”Afro-garage-mambo”-tyylisuuntaa edustava intrumentaalimusiikin villi lapsi The Mutants lähti Brasilian-turneelle. Välillä bändi lähettelee tien päältä tällaisia sekavahkoja viestejä. Lukekaa ja tulkitkaa omalla vastuulla. Varoitus! Jutussa käsitellään kaikenlaisia eritteitä sekä teksti- että kuvamuodossa.
Teksti: Weijjo Keppo, kuvat: Mutants
Oprigado!
Mutants in Brazil 2012
Part 1 ”Pojat kaakaopuun varjossa”
Ti-ke 8.–9.5.2012
Lähto Hki-Vantaa lentokentällä perinteisin menoin: Valkovenälaiset, kaljat ja lonkerot naamaan ja koneeseen (huom: ajoissa ilman lisakuulutuksia… we`re somekind of professionals?). Lento Hki–Frankfurt: kaljat ja punkku loppuvat koneesta laskukiidon alla, lentoemot poksauttivat kuohuvaa ja tarjoavat firman piikkiin.
Vaihto Frankfurt–Sao Paulo: perinteisissa merkeissa kaljaa naamaan kentällä ja HUOM: taas ajoissa koneeseen. We want to go to Brazil! Lento kestää sellaiset 13 h ja se on tasaisen kevytta ylapilveä: punkkuu, punkkuu ja punkkuu, sitten parit kaljat ja unta palloon (yölento. thank you mr Devil).
ke 9.5. ”Pojat Sao Paulossa klo 05.05 local time”
Sao Paulon kentällä ilman erillisiä lisäongelmia. Kamat kantoon, tosin ei hajuakaan mistään mitään. Vastassa kaksi juippia ja kuski (joka nimettin heti karkeen Olaviksi). Toinen juipeista on täyteen tatuoitu runsaammanpuoleinen leppoisa veikko, toinen pikku-brassi, joka on ilmeisesti saanut laitoksella pysyvan adrenaliinipiikin persuuksiin.
Auto alle ja kohti tulevaa tukikohtaa, Piracicaba-kaupunkia. Matkalla kaljaa niinku aina, lämpoä aamulla klo 05.15 +20 astetta. Hyvältä vaikuttaa. Matka maistuu pari tuntia tuijotellessa paikallista rakennuskulttuuria.
No sitten… Ei muuten olekaan soittokamoja, joista Mutants oli sopinut jonkun jupin kautta. No, Suomi-poika ei Brasiliassakaan vähästä hätkähdä: mennaan sitten ostamaan ne kamat, saatana. Tonni meni ja foni ja kongat saatu. Nyt puuttuu viela urku eli orgaaninen tekijä.
Mutta sitten syömään! Paikallinen lihaherkku onkin pojat niin hyvää, etta Harri (Karp, kitara) alkoi itkeä kun sai lihapalan suuhunsa.
Emiliano ja Ed from Monster Mullet Mafia ja Mutantit tutustuvat toisiinsa ekana päivänä ”normipäivän merkeissa”, eli paikallisessa baarissa (jalkapalloo mentiin kattoo, mutta en edes tiedä, oliko siellä telkkaria). Caipirinha tuli paikalliseen moonshineen tehtyna tutuksi heti alkuunsa. Helvetin hyvää on. Muuten yrittivät tarjota koko poydalle vain kolme ”paholaisdrinkkiä”, kun ei kuulemma saa enempaa antaa. Tähän johon Harri ihmetteli, että eikö ne saatana tajuu, että ollaan Suomesta. Toiminta yltyi niin, että talo tarjosi ilmaiseksi litran caipirinhan, kaljat ja sanoinkuvaamattoman päihdyttävää ”devil-juomaa”. Firman piikkiin, eli ilmaiseksi.
to 10.5. Campinas, Sao Paulo, SESC (1. keikka)
Keikkapaikka oli sitten Vierumäen urheiluopistoon verrattava mesta: lava uima-altaan läheisyydessa, siellä paikalliset vetivät vesijumppaa. Helvetin hyva keikka, jengi taputti tosissaan, levyjä myytiin rutosti (sanan varsinaiseen merkitykseen palataan myohemmin). Jää on nyt murrettu. Ollaan tosissaan aivan eri kulttuurissa, mutta tilannehan on meille täydellinen: kaikki tykkäävät, ja vannoutuneita Suomi–Brasilia seuran jäseniä ollaan.
