”Huhtikuussa julkaistavalta Goblin-albumilta lohkaistu Yonkers on saanut jo huomiota netin keskustelupalstoilla, eikä syyttä: sekä biisi että räppärin itse ohjaama video ovat silkkaa taidetta. Tässä lienee vuoden odotetuin hiphop-levy”, intoilee Anton Vanha-Majamaa Tyler, the Creatorista. Kuuntele kappaleet niiden nimeä klikkaamalla.
Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Ryan Rigsby
Tyler, the Creator: Yonkers
Losangelesilaisen hiphop-leegion OFWGKTA:n (Odd Future Wolf Gang Kill Them All) mielenkiintoisin jäsen on Tyler, the Creator. Vasta 19-kesäinen räppäri julkaisi vuosi sitten lupauksia herättäneen mutta epätasaisen Bastard-debyyttinsä. Huhtikuussa on luvassa jatkoa Goblin-albumin merkeissä. Siltä lohkaistu Yonkers on saanut jo huomiota netin keskustelupalstoilla, eikä syyttä: sekä biisi että räppärin itse ohjaama video ovat silkkaa taidetta. Teksti on pinnaltaan uhoamista, mutta alta löytyy toisenlainen taso. Yksinkertainen biitti antaa tilaa Tylerin härskin kovalle flow’lle ja älykkäälle riimittelylle, joka on tyylitajuista ja tuoretta. Tässä lienee vuoden odotetuin hiphop-levy. Kaikki OFWGKTA:n julkaisut ovat muuten ladattavissa ilmaiseksi ryhmän nettisivuilta.
22-Pistepirkko: Lime Green Delorean
30-vuotistaiteilijajuhlaansa viime vuonna viettänyt, Utajärvellä perustettu 22-Pistepirkko on yksi Suomi-indien suurista tiennäyttäjistä. Bändin uusi single, tulevan levyn nimibiisi Lime Green Delorean, ei petä odotuksia. P-K Keräsen nasaali narina kaikuu tuttuun tyyliin flegmaattisesti polkevan kompin yllä. Tämä on autotallirockia öljyisimmillään. Laulun aiheena toimiva Paluu tulevaisuuteen -elokuvista ikoniseksi kohonnut klassikkoauto kiteyttää hienosti meiningin, jossa ei häpeillä katsoa taaksepäin.
Anna Järvinen: Lilla Anna
Ruotsalainen Anna Järvinen julkaisee odotetun kolmoslevynsä Anna Själv Tredjen supisuomalaisen Johanna Kustannuksen avustuksella 13. huhtikuuta. Esimakua levyltä antaa ihanan kevyesti ja keväisesti liihottava Lilla Anna, johon on tehty myös kaunis musiikkivideo. Solistin hento ja heleästi kaikuva ääni leijuu pinnalla sielukkaasti, ja vaikka sanoista on vaikea saada selvää, on sisältö aivan varmasti jotain tyystin ihanaa. Tätä naista on kovin vaikea olla rakastamatta.
Britney Spears: Till the World Ends
Britneyn tuorein sinkku Till the World Ends jättää ristiriitaisen olon. Äärisimppelin woo-ou-huudatuksen juoksuttama biisi on toki tarttuva ja tanssittava – tästä on helppo kuvitella monen sortin remixiä. Kappale itsessään vain on turhan persoonaton. Ei mitään uutta auringon alla: Britneystä ei ole tyylillisesti haastajaksi Gagalle tai Rihannalle, eikä hän siihen edes pyri. Harmi, sillä sekoilujensa myötä laulajattarella olisi rutkasti materiaalia haastaa edellä mainitut friikit – jos hän vain kykenisi itseironiaan.
Foo Fighters: Rope
Taas on tullut aika uudelle Foo Fighters -materiaalille. Uutta tuotantoa on rummutettu raa’aksi ja rujoksi irtiotoksi parin pliisumman albumin jälkeen, mutta eipä ainakaan Rope-maistiainen juuri pääse shokeeraamaan. Ikävästi keski-ikäistynyt Dave Grohl ärjyy kyllä paikoin ihan munakkaasti, mutta kertosäe on taatun sisäsiistiä Foo Fightersia. Rahtusen tiukempi soitto ja voimakkaat rumpufillit luovat pesäeroa laiskaan Echoes, Silence, Patience & Graceen (2007), mutta perusresepti on sama: bändin raivo on vain sisäsiistiä näennäiskiukuttelua.
Scandinavian Music Group: Hautojen yli
Scandinavian Music Groupin perusresepti on ollut jo pitkään sama: Terhi Kokkonen hyräilee folkhenkisen kitaranäppäilyn ylle pehmeällä äänellään säkeitä, joissa vuorottelevat maantiet, rannikkomaisemat ja kuulaat kesäillat. Tuore single Hautojen yli ei tuo perusreseptiin juuri uutta. Puolivälissä voimakkaaksi countryhenkiseksi voimaballadiksi riistäytyvä kappale sisältää kaikki Scandinavian Music Group -laulun leimalliset elementit. Jos tätä vielä jaksaa, voi uutta levyä odottaa innolla. Muilla taitaa tulla jo raja vastaan.
TV on the Radio: Will Do
Brooklynilaisen indiekvintetin TV on The Radion neljäs albumi Nine Types of Light julkaistaan 12. huhtikuuta. Odotukset ovat korkealla: Dear Science (2008) valittiin aikanaan vuoden parhaaksi levyksi niin Rolling Stonessa, The Guardianissa, Spinissä kuin Pitchforkin lukijapollissa. Vastikään julkistettu Will Do lupailee tuttua soundia. Rikkaan äänimaton syövereistä kaikuu solisti Tunde Adebimpen sielukas lauluääni, joka kuljettaa kaunista ja kiireetöntä, korvakäytäviin jäävää melodiaa.