”Unelmana on, että meillä olisi kaksi sukupolvea yhdessä räpin ympärillä kotisohvilla” – haastattelussa Savela-sarjan ohjaaja ja pääosanäyttelijät

"Moni näyttelijöistä räppää itsekin, ja muutenkin junnut ovat nykyään räppipäissään. Onneksi”, battle rap -kulttuuria käsittelevän Savela-sarjan ohjaaja Olli Koivula sanoo.

18.11.2022

Tiistaina 15. päivä marraskuuta Yle Areenaan julkaistiin uusi kotimainen draamakomedia nimeltä Savela. Sarjassa seurataan Helsingin Savelassa asuvien nuorten matkaa kohti battle-räpin SM-kisoja ja käsitellään kotimaiseen hiphop-kulttuuriin liittyviä ajankohtaisia teemoja. Sarjan on käsikirjoittanut Samuel Kirkhope ja ohjannut Olli Koivula – sen kymmenien räppikohtausten sanoituksista taas vastaavat Solonen, Asa ja Davo.

Rumba sai haastateltavakseen sarjan ohjaajan Olli Koivulan sekä pääosien näyttelijät Pietari Karttusen, joka näyttelee sarjassa Arttua, ja Ona Huczkowskin, joka näyttelee Mineaa. Haastatteluissa keskustelunaiheiksi nousevat sarjan rakentuminen, yhteistyö sarjan lyriikoista vastanneiden räppäreiden kanssa sekä Koivulan, Karttusen ja Huczkowskin henkilökohtainen suhde räppiin – lisäksi puheena on myös sarjan keskeisiin teemoihin liittyen misogynia räpissä.

Olli Koivula myöntää ettei itsensä kehuminen kuulu hänen normaaleihin tapoihinsa, mutta tässä tapauksessa sääntöön on tehtävä poikkeus:

“Kyllä mä väittäisin, että olin oikea tyyppi tekemään Savela-sarjan”, Koivula toteaa. “En varmaankaan ole ainoa ohjaaja, joka kuuntelee räppiä, mutta intohimo ja innostus mikä tässä on messissä on kyllä melkoista. Kun on itse niin fiiliksissä kuin vain voi olla, niin se tarttuu ryhmään ja tekee kaikesta kivempaa ja parempaa.”

Prosessi jonka seurauksena Koivula päätyi Savela-sarjan ohjaajaksi eteni niin, että Solar Filmsin tuottaja Sasu Norhomaa soitti hänelle ensimmäistä kertaa jo puolisentoista vuotta sitten pyytääkseen Koivulaa tekemään sarjaa. Tässä vaiheessa Koivula oli jo tovin ehtinyt odotella seuraavia projekteja ohjattuaan aikaisemmin kokopitkän elokuvan Yhdysvalloissa – fiktiivisessä Full Circle -leffassa näkyivät niin huumoridraama kuin räppi.

“Mun suhde räppiin on erinomainen”, Koivula naurahtaa. “Joskus viime vuosituhannella tutustuin ja rakastuin, enkä ole taakseni katsonut. Se on vienyt täysin mukanaan, ja joka päivä kuljen kuulokkeet korvissa.”

Itselleen merkityksellisimmäksi Koivula nostaa 90-luvun hiphopin, mutta se voi kyseisellä vuosikymmenellä tehdyn musiikin lisäksi merkitä hänelle yhtä hyvin lähivuosina tehtyä ysärihenkistä räppiä.

“Joku vaikkapa Kendrick [Lamar] on mulle ysäriräppiä, koska siinä on se lyricist-meininki.”

