”Jotain A$APin voimasta kertoo se, että hän saa levyn suurimmalla bileraidalla Drakenkin kammettua ylös apatiastaan ja uhoamaan kookkaasta työkalustaan yhdessä Kendrick Lamarin ja 2 Chainzin kanssa”, kirjoittaa Anton Vanha-Majamaa arviossaan.
Arvioteksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Brennan Schnell
A$AP Rocky: Long.Live.A$AP
RCA
Nuorallatanssia kahden maailman välillä.
”Who said ’you can’t live forever’ lied. Of course I’m living forever”, laulaa A$AP Rocky ja on olennaisten kysymysten äärellä. Jos hyväksymme sen käsityksen elämästä, että oma syntymän ja kuoleman väliin pingottuva fyysinen olemassaolomme on kaikki kaikessa, täytyy ikuisen elämän olla jotakin muuta: jotakin, joka ylittää kehon rajoitukset.
Long.Live.A$AP ei vielä takaa newyorkilaisräppäri A$AP Rockylle sellaista ikuista elämää, johon hänen egonsa täysin mahtuisi. Moneen otteeseen lykätyn albumin ilmestyminen on kuitenkin vahva testamentti sille, ettei A$AP Rockya kannata ainakaan unohtaa. Nettihypen padot purkautuivat yli vuosi sitten, mikä on tässä ajassa ikuisuus, mutta debyyttilevy on kaikkea muuta kuin pettymys. Kerrankin näin.
Rakim Mayers syntyi Harlemiin 1980-luvun lopulla. Isä vangittiin huumekaupasta Rakimin ollessa 12-vuotias, ja isoveli surmattiin kotitalon ääreen vuotta myöhemmin. The Diplomatsia, Wu-Tang Clania ja Mobb Deepiä lapsesta asti kuunnellut Rakim päätti keskittyä räppäämiseen. Syntyi räppiposse A$AP Mob ja sen suurin tähti A$AP Rocky, jonka kyytiin haluavat nyt kaikki Lana Del Reystä lähtien.
Tarina on hyvä ja koskettava, mutta se ei ole albumilla pääosassa. Siihen nähden, kuinka paljon A$AP Rockysta on viimeisten parin vuoden aikana puhuttu, sanoo hän itse itsestään varsin vähän. Läpät tarttuvat Guccilla, Tom Fordilla ja kultaketjuilla vuorattuun pintaan, joka tuoksuu Cristalilta ja kalliilta ruoholta. Tämä ei ole sellainen tunnustuslevy, jollaisilla Frank Oceanin ja Draken kaltaiset artistit astuivat laulaja-lauluntekijöiden areenalle.
Albumi ei kuitenkaan ole tyhjänpäiväinen. Kahdentoista kappaleen mittainen levy polveilee tyylilajista toiseen ja vyöryttää framille myös pitkän listan vierailijoita. Maestro pitää silti nuorat tiukasti nyrkkiraudoin koristetuissa käsissään. On selvää, kuka täällä on suurin tähti.
Jotain A$APin voimasta kertoo se, että hän saa levyn suurimmalla bileraidalla Drakenkin kammettua ylös apatiastaan ja uhoamaan kookkaasta työkalustaan yhdessä Kendrick Lamarin ja 2 Chainzin kanssa. Fuckin’ Problems on paitsi röyhkeän tarttuva hitti myös osoitus siitä, kuinka vaivatta A$AP pystyy astelemaan sillä nuoralla, jonka hän on asettanut usvaisemman UG-vaihteensa ja suorempien klubihittien välille.
Jälkimmäisiin lukeutuu myös Wild for the Night, joka osoittaa hyvin A$APin pelottomuuden. Harva hänen tilanteessaan kutsuisi levylleen brostepin tunnetuinta ja ivatuinta kiintotähteä, mutta räppäri ottaa Skrillexin väkivaltaisten biittien päälle riimittelyn haasteena. ”Middle finger to the critics, me and my nigga Skrillex / You know we finna kill it, ASAP we the trillest”. Lopputulos voisi olla kumpaisenkin uran suurin hitti.
Oma lukunsa ovat kaksi Clams Casinon tuottamaa kappaletta. LVL:llä modernin dronehtavat taustat jäävät lähtökuoppiinsa, kun A$AP kiihdyttää verbaalisesti yllättäen nollasta sataan. Hellin sydämenä sykkii Santigoldin laulama höyhenenkevyt kertosäe, joka nostaa biisin hetkessä siivilleen. Kumpainenkin käy malliesimerkiksi siitä, kuinka vähemmän voi olla niin paljon enemmän.
Long.Live.A$AP polveilee paikoin kauas keskushahmostaan – esimerkiksi 1 Train koostuu kaikkiaan seitsemän eri räppärin säkeistöistä – mutta palaa aina takaisin kiintopisteeseensä. Jos itse maestro jättäytyykin lordinviittansa taakse, on tuo viitta imenyt pintaansa valtavan määrän esteettistä silmää ja teknistä kyvykkyyttä. Sekä tietenkin pitkän rivin lahjakkaita kollegoita.
Arvio on julkaistu Rumbassa 1/2013. Levyn voit kuunnella Spotifysta.