Poets of the Fall: Temple of Thought – DIY-miesten rock soi poppia komeammin

Omaa tietään sitkeästi kulkeva suosikkibändi teki keskinkertaisen levyn, jonka tunnelmointiosuudet jäävät menobiisien varjoon.

Teksti: Feniks Willamo, kuva: Insomniac

Poets of the Fall: Temple of Thought
Insomniac

Falsetit kunnossa.

Jos Rumban lukijoita pyydettäisiin listaamaan Suomen epäuskottavimmat yhtyeet, olisi Poets of the Fall varmasti korkealla listalla. Harva silti tietää heistä sen enempää, vaikkapa sitä että yhtye julkaisee itse levynsä, äänittää ne omalla studiollaan. DIY-hengestä onkin annettava pojot, vaikkei itse musiikki innosta vieläkään.

Melankolissa vesissä soutavan Poets of the Fallin soundin ei voi sanoa juuri muuttuneen, mutta perusvahva rocksoitanto taittuu vieläkin mallikkaasti. Laulaja Marko Saareston maneerinen ääni on edelleen yhtä tunnistettava, mutta levyllä kuultavaa falsettilaulua olisi silti voinut vähentää – nyt se ylittää muutaman kerran jo ärsytyskynnyksen.

Temple of Toughtin parhaimmistoon lukeutuvat reippaasti potkiva avausraita Running Out of Time sekä Kamikaze Love. Tunnelmallisempiin paloihin, kuten loppupään The Ballad of Jeremiah Peacekeeper -raitaan ei oikein saada tarpeeksi latausta, jotta ne kunnolla koskettaisivat. Rockimmat biisit korjaavat potin tällä kertaa.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/12.