinnan DJ Shadow! Olen tietysti Lauri Ainalan iso fani. Oliko tämä ihan Lauri Ainalan nimellä?”
KV: ”Kyllä. Tämä on hänen marraskuun lopulla ilmestyvältä uudelta levyltään Savonlinnan palvojat.”
JEK: ”Instrumentaalimusiikki tuntuu aika rohkealta vedolta nykyään. Tai no, aina. Riippuu tietysti musatyylistä. Minulla oli itse asiassa agendana laittaa tuolle uudelle levylle instrubiisejä, mutta ne eivät lopulta mahtuneet mukaan. Ehkä siinä oli mukana labelin salakavalaa juonittelua!”
KV: ”Mikä on suhteesi laulamiseen?”
JEK: ”Nykyään ajattelen itseäni enemmän ja enemmän laulajana. Silti laulu ei ole musiikkini lähtökohta. Aloin vain jossain vaiheessa tehdä suulla ääniä musan päälle!”
KV: ”Minkälaisia muistoja sinulla on ajastasi Helmi Levyillä?”
JEK: ”Tavallaan olen sillä vieläkin! Julkaisimme jonkin aikaa sitten yhdessä Helmi Levyjen kanssa uudelleen Töölö Labyrinth- ja Modern Life -levyt. Silloin aikanaan se oli tiivistä yhteistyötä, koska soitimme tosi monissa bändeissä yhdessä: Laulurastas, Puppa J, Profeetta & Uusi maailmanuskonto, Muuan mies, Vapauskysymys ja kaikenlaista. Monet noista bändeistä olivat myös samalla treenikämpällä.”
”Laurista tulee mieleen se, kun teimme kokkausshow’n Kekkulin keittiössä. Tai itse olin siinä enemmän sivustakatsojana. Lauri teki ohjelmaan musiikit ja Joose Keskitalo oli juontajana. Ideana oli kokata cityeläimiä. Pilottijaksossa kokattiin lokinpoikanen, jonka metsästimme treeniksemme lähistöllä Pihlajamäessä. Valitettavasti en päässyt maistamaan sitä. Minun piti mennä johonkin! Kuulemma se maistui sitkeälle kanalle.”
