Kolmas kerta toden sanoo? Arviossa Green Dayn albumitrilogian päätösosa ¡Tré!

Trilogian edelliset osat Uno! ja Dos! eivät uponneet kriitikoille erityisen hyvin, mutta ei se homma oikein nappiin mene päätösosassakaan. ”Tré! tuntuu kaatopaikalta kappaleille, jotka eivät sopineet levytrion aiemmille osille”, kirjoittaa Kimmo Vanhatalo.

Arvio: Kimmo Vanhatalo, kuva: Warner

Green Day: ¡Tré!
Reprise

Viimeisessä mutkassa metsään.

Green Dayn Uno!, Dos!, Tré! -levymaratonin viimeiseen kaarteeseen tultaessa kyydissä roikkuvat enää kaikkein omistautuneimmat fanit.

Heidät palkitaan albumilla, joka tuntuu kaatopaikalta kappaleille, jotka eivät sopineet levytrion aiemmille osille. Niinpä Tré!:llä kuullaan esimerkiksi Brutal Loven turpeaa soulpaisuttelua, Drama Queenin akustista poppia ja X-Kidin stadionrockia, joka sopisi saumatta vaikkapa Bryan Adamsin levylle.

Albumin päättää mahtipontinen pianoballadi The Forgotten, jolla Billie Joen voi helposti sekoittaa Billy Joeliin. Tällaiseen jämäkokoelmahenkeen sopii, että edellä mainittu kappale on kuultu aikaisemmin Twilight – Aamunkoi osa 2:n soundtrackilla ja Dirty Rotten Bastards puolestaan viime elokuussa ilmestyneessä The Campaign -elokuvassa.

Green Day on kykenemätön tekemään levyä, joka ei sisältäisi ainakin paria hienoa popmelodiaa. Kokonaisuutena Tré! on kuitenkin hahmoton ja hajanainen albumi, joka on melodisuudestaan huolimatta uuvuttavaa kuunneltavaa.

Arvio on julkaistu Rumbassa nro. 1/2013. Kuuntele levy Spotifyssa.