Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Ebbe, ja sen löydät täältä.
Space Bois on vuonna 2021 perustettu kolmihenkinen post-punk -yhtye, jonka soitossa kuuluu vaikutteita niin synthwavesta, hardcore punkista kuin indiestäkin. Yhtye julkaisi Se syksy oli kaunis -nimisen ep:n helmikuun 7. päivä – viiden kappaleen kokonaisuudelta löytyy muun muassa uudelleenversiointi vuonna 2023 julkaistusta Viiden pennin Pariisi -singlestä.
Bändin jäsenet Jyrki Kokkola, Ron Forsman ja Sami Vähäkangas avasivat eräänä helmikuisena iltana Rumballe suhdettaan musiikkiin, bändinsä dynamiikkaa sekä Space Boisin syvintä ydintä. Yhtyeen voi tulevina viikkoina nähdä livenä ainakin huhtikuun 3. päivä Refugees-yhtyeen levyjulkkareissa Lepakkomiehessä.
Mikä soi napeissa just nyt?
Kokkola: ”Mä olen kuunnellut paljon trip hopia ja itäeurooppalaista post-punkia. Matkalla tänne kuuntelin Notkeaa Rottaa, se on jostain syystä ollut kovalla kulutuksella. Ehkä siksi, että heti kun aurinko rupeaa nousemaan, niin tuntuu siltä, että kohta on kesä.”
Forsman: ”Se kuvastaa hyvin mun pään toimintaa, että kuuntelin tänään Acacia Strainia, sitten vaihdoin Ryuichi Sakamoton pianolevyyn, ja matkalla tänne kuuntelin Good Boysia. Kaikki ovat omalta osaltaan aivan loistavia.”
Vähäkangas: ”Tämän talven ehdotonta tunnusmusaa on ollut Aaro630 ja turkulaisen black gaze -yhtyeen Einvigin viime vuonna ilmestynyt Monokroma-levy. Kun valo lisääntyy ja keli lämpenee, niin lautaselle päätyy luultavasti Bon Iverin 22, A Million ja Mikael Saastamoisen Perussastamala 6 -yhtyeen levyt. Meidän kotonamme taas on soinut klassinen musiikki, koska puolisoni on alttoviulisti, ja hänen on pitänyt jumpata orkesteristemmojaan.”
Mist sä tuut?
Vähäkangas: ”Mä olen kotoisin Jyväskylästä. Muutin teini-iän viimeisillä hetkillä Helsinkiin. Mun mutsi istutti mut pianon eteen ollessani 8-vuotias, ja 9-vuotiaana sain enoltani ensimmäisen akustisen kitarani.”
”Musiikki on aina ollut vahvasti mukana elämässä. Työskentelen musiikkialalla edunvalvonnan puolella, ja siellä tuntuu olevan sellainen ammattitauti, että meillä kaikilla on jotain omia projekteja. Mulla on aina ollut tarve ilmaista omia ajatuksiani ja tunteitani milloin minkäkin taiteen muodossa, mutta tällä hetkellä musiikki on se ilmaisumuoto, joka erityisesti työntää eteenpäin. Kolmannen luokan ja lukion toisen luokan välissä oli kuitenkin sellainen aika, että en soittanut itse mitään. Aikuisiällä jouduin opettelemaan kaiken uusiksi.”
”Tapasimme Ronin kanssa koulussa syksyllä 2020, ja talven aikana huomasimme, että fiilistelemme paljon samaa musaa. Ron kysyi yhdessä illanvietossa, että pitäisikö laittaa joku bändi pystyyn. Olen lupautunut samanlaisissa tilanteissa kymmeniin ellen satoihin yhtyeisiin, joten totta kai vastasin myöntävästi. Mutta Ron oli ensimmäinen henkilö, joka oikeasti kysyi myöhemmin, että milloin aletaan soittaa. Space Boisissa soitan skebaa ja laulelen taustoja.”
Kokkola: ”Mä olen kotoisin Lappeenrannasta, ja Helsinkiin päädyin pari vuotta sitten Irlannin ja Jyväskylän kautta. Olen aina ollut kova taideihminen, ja musiikki on skidistä saakka tuntunut omalta jutulta.”
”Vuonna 2021 olin katsomassa DJ Kridlokkin ja Ex Tuuttiksen keikkaa, ja törmäsin siellä ensimmäistä kertaa Romppaan. Heitimme jerryä, ja jotenkin mystisesti törmäsimme sen kesän aikana Kalliossa jatkuvasti toisiimme. Yleensä silloin, kun olimme tuhannen päissämme. Loppukesästä Romppa kysyi meikältä, että haluanko liittyä Speissareihin. Vastasin, että mikä jottei. Soitan bändissä bassoa, livenä vastaan dj-hommista ja olen myös ollut jonkin verran tuottajan asemassa.”