“Sä voit joko räpätä vitun hyvin tyhjästä, mikä on oma taiteenlajinsa että voit tehdä tyhjästä taidetta, tai sitten voit kertoa yhteiskunnallisista asioista. Tai mistä vaan, mutta itselleni on tärkeää, että ne riimit ovat kiinnostavia”, Koivula sanoo. “On siistiä, että ihmiset ovat nykyään alkaneet heräillä ja ajatukset sanoituksissa mennä parempaan suuntaan. Mutta helposti käy niin, että valistetaan vain, ja unohdetaan tehdä oikeasti hyvää räppiä tai hyviä riimejä. Mä olen monesti ihan samaa mieltä kaikista niistä asioista, mutta se ei riitä mulle. Se on se ysäriläppä, että myös flow ja wordplay ja kaikki pitää olla kunnossa.”

Kryptiset tai runolliset sanoitukset vetoavat Koivulaan myöskin enemmän kuin suorasukaisesti ilmoitetut asiat.

“Kun Asa sanoo että ‘Alhaalla kaikki tätä aurinkoa ahmien, monimuotosena multa koivissa kasvien’ ja mä en ihan hiffaa että mitä vittua tuo tarkoitti, niin kyllä se jää mulle mieleen paljon paremmin kuin joku biisi, jossa kerrotaan että mun Teslassa on 22-tuumaiset vanteet. Sellaiset kappaleet voivat olla megabängereitä ja niiden tahtiin voi bailata, mutta mulle se asia on yhden kuuntelun jälkeen selvä, eikä mun tarvitse enää koskaan kuulla sitä biisiä. Kun taas Asa on hyvä esimerkki siitä, miten sä voit parhaimmillaan tehdä yhdestä kappaleesta uuden tulkinnan joka kerta kun sä kuuntelet sitä.”

Sarjaa kuvattaessa Koivula huomasi tulevansa nuorimpienkin näyttelijöiden kanssa juttuun nimenomaan räpin ansiosta, sillä yhteinen intohimo riitti pyyhkimään pois mahdolliset sukupolvien väliset kuilut. Koivula on nelikymppinen ja sarjan nuorimmat 16-vuotiaita, mutta Koivula kuvailee kuvauspäivinä käytyjen keskustelujen tuntuneen samalta kuin juttelisi kenen tahansa ystävän kanssa räpistä.

“Moni näyttelijöistä räppää itsekin, ja muutenkin junnut ovat nykyään räppipäissään. Onneksi”, Koivula virnistää.

Anni Hartikainen

Vaikka kyseessä on nuortensarja, Koivula halusi ujuttaa sarjaan samastumisen kohteita myös vanhemmille katsojille.

“Laitoin sinne sekaan paljon aitopää-hässäkkää, jota ysäri-hiphopin tai 2000-luvun alun räpin fiilistelijät voivat bongata. Mun unelma on, että meillä olisi kaksi sukupolvea, lapsia ja aikuisia yhdessä räpin ympärillä kotisohvilla. Ne voivat sitten heitellä toisilleen, että sä et tajunnut tuota, mutta sä taas et tajunnut tuota läppää. Se olisi ihanaa.”

Sarjan räpeistä suurimpaan osaan riimit on kirjoittanut Solonen. Yksi avainkohtauksista tulee Asan kynästä, ja päähenkilöiden muodostaman porukan yhteisen possebiisin tekstit Davolta. Räpit syntyivät kuitenkin tiiviissä yhteistyössä Koivulan kanssa, hänen selittäessä artisteille kohtausten kulkua ja ohjatessa näitä kirjoituksissaan oikeaan suuntaan.

“Välillä tein ehdotuksia riimeistä ja jotkut niistä jäivät valmiisiin teksteihin”, Koivula muistelee. “Mutta kyllä ne ovat puhtaasti Solosen, Asan ja Davon luomia. Possebiisi oli selkeä, koska siinä ei enää kerrota tarinaa vaan se on ihan fiilistelyä, joten se oli aika kertalaaki-tyyppinen homma Ukilta. Asan ja Solosen tekemät riimit taas olivat todella, todella tärkeät sarjan tarinan kannalta, joten niissä oli välillä enemmän säädettävää. Sain kerran Soloselta tekstarin kesken työpäivän, kun se oli tehnyt niitä ekoja biisejä, että ‘Vittu tää on siistii!’ Se kertonee olennaisen.”

