Sitä on helppo tehdä, sen taiteellinen arvo on halpa ja sitä kuluttavat vain juntit. Jos ja kun se ei viihdytä ja naurata, vika on vitsissä. Nämä ovat yleisiä argumentteja huumorimusiikin kelvottomuuden puolesta. Olisiko mahdollista, että huumoria ja musiikkia voisi kuitenkin yhdistää kivuttomasti?