Forsman: ”Mä asun Vallilassa, mutta oikeasti olen Länsi-Vantaalta. Sain ekan kitarani 12-vuotiaana, ja nuorena pyörin paljon punk- ja hardcore-piireissä. Noin puolet elämästäni olen soittanut erilaisissa bändeissä. En ole ikinä opiskellut musiikkia tai kitaransoittoa, vaan olen kokonaan itseoppinut.”
Kokkola: ”Mäkään en ole varsinaista oppituntia ikinä käynyt. Olen katsonut tutoriaaleja netistä, ja lukiossa mulla oli äärettömän hyvä musiikinopettaja. Space Bois on ensimmäinen bändi, jossa olen kitarahommissa. Himassa olen tehnyt myös konemusiikkia.”
Forsman: ”Kaikille nuorille kitaristeille terveisiä, että metronomiharjoittelu on todella tärkeää. Se on aivan perseestä, mutta parasta tekniikkatreeniä.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
Kokkola: ”Muistan katselleeni serkkujeni kanssa Iron Maidenin livevetoja ja miettineeni, että vittu tuo on siistiä hommaa. Että jotain näin siistin kuuloista voi tehdä. Myös taiteellinen luomisprosessi on ollut mun mielestä äärettömän vetävä alusta saakka.”
Forsman: ”Mä olin 9- tai 10-vuotias, kun aloin tehdä omia biisejä. Sen ikäisenä en tuntenut yhtäkään musiikin tuottajaa, joten tein kaikki biisit kusisella mikillä himassa. Nauhoittelin sellaisella faijan vitun oudolla mikrofonilla omia lauluja ja räppejä ilman mitään taustaa, koska ei mulla yksinkertaisesti ollut mitään taustoja.”
Vähäkangas: ”Mulla on aina ollut kytevä tunne mun sisällä, jota en ole saanut sammumaan muuten kuin hahmottelemalla ajatuksiani johonkin. Yleensä se on tapahtunut sanojen muodossa, mutta opeteltuani jälleen soittamaan olen ilmaissut itseäni myös musiikin kautta.”
”Ihailen paljon artisteja, jotka ovat tosi hyviä ilmaisemaan ajatuksiaan uniikilla ja mieleenpainuvalla tavalla. Esimerkiksi Miki Liukkonen on taiteilija, jota olen katsonut ylöspäin ja ihaillut kovasti. Haluaisin itsekin omata taidon käyttää suomen kieltä yhtä kauniisti, tai ylipäätään havainnoida maailmaa niin erityisellä tavalla. Tuskin tulen koskaan olemaan lähelläkään sitä, mihin kaikkeen Miki pystyi, mutta ainakin on jokin suunta, jota kohti mennä.”
Musiikillinen esikuvasi?
Vähäkangas: ”Kaikessa mun soitossa lainaan häpeilemättä The Smashing Pumpkinsia ja Billy Corgania. Se, että saa skeban kuulostamaan hevoselta, jota kidutetaan, ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä. Mulle ei tulisi mieleenkään nimetä tässä ketään muuta.”
Kokkola: ”Hän ei ole muusikko, mutta vastaan silti Hunter S. Thompson. Arvostan hänen ehdottomuuttaan ja oikeisiin asioihin uskomista. On hänellä tavallaan aika hiton punk-meininki myös. Musiikissa on niin monta tekijää, että on vaikeaa nimetä yhtä, mutta voisin nostaa esimerkiksi Kevin Shieldsin. Tykkään myös paljon wall of sound -tyyppisestä maalailusta. Siitä, että musiikki tulee lujaa ja luo tunnemaisemaa.”
Forsman: ”Mun on pakko sanoa David Bowie. Hän on mulle henkilökohtaisesti suuri vaikute, ja lisäksi hän on innoittanut useamman sukupolven verran taiteilijoita. Olisiko meidän bändiä olemassa, jos ei olisi David Bowien Low-albumia? En usko, koska silloin ei välttämättä olisi olemassa post-punkiakaan. Myös Bowien taiteilijuus itsessään on huomionarvoista. Kun miettii 1970-luvun alun ilmapiiriä, jossa hän operoi, oli ennenkuulumatonta, että joku oli biseksuaali. Yhteiskunta on silloin ollut varmasti vielä konservatiivisempi kuin nykyisin. On ihailtavaa, että joku uskaltaa olla sellainen, kuin haluaa.”
Lue myös: ”Pilke silmäkulmassa ja vähän vinoillen, niin herää koomasta” – haastattelussa Pieni Poika Caleb
Supervoimanne?
Kokkola: ”Meidän monipuolisuutemme ja monigenreisyytemme. Meillä ei ole sellaista jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään -meininkiä, vaan yhteen soiva sävel.”