Keikan jalkeen Mutantit vietiin paikalliseen klubiin nauttimaan virvokkeita: 400 m:n jono ohitettiin VIP-tyyliin, kun mestaan oli ennalta ilmoitettu, että bandi Suomesta tulee paikalle. Passeilla sisään ja turvatarkastus x 2, drinkkiä naamaan, Ramones soi aivan taysilla, Harley Davidsonit lavalla ja Easy Rider pyorii screenillä. Tyylikäs paikka, jos nyt sitä kuuluisaa kulttuurien kohtaamista ei sitten tullutkaan.
pe 11.5. Rio Claro, Sao Paulo, Pepper Bar
Pitkä keikka, järjetön hiki (täällä on muuten kuuma) ja kiertueella mukana oleva Mullet Monster Mafia on aivan loistava! Suosittelen. Paljon ihmisiä, taas levyt myyvät kuin saippua ja ihmiset ovat aivan helvetin mukavia ja avoimia (aivan kuten mekin pikku hönössaä). Suora siirtymä yön selässä kohti seuraavaa kaikkapaikkaa (500km).
la 12.5. Presidente Prudente, Sao Paulo SESC.
”Olavi” painaa duunia ja Harri on saanut ruton nenän alle (tähän palataan myohemmin). Show klo 16.00, mummoja eturivi täyteen. Hyva show, nippu nimmareita ja fanikuvia. ”Nyt ollaan kaakaopuun varjossa” kirjaimellisesti. Niin erilasta kuin härmäs, mutta niin sydanta lämmittävää! Onko tämä taivas, taivas?
Su 13.5 Bauru, Sao Paulo, Jack Music Pub
Hotellin herkullinen aamupala naaman ja odotellaan lähtöä seuraavaan keikkapaikkaan. Nyt aletaan tajuta Brasilian aikaa: kun sovitaan lähtö, niin tunti siihen päälle ja ollaan about synkronoitu meidän ja paikallisten kellot.
Sitten… Rakkaamme Emiliano Mullet Monster Mafiasta tulee ilmoittamaan että ”Ossi is not well”. Paska lentää, yrjöä tulee ja miestä kaatuu. Seuraavana bier manager Tonget Hohtimet alkaa vetää isolla sykkeellä laattaa motarilla, ribuli on jo muuallakin kuin settilistalla. Tämä alkaa olla jo kivaa. Imodium samba alkaa. Keikkapaikalle päästessä alkaa olla selvää, etta lähdetään tutustumaan Brasilian terveydenhuoltojärjestelmään. Rumpali-Ossi viedaan sairaalaan ja Janne alias Tonget-Hohtimet paskoo verta ja kusee yrjöä.
Perutaanko sitten keikka? Jannitys laukeaa, kun Mullet Monster Mafian keikan jälkeen tullaan kertomaan, että paikallinen puoskari on luvannut Ossin soittavan vielä tänään. Baarin ”miksaaja” oli muuten päättänyt soitattaa Mutantsien uutta levya jo 3 tuntia putkeen, joka jännityksen lomassa alkoi jo pikkasen ottaa päähän. Sama miksaaja lähti kesken Mullet Mafian keikan syömään kotiinsa ja palasi sitten keikan loppuessa ”hommiin”. Osa lavalla olleista mikeistä oli tietenkin ollut keikan aikana kiinni.
Samaan aikaan rumpalimme Ossi-Mooses-Gorbagiorno otti ”jotain” lääketta ja keittosuolaa pari tuntia sairaalassa suoneen ja sairaalasta suoraan lavalle soittamaan – kirjaimellisesti. Taas hyvä keikka ja yleisö. Sunnuntai is also good in Brazil.
Ma 14.5. Sao Paulo -city, SESC ”TV-Show”
Piuhat on ristiin rastiin kuin Vilksmannin Onnin puutarhas konsanaan. Keikka isossa teatterin konserttisalissa, livenä Brasilian TV:ssa, radiossa ja netissa.
Nyt on Mutantin pojat pikkusen paska jäykkänä, joka jamppa kalman kalpee jannityksesta. 1h 20 min tarkkaa soittoa tv-kameroiden kuvatessa.
Haastattelussa Harria alkaa mietityttää ruton näkyminen nenän alla universumille… Helvetti, ylähuuliherpeshän se sitten on, ja viina haisee nokkaan. Lääkkeet löytyy. Tv-keikka alkaa niin että pölähtää (miksaaja tippuu tuolilta, nauraa perään hyvässä mielessä ja diggailee bändiä). Keikan aikana mitattiin Mutants–Brasilia ottelun volumemääräksi 108db – tämä oli yleisön aploodit.
Maita, mantuja ja mantereita on Mutants kiertanyt, mutta tämä se vasta oli keikka. Nyt on muuten suuren maailman meininki. ja sehan meille passaa… Yllätys! Heti keikan jälkeen lämpiöstä tullaan hakemaan koko bandi takaisin lavalle istumaan kuudelle tuolille ”paneelikeskusteluun” keikasta ja Mutantsin musiikista, myos netistä tulee livechattina yleisön kysymyksiä. Vastaukset ovat pelkkää politiikkaa.
Ti 15.5. Piracicaba, Sao Paulo. Välipäivä = Normipäivä
Päivän teemaksi porukalla valittu: ”ei ammatillisia eika aviollisia velvotteita”. Caipirinha virtaa kumipuun alla (kirjaimellisesti) ja Imodium-lääkekuurilla ollaan kaikki. We love Brazil!