Color Dolor esitti eilen uutta(kin) tuotantoa Helsingin Semifinalissa. Anna Brotkin vieraili paikalla ja kirjasi muistiin, mitä on odotettavissa syksyllä julkaistavalta kakkoslevyltä.
Teksti ja kuvat: Anna Brotkin (Color Dolor Semifinalissa 1.4.)
Helsinkiläinen Color Dolor julkaisi Cuckoo in a Clock -debyyttinsä vuosi sitten kesällä ja keräsi ylistäviä arvioita sekä albumista että keikoistaan. Rumbassa levy sai täydet viisi tähteä ja Soundissa neljä.
Kiittävien arvioiden ja hypen jälkeen kakkoslevy aiheuttaa aina suurten odotusten lisäksi vaivaantunutta, pelonsekaista liikehdintää: jos ensimmäinen oli kerran niin hyvä, mitä sillä toisella levyllä voi enää tehdä?
Color Dolorin tapauksessa vastauksia tähän kysymykseen saadaan loppusyksystä, kun yhtyeen toisen albumin on tarkoitus ilmestyä. Eilen bändi soitti Helsingin Semifinalissa liudan uusia biisejä ennen painumistaan studion hämäriin.
Mitä sitten on keikan perusteella odotettavissa tulevalta levyltä? Antikliimaksi vai uusi arvosanaluokitus ”viisi tähteä plus”? Tässä kolme ennustusta:
1. Uudet biisit ovat aiempaa tanssittavampia, popimpia, melodisempia, jopa soulimpia. Mutta ei kannata pelätä. Uusi suunta ei löydy kaupallisia yleisöjä nuoleskelevista halvoista koukuista ja itseään huijaavista tusinasoundeista vaan kunnianhimoisesta taidepopista, johon kuuluu myös mukana laulettavia kertsejä. Keikalla kuultu uusi biisi Wonderchild on tästä hyvä esimerkki.
2. Kakkoslevyn arvioissa mainitaan vertailukohtana joko Florence and the Machine, Ellie Goulding tai Bat for Lashes.
3. Bändi buukataan isommille festareille ja laulaja Stina Koistisen huikea karisma ja laulusoundi pääsevät kutkuttelemaan aiempaa suurempia massoja.
Katsotaan, miten tässä käy. Olisipa jo syksy!