Sarjan biitit taas tulivat Koivulan hyvältä ystävältä Ezra Gouldilta.

“Biitit tehtiin pitkälti niin, että laitoin Ezralle refebiisejä, joiden pohjalta hän lähti rakentamaan sarjan soundimaailmaa. Ezran biitit ovat ihan himmeitä, ja samalla tavalla kuin riimitkin, niiden piti olla tietysti just eikä melkein kun tällaisia hommia tehdään.”

Omia räppibiisejä Koivula ei varsinaisesti koskaan ole tehnyt, mutta nyt hän pääsi harjoittamaan kykyjään työstäessään tekstejä Solosen, Asan ja Davon kanssa.

“On tässä sekä tämä työ eli leffaunelma ja sitten tällainen ihan vitun bonus räppiunelma täyttynyt samalla.”

Yhdeksi sarjan keskeisimmistä teemoista nousee naisen asema hiphop-kulttuurissa sekä naisvihamielisyys räpissä. Sama teema nousi jälleen kerran otsikoihin viime viikolla, kun Turistin ja Lewin tekemän kappaleen lyriikoita syytettiin misogyniasta. Tästä seurasi muun muassa se että artistien levy-yhtiö, Warnerin alaisuudessa toimiva Babyface, päätyi poistamaan kappaleen suoratoistopalveluista.

“En halua sanoa suoraan ihmisistä mitään, mutta jos ei parempaa pysty kirjoittamaan ja jos kynä on terävimmillään naisia dissatessa, niin varmaan kannattaisi tehdä jotain muuta”, Koivula toteaa.

Vertailukohdaksi Koivula nostaa tuoreen tapauksen Yhdysvalloista, jossa Drakea syytettiin hyökkäämisestä Megan Thee Stallionia vastaan Circo Loco -kappaleen lyriikoissa. Biisi löytyy Draken ja 21 Savagen uudelta Her Loss -albumilta.

“Siitä on moni sanonut, että siinähän meuhkaatte: kahden päivän päästä kaikki ovat kuitenkin taas himassa kuuntelemassa Drakea. Se on harmi jos tuollaiset elämää suuremmat hahmot vielä tekevät sitä, koska niillä on niin vankka puolustus ja se katalogi elää joka tapauksessa. Mutta hyvä että täällä Suomessa tuo Turistiin ja Lewiin liittyvä asia nostettiin niin isosti esille.”

Anni Hartikainen

Savela-sarjassa Koivula ei halunnut alleviivata tai tieten tahtoen problematisoida naisen roolia räpissä, sillä hän pyrki olemaan vellomatta kysymyksen ympärillä.

“En halunnut liikaa jäädä pyörittelemään sitä, että mitä mieltä ihmiset ovat naisräppäreistä. Mieluummin sitten ratkaisee asian niin, että näyttää kuinka nainen yksinkertaisesti räppää ihan vitun hyvin. Viimeinen battle on mielestäni poikkeuksellisen onnistunut, joten toivon että siitä jää sellainen fiilis, että eiköhän tämä ollut tällä selvä.”

Toisena tärkeänä teemana Koivula halusi tarkastella battle rap -kulttuuriin liittyviä konventioita ja kyseenalaistaa “kovistelun” tarpeellisuuden.

“Kyllä räpin maailmassa voi olla myös sympatiaa, rakkautta ja pehmeämpiä arvoja. Vaikka hahmot tuossa sarjassa ovat vähän sellaisia räkiksiä ja soittavat suutaan, näen silti että he ovat lämpimiä ja hyviä ihmisiä, jotka ovat aidosti ystäviä keskenään. Ei ole pakko olla niin kovis aina.”

Vaikka Koivula toteaa seuraavan olevan kliseisesti sanottu, hän haluaa korostaa että “kovatkin jätkät” saavat itkeä ja näyttää tunteita.

