Eilen ilmestyi Aaro630:n uusi kappale, jolla vierailee Lauri Haav. Sonyn kautta ilmestynyt Vailla valoo on toinen single Aaro630:n tulevalta albumilta – ensimmäinen julkaistiin kesäkuussa, ja kirjoitimme siitä lisää täällä. Jyväskyläläinen artisti on omien sooloprojektiensa lisäksi muun muassa tuottanut Lauri Haavin molemmat albumit, ja tehnyt yhteistyötä muun muassa Pyrythekidin, Elias Gouldin, Rekamin ja Pehmoainon kanssa.
Rumban haastattelussa Aaro630 kertoo miten päätyi Haavin kanssa siihen ratkaisuun, että molemmat ovat uudessa kappaleessa äänessä, sekä miltä artistin tuleva levy näyttää ja miten se ottaa etäisyyttä räppipainottuneisuuteen.
“Me teemme Laurin kanssa musiikkia päivittäin muutenkin, sillä olemme jo pitkään olleet hyviä ystäviä ja tehneet töitä yhdessä. Kummallakaan ei sinänsä ole ollut tarvetta tehdä yhteisbiisiä, mutta nyt se sitten tapahtui”, Aaro630 eli Aaro Virkkala kertoo eilen ilmestyneen kappaleen motiiveista.
Vailla valoo sai alkunsa jo viime talvena, kun Virkkala tapaili sen säveliä pianolla ja lähetti siitä version Lauri Haaville eli Lauri Haavistolle.
“Lauri oli, että eikö tämä voisi olla se, jonka teemme yhdessä. Biisi jäi joksikin aikaa muhimaan, mutta nyt kesällä mulla oli tavallista luovempi kausi ja tein sen tuotannon ja huukin valmiiksi.”
Koska kaksikolle musiikin tekeminen yhdessä on niin normaalia, Virkkala ei koe kummallakaan olleen erityistä tarvetta saada molempia ääneen samaan kappaleeseen.
“Sanotaan näin, että musan tekeminen yhdessä on aina musan tekemistä yhdessä, riippumatta siitä kuka tekee mitäkin. Laurin edellisellä levyllä vastaan tuotannosta yhdessä Laurin kanssa, eli ne ovat meidän yhteisiä biisejämme. Tuo uusin kappale nyt vain sattui olemaan sellainen johon molempien vokaalit tuntui toimivalta ratkaisulta.”
Vaikka yksinkertaistetusti kaksikon tavanomaisen työprosessin voisi jakaa niin, että Virkkala keskittyy tuotantoon ja Haavisto kirjoittamiseen, Virkkala korostaa että kappaleet on yksissä tuumin tehty.
Vuonna 2021 Virkkala julkaisi ep:n nimeltä 630FM, joka nojasi pitkälti räppiin. Kesäkuun alussa ilmestynyt Kulkija maantien -single sekä nyt Vailla valoo kertovat kuitenkin osaltaan siitä, että tulevalla levyllä räppi on unohtunut ja aivan toisenlaiset genret ottaneet vallan.
“Olen kesän aikana löytänyt enemmän varmuutta siihen, minkä tyyppistä musiikkia haluan seuraavaksi tehdä. Olen innostunut vaihtoehtoisemmasta, rokahtavaan ja popahtavaan taipuvasta soundista ja tunnelmasta. Lisäksi viehätyn tummasta gootti-estetiikasta. Kulkija maantien -kappale oli vielä hieman hakemista, mutta nyt olen tavoittanut selkeän suunnan.”
Tuleva albumi tulee Virkkalan mukaan olemaan monipuolinen ja useisiin suuntiin kurkottava kokonaisuus.
“Siellä on paljon darkkia matskua, mutta myös sellaisia rallatteluja. Teen aina sellaista musiikkia jota sillä hetkellä kuuntelen ja fiilistelen, ja nyt on tuntunut omalta tehdä laulupainotteisempia juttuja. Enkä tarkoita pelkkää laulamista, vaan ihan lauluja.”
Aloitellessaan musiikillista uraansa Virkkala tapasi tehdä elektronista soundia, joka haki vaikutteita rock- ja pop-musiikista. Sen jälkeen seurasi räppivaihe, jossa Virkkala pysytteli pitkään ja jonka kokee edelleen itselleen tärkeäksi.
“Mutta edellisen projektin jälkeen aloin hahmottaa että halusin tehdä paluun juurille ja ottaa etäisyyttä räppiestetiikkaan. Tietynlainen herkkä tunteiden ilmaisu on mulle helpompaa ja luonnollisempaa muiden genrejen kuin räpin kautta.”
Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että Virkkala kokisi hiphopin itsessään hylkivän tunteista puhumista.
“Jo Kanye Westin 808s & Heartbreak muutti ilmestyessään kaiken. Kyllähän räpissä voi hyvin tunteilla. Tarkoitan sitä, että mulle henkilökohtaisesti tuntuu luontevammalta ilmaista tunteita laulamalla, koska kuuntelen paljon melodia-painotteista musiikkia ja koen että melodiaan saa pakattua paljon tunnetta. Lisäksi räpissä on sanamäärällisesti paljon tekstiä, mutta kun tekee pop- tai iskelmä-tyyppistä laulumusiikkia, ne tunteet täytyy tiivistää. Tuntuu paremmalta ilmaista joitain asioita vähemmillä sanoilla.”
Virkkalaa ei kuitenkaan harmita, vaikka hänet miellettäisi räppäriksi.
“Mä olen ollut räppäri ja se on ollut iso osa mun identiteettiä ja kasvua. Totta kai edelleen tulee välillä sellainen fiilis, että kirjoitan versen tai pari, mutta hetkeen ei ole tullut mitään niin hyvää, että haluaisin julkaista niitä.”
Nykyisen musiikkinsa Virkkala toivoo olevan sellaista, joka auttaa kuulijaa hahmottamaan ja käsittelemään tunteitaan. Hän ei kuitenkaan liikaa halua määritellä sitä mitä kuulijan tulisi hänen musiikkinsa äärellä kokea.
“Jos sieltä voi löytää vaikkapa toivoa ja lohdullisuutta, se on mennyt just oikein. Tai jos sieltä löytää samaistumispintaa siihen, että ‘vittu mäkin olen ihan vitun masentunut’, niin sekin voi olla arvokasta vertaistukea.”
Loppuvuodesta Virkkala nähdään osana KPC Touria yhdessä Gettomasan, Shakkiin, Aren, Krison, Rekamin, Lytän, Tohtori Geton, Axel Kalan ja Pyrythekidin kanssa. Artisti kertoo odottavansa keikkoja innoissaan, mutta meinanneensa vahingossa jäädä paitsi koko kiertueesta.
“Gettomasa oli yrittänyt soittaa mulle pari kolme kertaa, mutta koska mulla ei ole hänen numeroaan tallennettuna, luulin hänen olevan puhelinmyyjä. Olin tyyliin painanut punaista jokaisen puhelun kohdalla. Yksi aamu sitten vastasin tosi äkäisesti, että ‘Nonnii, haloo?!’. Luurista kuului vain ‘No haloo haloo’, ja Gettomasa sitten kertoi yrittäneensä tavoitella mua kysyäkseen että haluanko lähteä keikoille mukaan. Se oli vähän sellainen, joo. Mutta on kyllä suuri kunnia päästä mukaan. Nehän ovat kaikki tyyppejä, joita olen katsonut junnusta asti ylöspäin.”