Dödstil-levymerkin kautta debyytti-ep:nsä helmikuussa julkaissut Slicerrr on tuore garagepunk-bändi Helsingistä. Yhtyeeseen kuuluvat basisti Tuomas Kotialho, laulaja Jukka-Pekka Talsi, rumpali Feniks Willamo sekä kitaristi Juho Talja.
Talja ja Willamo kertoivat Rumballe eräänä helmikuisena iltana Vaasankadun Bar Molotowissa, millainen tuoreen bändin estetiikka on ja millaisia näkemyksiä löytyy Slicerrrin ytimestä.
Ensimmäiset kappaleet syntyivät Taljan tekeminä hänen kotonaan pari vuotta sitten. Bändikaverit löytyivät lähipiiristä, sillä Willamo, Talsi ja Kotialho olivat kaikki hänen ystäviään jo ennestään.
”Mulla on ollut visio siitä, mitä haluan tehdä, ja se on toteutunut hemmetin hyvin kavereiden kanssa”, Talja sanoo.
Yksi tärkeimmistä yhteistä tekemistä määrittävistä piirteistä on se, että ystävien kanssa soittaminen on yksinkertaisesti kivaa.
”Tässä iässä en näe hirveästi järkeä soittaa bändissä, jollei se ole kivaa”, Talja toteaa.
Musiikki on toki kaikille yhtyeen jäsenille tärkeä intohimo, mutta lukuisien bändivirityksien jälkeen pääasiallinen motivaatio uuden projektin aloittamiselle on nimenomaan viihtyminen, Willamo, joka haluaa tässä haastattelussa esiintyä Baby Slicena, komppaa.
”Elämässä on jo valmiiksi kaikenlaista, joten jos johonkin laittaa aikaa, niin kyllä sen pitää olla nastaa.”
Toistaiseksi Talja on tehnyt kaikki kappaleet. Se on molempien mielestä toiminut oikein hyvin.
”Juho on visiotaan seuraava tyyppi, jolla on vahva estetiikan taju”, Baby Slice kuvailee. ”Muun rytmiryhmän on ollut helppo hypätä siihen mukaan.”
Prosessi menee pääosin niin, että Talja tuo biisiraakileita studiolle, ja bändi hakee niille yhdessä lopullisen muodon. Jos alkuperäisestä versiosta esimerkiksi puuttuu vaaran tuntu, niin sitten sitä haetaan yhdessä sovittamalla.
”Mä voin kirjoittaa kappaleen jonkinlaiseksi, mutta sittenhän se vasta muuttuu Slicerrriksi, kun Baby Slice soittaa rummut, Tuomas basson ja Jukka-Pekka laulaa. Jokainen tuo siihen oman soundinsa”, Talja sanoo.
Rummut eivät ole Baby Slicen ykkössoitin, joten hän ei ole täysin mukavuusalueellaan niitä soittaessaan. Mutta koska kaikki ei ole loppuun asti viimeisteltyä tai kliinistä, tekemiseen tulee rosoisuutta. Baby Slicen mielestä juuri se on musiikissa kiinnostavaa, ettei ole mikään pakko pyrkiä täydellisyyteen. Slicerrrin kappaleet ovat hiottuja, mutta eivät ylituotettuja, hän tiivistää.
Ei ole niin tärkeää soittaa prikulleen oikein, vaan sisäistää aidosti bändin tyyli ja ymmärtää, mitä sen dynamiikalla haetaan, Talja jatkaa.
”Mennään vähän yllättäviin paikkoihin, kun ei pyydetä niitä eniten virtuoosisoittajia mukaan”, Baby Slice sanoo. ”Se sopii Slicerrrin estetiikkaan. Tietynlaiset virheet tekevät siitä elämänmakuista.”
”Kuten nimikin kertoo, tässä ollaan sen leikkurin, eli slicerin terällä. Sitä ei tiedä, mitä studiossa tai livenä tapahtuu”, Talja sanoo.
Ekoista treeneistä lähtien on ollut selvää, että liveaspekti on Slicerrrin ytimessä. Soittaessa ei turhia jurnuteta, eikä asioita tehdä hankaliksi.
”Rock on parasta livenä. Meidän täytyy päästä soittamaan kovaa, sekä yhdessä treeniksellä että ihmisten edessä”, Baby Slice sanoo.
Samanlaista suoraviivaisuutta edustaa myös bändin nimi, jossa tripla-r särähtää symbolina Slicerrrin musiikin rämisevälle estetiikalle.
”Ei tämä mitään tassuttelua ole”, Baby Slice sanoo. ”Saa olla vähän kirskuvaa ja vittumaistakin se soundi.”
Aktiivisen alkusysäyksen bändi sai Kaupungit äänet -festivaalin ansiosta, joka buukkasi Slicerrrin viime kesänä esiintymään pelkkien demojen perusteella.
Miten ensimmäinen keikka sujui?
”Hurmoksellisesti”, Baby Slice sanoo.
”Me taisimme sopia ennen keikkaa, että jos se menee huonosti, niin sitten homma jää siihen”, Talja sanoo. ”Emme tienneet etukäteen, miten meidän kemiamme toimisivat livenä. Mutta siinä se nähtiin, että hyvin toimii.”
Keikan jälkeen yhtye oli niin innoissaan lavalla synnyttämästään energiasta ja yleisöltä tulleista reaktioista, että sopi sen jälkeen heti ensimmäisen julkaisun eli Slicerrr-ep:n nauhoittamisesta.