“Jos sellaisen jäljen voi johonkin jättää niin se on kotiinpäin. On ollut ihanaa nähdä miten avoimia ja erilaisia nykyajan nuoret tuntuvat olevan. Ihan jo se että katsotaan silmiin ja uskalletaan puhua itsestä ja omista tunteista. Heiltä puuttuu sellainen tietynlainen kovistelu ja brassailu, ja tilalla on terve itsetuntemus ihan eri tavalla kuin mitä meidän aikanamme on ollut.”

Loppuun tarkennetaan vielä: miksi juuri Savela?

“Sarja kulki alun perin Maltsu-työnimellä, mutta tavoite oli löytää tarpeeksi neutraali paikka, josta ihmisillä ei olisi hirveästi mitään valmiita mielikuvia. Aika pitkään sitä pyöriteltiin Ylen päädyssä, että mikä se paikka tulisi olemaan. Sieltä se sitten jostain kulmien ja mutkien kautta tuli. Iso osa katsojista on tietysti muualta kuin stadista, joten Savela on vain joku mesta jossain, missä ollaan räppipäissään. Täysillä.”

Sekä Ona Huczkowski että Pietari Karttunen pääsivät Savela-sarjan näyttelijöiksi tultuaan valituiksi rooleihinsa ryhmäkoekuvausten kautta. Karttunen kertoo löytäneensä ilmoituksen koekuvauksista alun perin Instagramista ystävänsä Mico Ålbergin kanssa, joka päätyi sarjaan näyttelemään Sahista, ja jonka kanssa Karttunen tekee vapaa-ajallaan räppiä taiteilijanimillä Valentin ja Mico. Kummallakaan ei ollut aiempaa kokemusta näyttelemisestä.

“Ajateltiin että voisi ihan läpällä hakea ja katsoa mitä siitä tulee”, Karttunen kertoo. “Haettiin ja kelattiin että se voisi tehdä hyvää meidän musiikkiuralle. Muutamien koekuvausten jälkeen tuotantopäälliköltä tuli ilmoitus, että hei, sut on valittu pääosaan. Yllätystä tosin pilasi se, että Mico ehti jo ennen sitä postata someen kuvan meistä kahdesta tekstillä ‘Me ollaan nykyään töissä Ylellä!’ Olin että mitä helvettiä, ei mulle olla ilmoitettu mitään!”

Sekä Karttunen että Huczkowski ovat räpin kuuntelijoita, mutta toisin kuin Karttunen, Huczkowski ei ollut koskaan ennen Savela-sarjassa näyttelemistä räpännyt itse. Siksi räppiosuudet vaativat häneltä jonkin verran opettelua.

“Olisin toisaalta odottanut sen olevan paljon haastavampaa”, Huczkowski toteaa. “Olen tottunut opettelemaan reploja, joten ehkä se auttoi, mutta täytyy myöntää, että ei se kuitenkaan mitään maailman luontevinta hommaa ollut.”

“Mä sain 5-vuotiaana Cheekin Kuka sä oot -albumin, ja siitä lähtien olen tykittänyt hiphopia himassa”, Karttunen muistelee. “Kasiluokalla koulu ei hirveästi kiinnostanut, vaan keksin matikanvihkolle parempaa tekemistä ja aloin kirjoitella siihen riimejä. 16-vuotiaana julkaisin ekan biisini Soundcloudiin.”

Siksi räppikohtausten omaksuminen ei sinänsä vaatinut Karttuselta paljoa, vaikka jonkun toisen kirjoittamien riimien opettelu olikin uutta.

“Yleensä kun kirjoittaa itse, sanoitukset juurtuvat muistiin helposti. Se kasvaa se oma teksti ikään kuin itseen kiinni. Mutta kyllähän se itse räppääminen, että pistettiin lyriikat ja biitti eteen, meni kuin vettä vaan.”

Ohjaaja Olli Koivula oli tietoinen Karttusen räppitaustasta, ja rohkaisi tätä siksi alusta asti kertomaan, jos tällä tulisi lyriikoiden suhteen muutoksia mieleen.