Vähäkangas: ”Meidän taustamme nivoutuvat nätisti yhteen musiikissamme. Kuuntelemme laajasti kaikenlaista hevistä jazziin ja klassisesta teknoon. Lisäksi meillä on musiikillisesti eri taustat: mä koen olleeni aina vähän indiepoika, Ronilla on punk- ja hc-tausta, ja Jyrkin miellän ensisijaisesti konemusaihmiseksi.”
Kokkola: ”Kyllä se on kuluneina vuosina nostanut päätään ja on lähellä sydäntä, vaikka mullakin on punk- ja hevitausta. Mutta jos teen vaikka kitarapohjaista musiikkia, niin mun aivot lähtevät lähestymään sitä konemusiikin kautta.”
Vähäkangas: ”Meidän biiseissämme on myös paljon vaihtelevuutta: yksi on post-punkia ja toinen indie rockia, yhdessä kuuluu taidepop- ja toisessa edm-vaikutteita. Silti siinä kaikessa on punainen lanka, jota pitkin kaikki biisit menevät. Kappaleet tunnistaa saman bändin tekemiksi.”
Forsman: ”Viime aikoina olemme pyrkineet luomaan bändillemme turvallista tilaa siten, että kaikesta voi keskustella. Kritiikkiä saa antaa vapaasti. Kukaan ei loukkaannu siitä, koska se ei ole henkilökohtaista, vaan yhteinen juttu. Joissain bändeissä saatetaan riidellä ihan helvetisti, mutta me olemme yrittäneet luoda rakenteet sille, että jos tulee riitaa, niin se on aiheesta.”
Vähänkangas: ”On meillä jotain miekkojen kalistelua ollut esimerkiksi silloin, kun olemme työstämässä biisiaihiota eteenpäin. Se kuuluu asiaan. Mutta ei meillä ole koskaan mitään sellaista, että pitäisi pyytää anteeksi tyhmästi käyttäytymistä tai toisen mielen pahoittamista. Olemme osanneet olla aikuisia ja ajatella asioita asioina.”
Kokkola: ”Olemme saaneet paljon positiivista palautetta teksteistämme. Musta ne ovat helvetin hyviä, ja siitä iso shout-out Rompalle sekä Samille, joka on myös ruvennut kirjoittamaan. Se osuu myös turvallisen tilan piiriin, että meiltä tulee hyvin avointa tekstiä. Vaikeistakaan aiheista ei tule vaivaannuttava olo.”
Vähäkangas: ”Kun puhutaan jostain omasta sieluntuotteesta, niin jos mulle tuodaan eteen jonkun toisen pitkään hioma teksti, mulle saattaa tulla paineita sanoa jotain isoja asioita. Saatan miettiä, että uskallanko mä sanoa ääneen, mitä mieltä mä oikeasti olen. Mutta meillä ei ole mitään paineita hyväksyä ideoita, joiden takana emme oikeasti seiso. Toisaalta me myös tunnumme hahmottavan musiikkia niin samalla tavalla, ettei tuollaisia tilanteita oikein ole ollut.”
Kokkola: ”Me olemme bändikavereiden lisäksi myös aidosti frendejä, ja juttelemme keskenämme myös korkealentoisista jutuista.”
Forsman: ”Treenis on vähän sellainen kerhotalo välillä.”
Jos nyt kuulisitte musiikkianne ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisitte?
Vähäkangas: ”Johonkin sellaiseen uniikkiin sävyyn ja tunnistettavuuteen. Kun me aloimme neljä vuotta sitten soittaa, Suomessa ei mun kokemukseni mukaan ollut yhtäkään yhtyettä, joka olisi tehnyt sen tyylistä soundia, jota me teemme. Viime vuosina post-punk ja sen alaluokat ovat jälleen nostaneet päätään.”
Kokkola: ”Musiikkimme kuulostaa jollain oudolla tavalla vieraalta, mutta silti tutulta. Siellä on tunnistettavia elementtejä, mutta se on kuitenkin uuden kuuloista.”
Space Bois?
Forsman: ”Space Bois on todella aito. Me teemme tätä lähinnä vain siksi, että saamme tästä omaa taiteellista tyydyttymistä. Meillä on hirveä halu ilmaista itseämme, ja se miten me ilmaisemme itseämme sattuu kuulostamaan tältä. Teemme tätä siksi, että se on vitun kivaa ja tuo meille asioita. Silloin siitä häviää kaikki kaupallisuuden tavoittelu, koska kukaan ei kerro meille, millaista musiikkia me saamme tehdä.”
Kokkola: ”Space Bois on mukavan nonkonformistista musiikkia tanssittavilla biiteillä, lämpimillä sanoituksilla ja kylmillä äänimaailmoilla.”