Bändin jäsenten musiikilliset taustat eroavat paljon toisistaan, mutta heitä yhdistää rakkaus kitaralla soitettuun indierockiin, joka ajoittuu tämän vuosituhannen alkupuolelle. Se on yhteinen leikkauspiste, Baby Slice määrittelee. Hän itse alkoi aikoinaan soittaa kitaraa muun muassa Nirvanan ansiosta, ja Taljan ensimmäinen innoittaja lapsena oli Pet Shop Boys.
Mitään suoria verrokkeja yhtye ei kuitenkaan halua listata, eivätkä äsken mainitut yhtyeet kuulu Slicerrrin soitossa muuten kuin korkeintaan äänekkäänä energisyytenä ja huolettomuutena. Kappaleita ei jäädä yltiöpäisesti hinkkaamaan, vaan ne saavat olla kulmikkaita ja jytiseviä.
”Toivomme biisien aiheuttavan sellaisen efektin, että kotona haluat kränkätä volat ylös, ja toisaalta lähteä keikalle tunteaksesi basson”, Baby Slice sanoo.
Slicerrrin voi muistakin nyansseistaan huolimatta määritellä musiikkityyliltään punkiksi, joka genrenä voi Suomessa tällä hetkellä oikein hyvin, Talja sanoo. Kiinnostavia bändejä ja keikkoja riittää, joskin keikkapaikkoja ja mahdollisuuksia esiintyä voisi Helsingissä olla enemmänkin. Baby Slice nostaa esiin sen, että Slicerrr asettuu luontevasti osaksi alakulttuureja, joissa keskiössä ovat vaihtoehtoinen tekeminen ja puhdas rakkaus musiikkiin ja sen soittamiseen.
”Jos haluaa tehdä paljon massia, niin ei varmaan kannata soittaa rock-bändissä tämän kokoisessa maassa, saati laulaa toisella kielellä”, Baby Slice toteaa. ”Siksi on varmasti ilmiselvää, että meillä kaikilla on rakkaudesta lajiin -tyyppinen asenne.”
Keikkakulttuuri ja tarve päästä toteuttamaan itseään musiikillisesti tulee säilymään sukupolvelta toiselle, ja siksi olemassaolevista keikkapaikoista on tärkeää pitää kiinni, Baby Slice sanoo.
”Kun miettii nuorisoa, niin tällä hetkellä voisi sanoa räpin olevan nykypäivän punkia. Trendit menevät sykleissä, mutta itse innostus musiikin tekemiseen on aina sama. Maine ja mammona tulee sitten perässä, jos sellaista ikinä tuleekaan.”
Myös Slicerrr-bändin kiinnittänyt levy-yhtiö Dödstil on ytimeltään pitkälti alakulttuurimentaliteettia mukaileva, ja se saa paljon suitsutusta Baby Slicelta ja Taljalta. Lahti-Sampan eli Samppa Rinteen ja Jodarokin eli Matti Salmisen levymerkin taiteellisesti kunnianhimoisen toiminnan ytimessä on julkaista musiikkia, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Artisteihin luotetaan, ja heille suodaan vapaus luoda itsensä näköistä musiikkia.
”Dödstil sopii meille niin arvoiltaan kuin estetiikaltaan”, Talja sanoo.
Puheena on tähän mennessä ollut muun muassa alakulttuuri, kaupunkitilat ja nuorempien sukupolvien mahdollisuus toteuttaa itseään. Onko Slicerrr poliittinen yhtye?
”Musiikkimme ei ole poliittista, mutta jos nautit siitä, että soitat musiikkia lujaa ja otat frendit siihen messiin, niin on se tällaisina kapitalismin aikoina jo itsessään poliittista”, Baby Slice sanoo. ”Että teet jotain, mikä tuottaa iloa, energiaa ja hyvää fiilistä ilman, että sitä on mahdollista suoraan lunastaa rahassa. Jos kaikki soittaisivat rockia, maailma olisi varmasti parempi paikka. Tai ainakin jos kaikki tekisivät juuri sitä, mitä haluavat tehdä.”
Lisäksi yhtye korostaa olevansa antifasistinen ja antirasistinen. Se on myös hallituksen kaikkea tuhoavaa leikkauspolitiikkaa vastaan, Baby Slice sanoo. Monien ihmisten kokiessa turhautumista ja epätoivoa nykyisistä poliittisista linjauksista Slicerrr haluaa tarjota mahdollisuuden purkaa vaikeita tunteita.
”Meidän keikalle voi tulla hikoilemaan ja huutamaan ja näyttämään finkkua vaikka sitten meille, että perkele kun maailma on vaikea paikka”, Baby Slice sanoo.
Keikkoja on tulossa kevään mittaan – esimerkiksi tänään lauantaina maaliskuun 8. päivä Slicerrr soittaa Helsingissä Naisten Linjan tukikeikalla ja myöhemmin illalla Lahden Torvessa.
Tällä hetkellä yhtyeen fokuksessa on hoitaa keikat mahdollisimman hyvin, sekä tuoda tuoreen ep:n musiikkia mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen, Talja sanoo. Ep:n herättämät reaktiot ovat olleet myönteisiä, ja siksi bändi ei näe syytä olla jatkamatta toistaiseksi täysillä eteenpäin.
Sen enempää tulevaisuutta ei voi ennustaa, sillä Slicerrrin mentaliteettiin kuuluu leikkurin terällä tasapainoilu.
”Tässä ei kuljeta dollarin kuvat silmissä, vaan paras mahdollinen palaute on se, että ihmiset saavat musiikistamme energiaa ja keinoja purkaa jotakin, oli se sitten mitä tahansa. Tulkaa niille keikoille”, Baby Slice kannustaa.
”Tai jos ette tule meidän keikoille, niin menkää muiden bändien keikoille. Ja maksakaa lipusta se, mitä siitä pyydetään. Se menee koko kulttuurin vaalimiseen.”