“Ennen kuin edes sain mitään tekstejä, mä sanoin että jos siellä on mitään wäkkiä, mä kyllä vaihdan ne pois”, Karttunen nauraa. “Mutta kyllä Soloselta tuli tosi hyvät sanoitukset, ihan vain pari läppää taisin vaihtaa.”

Anni Hartikainen

Asan kirjoittamaan tekstiin Karttunen taas ei koskenut ollenkaan.

“Se on taideteos itsessään. Olen tykitellyt Asaa kajareista pikkumuksusta lähtien, joten oli erityisen siistiä päästä räppäämään hänen kirjoittamaa biisiä.”

“Mutta muutenkin jos kohtauksiin liittyen tuli mitään idiksiä, saimme kyllä sanoa Ollille”, Huczkowski huomauttaa. “Se oli tosi jees, että meillä oli paljon sananvaltaa ja saimme ehdotella asioita.”

“Koko ajan oli tosi turvallinen olo heitellä omia ideoita”, Karttunen komppaa. “Olli kuunteli kaiken, ja perusteli aina omat ratkaisunsa. Kertaakaan tuotannon aikana ei tullut fiilistä, että näin tehdään, koska hän nyt vain sanoo niin.”

Kysymykseen siitä, kuinka realistinen sarjan esittämä mielikuva nuorison nykyelämästä on, Karttunen ja Huczkowski toteavat sen olevan vähän sekä että.

“Mun nyt on sinänsä vaikea sanoa, kun en itse liiku missään räppiporukoissa”, Huczkowski sanoo. “En osaa samastua noihin asioihin, koska en ole ikinä räpännyt, enkä tiedä millaista se olisi oikeasti.”

Karttusen omassa elämässä kosketuspintaa räppiin on valtavasti, ja hän näkee täysin todenmukaisena sarjassa esitetyt freestyle-kohtaukset ja nuorten räppipainotteisen elämäntyylin. Hän ei kuitenkaan täysin allekirjoita sarjassa esiteltyä “ysäri-boombap-meininkiä”.

“Emme me ole niitä lökäpöksyjä XXL-kokoisissa huppareissa, vaan tosi monet kaverit käyttävät tiukkoja nahkahousuja ja ilmentävät enemmän sellaista modernia räppi-swagia”, Karttunen toteaa. ”Toisaalta taas olen joskus ollut freestyle-porukoissa esimerkiksi Jokelassa päin, ja siellä taas on tosi vahvana sellainen mentaliteetti, että jos sä kuuntelet uutta musaa niin sä olet ihan pelle. Siellä kuunnellaan pelkästään sitä boom bapia.”

Anni Hartikainen

Toisaalta yksi sarjan ideoista on yhdistää nimenomaan moderni rap-estetiikka ja kotimaisen räpin juuret toisiinsa.

“Räppi on muuttunut niin paljon, joten tämä on nyt meidän lahjamme heille, jotka ovat sitä mieltä että ‘Tuokaa se aitoräppi takaisin!’ Samaan aikaan yritämme saada uuttakin sukupolvea messiin tuohon vanhempaan skeneen ja esitellä millaista se on”, Karttunen miettii.

Kuten Koivulalta, ei myöskään Karttuselta tai Huczkowskilta ole mennyt ohi Turistin ja Lewin kappaleeseen liittyvä keskustelu suomiräpin naisvihamielisistä sanoituksista ja asenteista.

“Vaikka asia olisikin niin, että sellaista on aina ollut, ei ole yhtään sen vähemmän tärkeää kiinnittää siihen huomiota ja kritisoida tuollaisia tekstejä”, Huczkowski sanoo. “Tuohon saisi oikeasti tulla muutos. Ihmiset voisivat miettiä enemmän mitä puhuvat ja onko jonkin asian sanominen kovin järkevää.”

