Absoluuttinen nollapiste – Musta hiekka

Pitkän linjan älykköyhtye progeilee taas

Absoluuttisen nollapisteen musiikki on kuin illallinen turhan fiinissä ravintolassa. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja kokonaisuus vaikuttaa herkullisen kiinnostavalta, mutta ne fanaatikkojen ylistämät nerokkuudet eivät tartu makunystyröihin. Aina odottaa jotain päräyttävän mielenkiintoista, uutta ja maukasta, mutta kokemuksen jälkeen olo on kuin sialla, jolle on tarjottu helmiä.

Musta hiekka alkaa lupaavalla instrumentaalinostatuksella, mutta pikkuhiljaa albumi ajautuu jonnekin yhdentekevän ja rasittavan välimaastoon. Sanoitukset ovat tuttua nollapistettä, sillä ne ovat tavallaan mielenkiintoisia, lakonisuudessaan jopa huvittavia, mutta lopulta itsetarkoituksellisen nokkelia ja ärsyttäviä.

Levyä kuunnellessa tulee epätoivoiseksi. Taas on on päästy saatille, mutta vaikka kuinka vonkaa ja vonkaa, sisälle ei pääse millään.