Karttunen ei halua puhua Lewistä ja Turistista suoraan, sillä hän ei koe mielipiteensä heistä olevan relevantti. Sen sijaan hän haluaa korostaa, että on tärkeää, ettei vastaavia keskusteluja lakaista maton alle.

“Kun tämä asia nyt nousi pintaan, kävin tarkastelemassa omiakin biisejäni. Ihan vain siitä syystä kun miettii mitä näille äijilläkin on käynyt: ne eivät ole ajatelleet ollenkaan mitä ne kirjoittavat ja äänittävät mikkiin. Halusin varmistaa, ettei itselleni ole vahingossakaan käynyt samalla tavalla. En halua toistaa tuollaista, koska ei se ole millään tavalla ok. Ei ketään pidä lytätä sukupuolesta tai väristä riippumatta.”

Lisäksi Karttunen esittää kysymyksen räppikulttuurin perinnöstä:

“Ihan varmasti tuollaista tulee tapahtumaan jatkossakin, mutta onko sitä pakko tapahtua? Vain koska se on joku ilmiö räpissä ei tarkoita että sen pitää kuulua siihen kulttuuriin millään tavalla.”

(Yllä olevassa videossa sarjassa Mineaa näyttelevä Ona Huczkowski räppää naisten kohtaamasta vähättelystä hiphop-kulttuurissa)

Pohtiessaan nyt jälkeenpäin sarjan kuvaamista kokemuksena Karttunen ja Huczkowski päätyvät molemmat korostamaan sitä, miten kaikki kuvauspäivät tuntuivat lähinnä mielekkäältä ajanvietolta hyvien ystävien kanssa. Haastattelua tehdessä kumpikaan ei vielä ole nähnyt sarjan jaksoja valmiina.

“Oikeasti kaikkia kohtauksia oli niin kiva tehdä!” Huczkowski innostuu. “Joka ikinen päivä oli niin hauska, ja sitä vain odotti aina että milloin pääsee taas kuvauksiin. Ehkä kaikista mieleenpainuvimmat olivat viimeiset kuvauspäivät, jolloin kuvasimme Kuudennella Linjalla battle-räpin SM-kisojen vedot. Olin niissä niin jännittynyt, joten erityisesti sen lopputuloksen näkeminen kiinnostaa mua.”

Myös Karttunen muistaa erityisesti SM-kisojen kuvauspäivät, sillä hänelle sattui esimerkiksi yhdelle päivälle kolme räppikohtausta ilman yhtäkään dialogirepliikkiä.

“Silloin jännitti ihan sikana, koska niissä oli niin paljon muistettavaa. Mutta niitä Kutosella tehtyjä päiviä jää kyllä muistelemaan erityisen lämpimästi, siellä oli tosi kivaa.”

Ensimmäisenä kuvauspäivänä Koivula laittoi näyttelijät varsinaisen tulikokeen eteen, sillä silloin tehtiin vaativa otto, jossa hahmoilta lentää tekoverta korvista.

“Olli tuli sanomaan mulle että hei, ei mitään paineita, mutta meillä on pelkästään yksi otto tässä näin”, Karttunen nauraa. “Että don’t fuck this up. Mä olen ekaa kertaa näyttelemässä sinä päivänä, ikinä aiemmin en ole ollut missään tuotannossa mukana. Olin että mitä helvettiä, et sä voi tehdä mulle näin!”

“Mutta tosi hyvin se meni”, Huczkowski virnistää.

Jos sarjan katsomisen jälkeen hiphop-hammasta jää kolottamaan, Karttunen kertoo julkaisevansa joulukuun 9. päivä uuden singlen yhdessä Ålbergin ja sarjassa Pössyä näyttelevän Noa Langen kanssa.

”Biisin nimi on 5 tähtee – Spotifyt kandee käydä ottamassa haltuun jo nyt niin tietää mistä etsiä!” Karttunen huikkaa.

Savela-sarjan trailerin näet täältä, ja itse jaksot löydät täältä.

 

Lisää luettavaa